Aloitimme päivän kestävän road trippimme tietysti Limerickistä, mutta menimme ensin Ennisiin. Ihanaan pieneen kaupunkiin melko lähelle Limerickiä. Tänäänhän on Bank Holiday ja kaikki paikat kiinni, joten päädyimme kävelemään pitkin kaupungin katuja. Kuten valtaosaa kohtaamistani Irkkukaupunkeja, myös Ennisiä halkoi joki. Joen varrella kuvan setä tarjosi puluille aamupalaa.
Sitten päädyimme kuuluisaa nähtävyyttä katsomaan. Clifts of Moher tarjosi irlantilaisen sään koko kirjon. Koska siellä ollessamme pilvinen taivas ehti muuttua täydeksi, kokonaisuudessaan kastelevaksi sateeksi ja vieläpä auringoksi. Mutta tuuli sentään pysyi vieraanamme. Kyllä nuo 200 m korkeat pudotukset laittavat varomaan. Ja tuuli vielä lisäksi. Olimme fiksuja ja emme menneet ihan reunalle, vaikka mieli kovasti teki.
Ja lopulta päädyimme Dooliniin. Ihan kuulusian kielekemaiseman vieressä olevaan kylään. Jossa oli paras villapaitavalikoima tähän asti. Joten ostin yhden, jossa on liian lyhyet hihat. Pitää venyttää niitä ja surra karua kohtaloaan. Mutta villapiata on silti lämmin. Siellä söimme myös lounasta ja astimme herkullista fudgea, jota sai lähes kaikissa maailman makuvauhtoehdoissa.
Kuvassa oleva maisema aukesi Doolinin satamasta. Jotain tuliperäistä maata se lieni, mutta pitää selvittää tarkemmin että mitä. Kuten maan pinnasta huomaa. Hauskinta paikassa oli varmasti se, että sinne mennessämme oli hämätää ja noin 10 min kuluttua täysin pimeää. Silti yksi uskalikko mies meni mereen sukeltelemaan. Tiedustelin häneltä, että miksi mennä tällä säällä (myrskysi oikeastaan) sukeltamaan. Hän sanoi vaan, että pitää mennä nopeasti, että ehtii ennen pimeää. no ei hän ainakaan pois ehtinyt ennen pimeää. Pitänee mennä sinnekin uudestaan valoisan aikaan.
Yhteen vetona päivästä voin sanoa, että kyllä oma auto on kätevä. Koska me saimme nauttia Kerstinin ja Marionin kyydistä heidän vuokraamallaan autolla. Nyt pohdimme täällä Jatan kanssa (tosin Jatta nukkuu jo), että pitäisikö vuokrata auto. Vaan sitä pitäisi sitten vielä ajaakin. Mutta kun bussilla ei oikein pääse mihinkään.
Menen mukkumaan tätä päätöstä edeltävän yön. Huomenna ajattelimme kuitenkin viihtyä Limerickissä, joten saa nähdä mitä kaikkea keksimme.
Moi!
VastaaPoistaHauskin juttu oli se, että ostit villiksen, jossa on liian lyhyet hihat. Nauroin ääneen sitä! Eihän siinä mitään, mutta Sinullekin tuttu tyyppi on ostanut monta juttua, joiden koko on ollut väärä. Muistan esimerkiksi liian pienet vaelluskengät ja kaksi numeroa liian suuren ulkoilutakin ;))
HIH!
-Lissu
Aijai! Mutta puolustelen täällä itseäni sillä, että ne hihat näytti siellä kaupassa ihan hyviltä. Vaan täällä kotona saavuttavat sen 3/4 pituuden. Geeniperimällemme me emme voi mitään.
VastaaPoista