Pyörällä mennään ihan minne vaan!

Nyt se on sitten tapahtunut! Ja olen onnellinen pyörän omistaja. Kuten kuvasta näkyy! Ja pikkutyypit on ehditty ottaa. En malta odottaa. Ja pyörän pitäisi nyt olla turvassa kaiken lisäksi hyvän lukon ansiosta. Sillä on neljä kaveria ja valaistus läpi yön. Kovin on pyöräilevää kansaa täällä, kun 155 x 4 asukkaasta vain neljällä on pyörä.

Lisäksi olin ekalla set-dancing tunnilla. Irlantilaista kuviotanssia. Mukavaa, indeed.

Ja kämppikset on aikas kivoja olleet myös. Paitsi yksi. Nyt ne ottavat tosin pohjia illan yökerhokeikkaan. Vaan tyttöjä ja juomapeli. tulee olemaan varmaan sitten poikia jatkoilla täällä meidän kämpillä. Epäjees, mutta voin vaikka ostaa kuulosuojaimet rakennustarvikeliikkeestä, kun löydän sen vaan.

Ja mikä parasta. Lieneekö jo kolmas viikko putkeen sateetta. Huippua.

One, two, three

Ja näin alkoivat lopultakin tunnit irkkutanssin merkeissä. Ja hyvin alkoivatkin! Sain kuulla että liikkeessäni on iloa. Ja kyllä sellaisillä ympyröissä iloa riittääkin. Mahtavaa! Mukavaa saada sellainen fiilis pitkästä aikaa minkä saavuttaa jostain ajatusta vaativasta liikunnasta. Hyvä! Lisäksi tanssitunneilla vallinnut ryhmähenki oli erinomainen. Aitoa porukkaa aidosti innoissaan. Odotan jo ensi viikkoa innolla.

Ei ärsyttänyt oikeastaan ollenkaan edes kämppikset kun pääsin kotiin lopulta tunnin kävelyn jälkeen. Jalat ja mieli saivat rentoutua.

Tosin tämä uusi aluevaltaukseni vaatii ehdottomasti pyörän hankkimista. Vaan se kun ei ole turhan helpoksi tehty. T. etsinnät voisin lopettaa jo nyt

Lisäki tänään oli International Societyn pullamyyjäiset. Minä tosin en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi leipuriksi. Kun oli niin paljon innokkaita. Lisäksi aiheessa hämmentää se, että me keräämme rahaa, mutta oikeastaan ei ole käryäkään, että mihin rahat käytetään. Ja jos juttu päätyy siihen, että vuoden lopuksi menemme juomaan yhdessä lasilliset keräämillämme rahoilla niin ei taida olla pointtia koko jutussa. Aika näyttää senkin.

Myös ensimmäisen baari"tappelun" jälkiä siivoavat poliisit ja rikospaikkatutkijat on nyt nähty. Mahtoikohan joku kuolla? Se selviää sitten huomisen lehdistä.

Sunnuntaista

Kun aamu alkaa skypetyksellä suomeksi on keskimääräistä enemmän ruosteessa puhuakseen englantia. Vaan ihanaa on silti puhua välillä suomea. Ja kun ikkunasta aukeaa tyhjä parkkipaikka voi nautiskella hetken rauhasta itsekseen. Näin sen huomaa, kun matkustaa satoja kilometrejä asumaan solussa todella, että on aika luksusta asua yksin. Sen kunniaksi istuin sohvalla ja join kahvia.

Kauppaan saamani kyyti oli myös luksusta. Ostinkin yli viikonksi ruokaa (toivottavasti) niin voin koko ensi viikon etsiä pyörää itselleni.

Jatkan hetkeäni, josta nautin.

