sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sataman kautta kotiin

Syy-yhteyskin kaikeen on löydettävissä.

Taustalla eilen valloittamani vuori Croagh Patrick ja ihana Westport. Ja mallin raukea ilme auringossa.

Kolmas talo oikealla on tuleva kotini. Lilan ja keltaisen yhdistelmä on lyömätön. Ja tietysti syksyn lehdet ovat ihania.

Jätimme Mayon haikein mielin ja ainakin minä ihastuin Westporttiin. Kaikki ne ihanat talot rivissä. Ilman mitään rajoja värivalinnoilla. Sekä viimein tänne Irlantiin saapuva syksy. Tietysti osallaan vapaa viikonloppu ja tänne muodotuneista arkirutiineista irrottautuminen. Ihan kuin olisi lähtenyt ulkomaille. Jäi kyllä hyvä maku suuhun paikasta.

Bussimatka sen sijaan takaisin Limerickiin oli aika kauhea kokemus näillä kipeillä jaloilla kiipeilyn jälkeen. Paikallaan kun istuu 5 tuntia niin sen tuntee luissaan.

Kotona vastassa oli kämppiksen 19 vuotispäivien jäljet. Eikä voimia valittaa. Kun pitää estää se äidin rooli ja niellä 80% sanomisaikeista.

Hyvin kohta nukutun yön jälkeen voi aloittaa uuden viikon uudella innolla.

2 kommenttia:

  1. Ihanilta näyttää nuo talot! Oothan muistanu venytellä rankan kiipeilyreissun päätteeks??!! :)

    VastaaPoista
  2. Well päätellen kivusta reisissä ei ole venyttely ollut riittävää todellakaan. Mutta taloja voi onneksi ihailla kipeilläkin reisillä. Sen sijaa hajonneeseen pyörään ja kipeisiin reisiin ja erityisen mataliin tunnelmiin jätän irkkutanssin väliin.

    VastaaPoista