Roadtrip

Päätimme Jatan kanssa olla rohkeita. Ja vuokrasimme auton. Matkamme suuntasi keskiviikkona ensin Lough Corribin ympäri. Pysähdyimme kuvaamaan hetkeksi sen rantoja. Perimmäinen syy rannalle ajamiseen tietysti sen jälkeen, että omalla autolla pääsee juuri sinne minne haluaa, oli siellä Jatan matkaoppaan mukaan sijaitsevat luostarin rauniot. Menomatkalla ajoimme sen hautausmaan ohi, jonka vieressä raunioiden piti olla, kun emme lukeneet opaskirjaa kunnolla. tulomatkalla taas emme löytäneet sitä hautausmaata enää. Todistetusti siis hautausmaa voi kadota. No näimme silti tämän ihanan järven, jonka vesi oli todella puhtaan näköistä ja jatta ehti astua koiran kakkaan. Näet missään et ole täällä turvassa koiran kakalta.


Ajoimme läpi county Galwayn. Oli välillä sen näköistä kuin olisimme olleet Espanjassa. Kapeita serpentiiniteitä ja ruskeita nummia. Kun pysähdyimme ottamaan kuvia niin alkoi myös sataa. Yllä kuva loistavasta menopelistämme ja alla Jatta ihailee sadetta ja ihanaa maisemaa.


Autossa asiaankuuluvasti muistutettiin, että liikenne on vasemman puoleista. tosin vasemmalla kaistalla pysyminen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Vaikeinta oli mahtua niille kapeille teille. Varsinkin, jos joku pyrki vastaan.


Connemaran kansallispuistossa viima ja sade olivat vähän vaikeuttamassa meidän pyrkimyksiämme.


Tässä minä kiipeän Diamond Hillille. Saimme seuraksemme koko matkaksi kuvassa olevan koiran. Ja jostain syystä koiran läsnäolo ärsytti minua ihan silmittömästi.

Diamond Hill jäi huiputtamatta tällä kertaa, koska piti lähteä pimeää karkuun. Lisäksi huipulla tuuli, kuten yleensä. Jäi siis vielä syy palata kansallispuistoon.


Connemarasta ajoimme Clifdeniin päivälliselle. Aamupalasta kun hyppää suoraan päivälliseen niin huomaa jossain kohtaa olevansa aika nälkäinen. Clifden oli ihana irlantilaiskylä siinä missä muutkin kylät täällä.


Yön vietimme Galwayssa. Hostelli oli kyllä aika saastainen ja patja todella surkea, mutta halvalla me siellä yövyimme ja saimme auttavan aamupalankin siihen mukaan.

Torstain aloimme ajamalla Galwayn rantamaisemien läpi Rossaveeliin. Kuten kuvasta näkyy, keskityin ajamiseen, kuten vuokra-autolla ajajan pitääkin. Täällä, jos missä oli sen näköistä kuin olisi ajanut läpi Espanjan.


Lauttarannassa haisi kala. Tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa. Mutta haju oli aika pöyristyttävä. Suuntana kuitenkin Inishmore, joka kuuluu Aran saariin. Emme siis viihtyneet Rossaveelissä kauempaa.


Inishmore on ihanteellinen paikka tutustua pyöräillen. Ja pyörän sai vuokralle vain 10 e päivähintaan. Ja kyllä saaren aika lailla ehti siinä yhdesä päivässä nähdä.

Tässä Jatta ihailee turkoosia merta ja valkoista hiekkaa.


Kiipesimme Dun Aengusin upeaan esihistorialliseen kivikylään. Kuten huomaat, Inishmore on niin pieni, että sen saa yhteen kuvaan kiipeämättä edes kovin korkealle.


Jatta näyttää esierkkiä miten kallioseinämän 90 metristä putousta ihaillaan. Mahallaan maaten ei ole tuulen armoilla. Koska tuosta kun putoaa niin ei paljon tarvitse kenenkään vaivautua alas yksilöä pelastamaan. Ensin menevät sisuskalut mahalaskussa ja sen jäkeen aallot paiskaavat sivut päin kallioseinää. Mutta ihana se maisema oli. Toisella rannalla odotti Amerikka. Emme nähneet sinne asti.


Inishmoren pienet kujat. Saarella oli vainkolme tietä.





NÄin pieni saari ei tarjoa ihan jokaiselle yhtä paljoa vaurautta. Ja maaperäkin oli todella karua.

Yllä hostelli, joka mitä ilmeisemmin ei enää ota vieraita vastaan.

Alla alkavaa asuntovaunukylää.


Kalliokielekkeiden ihailusta uupuneina nautimme kahvia lähes tulkoon saaren ainoassa varteenotettavassa kahvilassa. Tätä paikkaa Inishmorelta kotoisin oleva kämppikseni suositteli, eikä turhaan. Tämäkin kahvila osoitti aika hyvin sen, että Inishmore elää aika ptkälti turismilla. Lähes jokaisessa pihassa oli joko hevosvankkurit tai minibussi turistien kuljettamiseen saarella.


Puut olivat laskettavissa lähes kahden käden sormilla. Sen sijaan näitä kiviaitoja oli saarella aivan joka paikassa sulkien sisäänsä postimerkin kokoisia laitumia. Kuva on otettu saaren korkeimmalla paikalla olevasta näköalatornista.


Lopulta pääsimme Limerickin kahden päivän reissun jälkeen paljon kokeneina ja nähneinä monta kokemusta rikkaampana.


Roadtrippimme osoitti, että kyllä Irlanti on paikka, joka valloitetaan autolla. Kiitos Jatalle ihanasta viikosta Irlannissa. Ehdinhän kokea vaikka mitä vaikka kuinka lyhyessä ajassa. silti vielä on paljon paikkoja jonne mennä. Eli tervetuloa vaan muutkin kanssani autoilemaan!