Galway

Siellä päivä kului aamusta alkaen ratevasti. Vaikka onkin hieman ihmeellistä, että matka ihan lähellä olevaan kaupunkiin kestää kaksi tuntia. Paikaliset ähtänyydet Penneys (valtava) ja Dunnes Store, jotka siis molemmat ovat tavoitettavissa myös Limerickissä tulivat tutuiksi. Sekä Galwayn museo ja juhkeä katedraali sekä tietysti rannan avarat näkymät ja sorsat. Myös markkinat olivat näkemisen arvoista tavaraa. Keijuksi muuntautuminen on nyt aloitettu hankkimalla ensin rannesuoja. Galwayn vihtyisä keskusta tarjosi meille nähtäväksi myös osterien kunniaksi järjestetyn paraatin. Melko laimea esitys höystettynä hyvällä orkesterimusiikilla ja yhdellä Suomen lipulla. Nopeat valokuvaajan aistit herkimmillään sain sen jopa kuvaa.

Kummallista miten kaikki kaupungit näyttävät niin paljn viihtyisemmiltä kuin Limerick... Luvassa siis lisää remonttia asenne puolelle.

Sitten olen valmis...

Toimintaperjantai lähenee vaihtumista toimitalauantaiksi. Lähes koko aamupäivä meni juostessa polkupyörien perässä. toistaiseksi tuloksetta. Tosin monta verkkoa tuli laskettua vesille asian tiimoilta. Ja tehtyä keskeinen päätös, että 200 e polkupyörästä on liikaa. Jatkan hommaa maanantaina. (ihmettelen kyllä, että joku homma voi olla niin aikaa vievää). Pyöränomistajana olenkin sitten tuulta nopeampi.

Täällä vietettiin Culture Night'a. Piti sisällään kulttuuria ilmaiseksi. Ensin kävimmeKing John's Castlessa (joka olikin jo tuttu paikka). Sen jälkeen olinkin koko ajan askeleen myöhässä joka paikata. Musiikkisessio oli jo ehtoopuolella, kun pääsin paikalle ja näytelmään ei ollut enää lippuja. Vaeltelin siis kaupunilla päätyen painamaan itselleni T-paidan yllä olevan kuvan printillä. Tosi hieno printti ei siinä mitään. Kuulun nyt tuhatpäiseen (kenties) uniikkien Limeriskiläisten joukkoon. Mutta yhtä kaikki aivan mielettömän kiva tapahtuma. Että kaikkiin kulttuuririentoihin pääsi ilmaiseksi. Vaan ei riittänyt yksi ilta koko asian omaksumiseen ja kaikissa paikoissa vierailuun. Etenkin teatteri jäi kaihertamaan mieltä. Pitää siis hankkiutua näytelmää katsomaan pikimmiten.

Ja mahtui päivään toki runsaasti ärtymystä kämppikiä kohtaan. He riehuivat näet eilen ensin juomapeliä pelaten ja kaadellen juomia lattioille ennen baadiin lähtemistä. Baarista palattiin perinteisesti huutaen ja miesseurassa. Miehiä, juustonpaloja ja leivänmuruja olikin sitten aamulla ympäri sohvia, seiniä ja lattioita. Ja avasin orastavasti sanaisen arkkuni ja kerroin mielipiteeni touhusta. Hienovaraisesti. Vielä. Tarvittaessa otteet kovenee. Nyt lopputulos oli toivottu, koska viikonlopuksi City Campuksen jättävät irkut siivosivat. Jopa imuri on nyt ulkoilutettu asunnossa 302. Ja vastaiskuni tulee olemaan tarvittaessa säälimätön.

Kuten huomaamme, pienet asiat saavat suuret mittasuhteet. Pitää välillä vähän palata takaisin suurempaan kontekstiin ja nauttia. =)

Kerta kiellon päälle

Kaikkia kiireitä sitä pitääkin lievittää. Ensin ajattelin hoitaa osan ongelmistani hankkivalla pyörillä kulkevan kassin. Kunnes tulin todella sen päätöksen ääreen, että tarvitsen polkupyörän. Tästä kaikesta voidaan kiittää koulupukukuista pikkupoikaa, joka asioikseen alkoi haastaa kanssani riitaa siitä, että täällä ei saa valokuvata. Tässä tapauksessa täällä oli kadulla, kun olin ottamassa kuvaa kauniista taivaasta ja liikenteestä. Kerroin pojalle, että mieleeni ei missään vaiheessa edes juolahtaisi ottaa kuvaa hänestä. Tästä seurasi se, että poika alkoi esittää kansainvälisin käsimerkein, että olen vähä-älyinen ja minulta jäi kokikset ostamatta. No siitä siis seurasi myös se, että katsoin turvalliseksi lähteä eri suuntaan kuin hän. Kun eihän sitä tuollaisen keskenkasvuisen hullun vanhempien psyykkeen tilaa voi kuin aavistaa. Ja päädyin pyöräkauppaan. Pyörä jäivielä sinne, mutta saatan sen jo huomenna omistaa.

Loput päivän hailaitit ovat kaupungilla käydyn printterihankintakierroksen ympärillä. Printterikin jäi vielä kauppaan ja saatan sen onnellinen omistaja olla niin ikään jo huomenna.

Tänään täällä juhlitaan Arthur Guinnesin 250 synttäreitä. Ihan siis oluen ympärillä ollaan. Seuraavan kerran sitä juhlitaan sitten 50 vuoden päästä, joten ainutlaatuinen juttu on kyseessä. Mutta vielä en ole silti päättänyt jätänkö koko homman väliin. Näet tänään kokoonnumme ensin pienellä porulakka irlannin kielen ääreen. Se on kenties vaiheinta, mitä olen aikoihin kohdannut. Luvassa on kutienkin helppo koe, joten sinnittelen varmasti mukana kohti kuutta opintopistettä.

Ponnistuksia

Kuulumisia keskiviikolta päivän viiveellä. Vaan ei hätää. Näet sanoin kämppiksillekin, että jos minusta ei pariin päivään kuulu niin sitten on syytä huoleen.

Kaksi ekaa päivää "häämatkan" jälkeen ranteita auki viilleltyäni voin tunnustaa ilokseni, että eilinen oli hyvä päivä. Sain paljon edistysaskelia otettua niin todella näkyvien juttujen kautta kuin henkisestikin. Kuten radioshowni on nyt ihan juuri totta. Sen aika on maanantiaisin ja se alkaa jo 5. lokakuuta! Aiheet pyörii suomalaisessa musikissa ja kulttuurissa, mutta muutkin vaihtarit ovat osoittaneet kiinnostustaan aiheeseen. Eli ainakin ruotsalaista heviä olemme kuulevat siinä showssa. Sitten sain ensimmäisen kirjani lainattua kirjastosta. Löysin sen lähes itse! Ja se oli paikalla, joten enää ei tarvitse kuin lukea. Tähän vaiheeseen on päästy suomessakin. Pakkotilanteen edessähän tässä kirjan avaamisen kanssa ollaan, koska jo ensi viikolla on ensimmäinen esitelmä edessä (siitä luetusta tekstistä niin ikään).

Myös harrastusrintama (johon siis radiokin kuuluu) käynnistyi kertarytinällä joogan ja HIP HOPin merkeissä. Jooga oli supertylsää ja hip hop mukavaa. Mutta molemmat tekee hyvää mulle, joten jatkan niitä.

Loistavan päivän kruunasi käynti irlantilaisessa pubissa irlantilaisessa seurassa. Tästä voidaan kiittää paluumatkalla Suomesta bussissa tapaamaani Ilonaa. Bändi soitti mukavaa musiikkia. Ja sinne olisi itsekin päässyt soittamaa, jos vaan osaisi edes auttavasti. Tinapillin soittotaidon kartuttaminen on nyt siis ajankohtaisempaa kuin koskaan .Mutta parasta kaikessa oli siis kuitenkin tunnelma. Lisäksi juttelin siellä näyttelijän kanssa, joka lupasi tulla radioshowhuni kertomaan että mikä on hottia hänen projektissaan. Siis hän kuvaa videoita. Ihan en päässyt täyteen ymmärrykseen projektistaa, koska perinteitä kunioittaen pubissa oli aivan jäätävä meteli.

Hienolla tunnelmalla eilisestä vieläkin.

Pyykkipäivä

Opin tänään muutamankin asian. Yksi on se, että näillä mahdollisuuksilla kuivailla pyykkiä, sitä ei kannata pestä paria koneellista kerrallaan. Nyt on kuvan pyykkiteline täytetty kahteen kerrokseen ja parvekkeella roikkuu kolmet farkut sekä keittiön oven päällä kaksi lakanaa ja pyyhe kaikki päällekkäin. Taidan ensi kerralla testailla, josko kuivausrummut toimisivat.

Sitten opin senkin, että myös täällä maailman kolkassa asenne ratkaisee. Näet liikaa ei pidä keskittyä siihen miten tulee reputtamaan kaikki kurssit. Pitää sitten anoa osaopintopisteitä, jos niin käy. Ja ottaa koko homma huumorin kannalta. Muuten tulee eteen pitkä ja rasittava, kenties jopa ahdistava, vuosi.

Sitten tungin tavarani tuohon ainoaan kaappiini. Eivät mahdu sinne hyvin, todellakaan. Pitää ostaa naulakko. Nyt kun on tiedossa vuosi Irlannissa, voi keskittyä tänne sopeutumiseen oikein kunnolla. Tämä asunto voi nousta välillä kynnyskysymykseksi, mutta koetan selvitä. Koska kämppikset eivät ole kuitenkaan ikäviä. ainoastaan sotkuisia ja äänekkäitä.

Täällä taas

Viikko Suomessa tuntui ikuisuudelta. Hyvällä tavalla. Kuin en olisi lainkaan sieltä lähtenytkään. Aika kului ratevasti tehden ihania häitä, jotka on nyt onnellisesti juhlittu ja avioparikin on jo häämatkallaan Suomen ihmeellisissä maisemissa. Ja minä Irlannin ihmeellisissä maisemissa.

Viikko alkoi rytinällä. On todella paljon asioita tehtävänä ihan kurssien normaalin etenemisen varmistamiseksi kuin kiriäkseni viikon poissaolon muodostaman kuilun. Tosin kuilun kuroo kiinni mielellään, kun tietää miten hyvä asian takia se on muodostunut. Vaan se ei ole kovin helppoa. Kaikki kurssit vaativat jo sellaisenaan tuplasti töitä verrattuna Suomeen plus kielimuurin muodostamat esteet. Vaikka kyllähän tämä tästä. Ei saa vaipua synkkyyteen. Vaikka välillä olisi aihettakin.

Kuten tänään irlannin kielen kurssilla. Toiset olivat olleet kurssilla jo kaksi tuntia, joten teoriassa en ole menettänyt paljoa. Vaan käytännössä uuden kielen opiskelu ei ole kovin helppoa, kun jää alun infosta paitsi. Kirjaimilla paperilla ja lausutulla kielellä ei minusta ollut mitään yhteyttä toisiinsa. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Ja opettajalla oli ässävika (tai niin toiset sanoivat, kun minä en ymmärtänyt siitä mitään muutenkaan) sekä todella huono käsiala. Ei voi ymmärtää. Katsotaan nyt miten käy. ei pidä luovuttaa heti, vaikka mieleni tekisi. Kun kaikkia kursseja ei vaan voi skipata. Noh. Kai tämä alun järkytyksen kautta tasaantuu. Toivotaan.

Matkalla tänne tapasin suomalaisen tytön. Mikä on mukavaa. Hän jo pyysi minua siiderille. Näet suomalaiset vaihtarit eivät tarjoa jutteluseuraa suomeksi. =) Näin olemme päättäneet. On mukavaa laajentaa sosiaalista verkostoaan Mary I:n ulkopuolelle.

Illan kuniaksi vietimme vähän Kerstinin synttäreitä ja minun kotiinpaluujuhlia sushin ja mustikkapiirakan merkeissä. Nyt kelpaa mennä nukkumaan pää pyörällä päivästä. Niin pyörällä sitä on tosiaan päänuppi ollut, etten muistanut ottaa edesvalokuvia. Niitä siis luvassa jatkossa taas.

Tämä viikko Suomessa

Iltaa pakoon lensin tänne Suomeen. Tosin äkkiä oli se kaksi tuntia, jonka nettosin, tuhlattu. Onneksi käytin turhauttavan matkan tehokkaasti nukkumiseen.

Täällä tosiaan valmistaudumme yhdessä Mirvan ja Jaakon häihin tämän viikon ajan. Kuvaus- ja kirjoituslomailun merkeissä. Taas ensi maanantaina uutta tekstiä niin häistä kuin muutenkin ja tietysti kuvia.

Nyt nautitaan jokaisesta hetkestä kukin tahollamme. =)

Cork ja Blarney Castle

Tänään omatoimiretkeilimme Corkiin ja sen lähellä sijaitsevaan linnaan. Paljon nähtävää yhdelle päivälle siis. Täällä tosiaan on ollut aivan poikkeuksellisen hienot ilmat. Kelpaa hengata ihan miten vaan ulkona. Vaikka aamusta iltaan.

Linnat nyt on linnoja. Tämä oli siitä kiva, että jokaiseen koloon pääsi kiipeämään ja mikään paikka ei ollut kielletty. Kuten yleensä Cork taas kaupunkina näytti huomattavasti Limerickiä paremmalta. Kaupat ja kahvilat olivat ihan mennen tullen houkuttelevampia. Johtuiko säästä. Mene ja tiedä. Tosin on todettava, että ei tässä vielä läpikotaisin tunne omaakaan kaupunkiaan. Pitää haikata pitkin katuja vielä kerran jos toisenkin.

Terveisiä Pariisista.

Yhdessä päivässä ehtii käydä keskiajalla ja Pariisissa. Pariisiin menen uudestaan. Löysimme siis ihanan kahvilan! Limerickin parasta kahvia tähän asti löytyi Cafe Noir'ista. Keskiaikaa (hei varmaan kivikauttakin, en oikein keskittynyt) sai kokea King John's Castle:ssa. Jo kolmatta päivää jonossa jatkunut auringonpaiste tarjosi mahtavat kuvausnäkymät myös aina Claireen asti. Vain 150 kuvaa tuli otettua silti. =)

City Campus on hiljentynyt. Irlantilaiset lähtivät koteihinsa trolleineen. Nautimme rauhasta katsellen postmodernistista kulttiteosta P.S. I love you. Kera muutaman kyynelen, kuten asiaan kuuluu.

Dancing shadows

Tämä päivä sai minut monin paikoin miettimään, että miksi pirussa tulin tänne opiskelemaan. Tänne tuloa en kadu yhtään, mutta opiskelua. Tiedossa pirusti töitä ja kenties kyynelvirtoja, kenties vuolaita. Jotkut luennoitsijat puhuu vaan NIIN nopeasti ja epäselvästi. Mutta minkäs teet. Pitää tsempata. Täällä kun ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että opinnot on englanniksi. Tai sitten teen Suomeen verkkokursseja. Onneksi sain henkilökohtaista tuutorointia. Kanssaopiskelijat ovat niin kivoja! Ja päivän päätteeksi on taas valoa tunnelin päässä. Onhan täällä vaan niin hienoa ja paljon erilaisia mahdollisuuksia, kuitenkin.

Myls harrastustoimintani alkaa kohta hillittömällä tohinalla. Tämän päiväisessä Clubs & Socks dayssä Valitsin tuleviksi harrastuksikseni irlantilaisen tanssin, radioshown vetämisen (unelmat senkun etenee kohti toteutumistaan), draamakerhon ja hip hop -tanssikurssin. Aikaisemmin olen jo ilmoittautunut Joogakurssille. Katsotaan sitten kuinka moneen oikeasti ehtii. Mutta olen tosi innoissani!

Päivän lopuksi leikimme kameralla. Vaalenapunainen taivas siihen innoitti. Yllä oleva otos on tanssiva varjo. Yhteistyössä suuniteltu kuvasarja, jonka toiset osat ovat olemassa myös. On mulla vaan niin hyvä kamerakin!

Eli kiitos kysymästä, hienosti menee. =)

Ei hätää!

Nyt on homma taas hanskassa. Näet ensi viikon poissaolevalle kerrottiin tänään, että olemme aikuisia ja osaamme hoitaa jo hommamme. Eli mikäli olet poissa niin saat muistiinpanot ensi viikolla. Melkoisen mukavaa. Että näitä terveisiä voisi lähettää paikoitellen Turun opettajankoulutuslaitokselle (nimi muutettu).

Ja toinen hailaitti päivään on tietysti se, että eilen ostamillani farkuilla ensiesiintymistä tekevänä istuin purkkaan. Voitteko kuvitella, että sen kynnyksen ylittämine, että purkkaa liimailtaisiin tuolien istuinosien pohjiin, ei meistä joillakin ylity koskaan. no farkut oli Penneys'siltä, MUTTA niiden alhainen hinta alittaa kemiallisen pesun hinnan, joten harmittaa. Nyt farkut on pakastimessa. Purkan voi veistellä pinnasta jäisenä. Toivottavasti onnistuu.

Näin kaunista päivää ei ole nähty vielä reissullani ollenkaan. Aurinko on paistanut täydeltä terältä koko päivän. Kyllä kelpaa kirjoittaa blogia! (kuvan maisemat ikuistettu opinahjomme pihalta)

Autum Semester is here

Sää helli tänään heti aamun varmalta näyttäneen koko päivän jatkuvaksi sadekuuroksi luullun jälkeen auringon katsellessa meitä. Täydellinen päivä viettää kauppakeskuksessa. Monta kassia Penneys'iltä hankkineena saattoi raahautua taas kotiin. Päivä meni jo. Uusi tuli tilalle. Hienoa!

Koulua koulupuvutta

Tästä alkoi se todellinen koulu samalla aloittaen myös mun koulupukujen kuvaamisprojektin. Suorastaan kauniiksi kuvailtavissa oleva päivä tarjosi muutenkin mukavia kuvakulmia kouloumatkaani.

Kolmen kurssin ensimmäiset luennot olivat tänään. Nyt on vain edessä se hankalahko tehtävä tälle viikolle, että pitää valita kiinnostavista 9 kurssista ne 5. Kun enempää ei voi tehdä. Ja kaikenkaikkiaan nämä sankarittaret, eli kämppikseni, kertoivat, että he tekivät viime vuonna vain 4 kurssia koko ukuvuonna. Miten iänkaikkisessa he koskaan valmistuvat miksikään. Ja onko se normaali tahti. Otan selvää. Sen rinnalla meidän 10 kurssin vuositavoite tuntuu aika paljolta... No pitää katsoa mitä sitten todella lukee, koska en tullut tänne van viettämään aikaa läppärini kanssa kahden. Kaikki kyllä luonnistuu. Ei hätää.

Hunt museun ja eka itse tehty ateria!

Kävimme tutustumassa Hunt Museumiin, koska sinne pääsee näin sunnutaisin ilmaiseksi. Valokuvaus ei ollut sallittua. Mutta aivan mieletön kokoelma niilla oli. Kaikkea antiikkia ja taidetta. Ja ne ovat kaikki kuuluneet Huntin perheelle. Mikä tilannetaju ja ennakointikyky sillä äijällä onkaan ollut! Hän oli kerännyt aika ison osan (käsittääkseni) niistä tavaroista tyyliin kirpputoreilta. Ja jotenkin vaan aistinut että käsissä on nyt jotain arvokasta. Ajatella mikä kaikki mun omista roinista on joskus arvokasta. Jään odottamaan.

Museon pihassa oli tämä hoira-raukka. Koko rakki tärisi ja se käveli kuin olisi juuri jäänyt auton alle. Aivan mieletön otus. Todella säälittävä. Olisi tehnyt melkein mieli ottaa se mukaan tänne lemmikiksi.

Porukalla teimme päivällisen. No se on tietysti porukalla mukavaa ja lisäksi edullista ja tulee sellainen olo kuin tosiaan asuisi täällä ja tämä olisi koti. Pieniä juttuja, mutta merkitykselisiä.

Lough Gur & Bunratty Castle

Yhteen päivään mahtuu paljon hienoa maisemaa ja ohjelaa tarvittaessa. Vietimme eilisen lauantaipäivän Student Unionin järjestämällä terkellä yllämainittuihin paikkoihin. Lough Gur oli mahtavien maisemien tyyssija. Hirveällä kiireellähän se tuli porukkaretkellä kierrettyä. Mutta meillä oli todella hyvä tuuri, kun vietimme päivän ulkona eikä satanut ollenkaan. No pari pisaraa, mutta niitä ei lasketa. Vihreät niityt ovat luonnossa vähintään yhtä mahtavia kuin ne ovat kuvissa. Olen nähnyt.

Bunrattyn Castle taas tarjosi aivan mielettömän hienon ohjelmallisen keskiaikaisen illallisen. Keskiaikaista ruokaa ja laulua keskiaikaisissa asuissa. Oikea performanssi! Linnan vieressä oli myös käsityöläiskylä, mutta emme saaneet siellä(kään) kiertää rauhassa. Joten pitää mennä uudelleen. Suorastaan suunnittelimme, että saman ohjelmatoimiston järjestämä irlantilainen ilta, joka sisältää tietysti irlantilaista tanssia, olisi ensi lauantain ohjelmassa. Mene ja tiedä. Kun yhtään päivää täällä ei sovi jättää väljälle elämiselle. Vaan olla kuin ei olisi huomista.

Ensimmäinen sateenkaari

Sen voi nähdä kun katsoo nenäänsä pidemmälle. olimme näet kenties maailman surkeimmalla kaupunkikiertokävelyllä tänään. No okei, oli se ihan kiva. Mutta tosiaan bongasin myös uusia maisemia ja sateenkaaria. Aarre on siis tosiaan täällä.

puhelinumero

Ainakaan toistaiseksi ei Suomen puhelinnumeroni ole paras tapa tavoittaa. Käytä sähköisiä viestimiä. Näet otin irlantilaisen puhelinliittymän ja saan täällä kera uusien ystävieni viestitellä ja soitellanyt ilmaiseksi. Vaan te saatte tavoittaa minua joko alla olevasta numerosta, maapostilla, sähköpostilla tai skypellä. Eli ei hätää. Olen yhä tavoitettavissa, tarvittaessa.

Puhelinnmuero tänne (maakoodista ei hajuakaan) 085-1165036

uusia ystäviä

Ensimmäinen päivä yliopistolla takana. Valtaosa asioista oli ihan selkeitä ja ruoka oli hyvää, ja kohtuullisen halpaa. Mutta tärkein asia on tietysti uudet kohtaamani ihmiset. Heistä voin sanoa pelkkää hyvää. Yliopiston puolesta väki oli valtavan mukavaa ja auttavaista. Uudet opiskelukaverit ovat mahtavia. Vietimme koko päivän yhdessä. Ja tulemme viettämään vastakin. Ole aika onnekas täällä.

En tullut vain Irlantiin....

...vaan samalla 90-luvulle. Todella yökerhossa soitettiin Macarenaa tanssikisojen biisinä ja backstreet Boys veti tanssilattian piukaksi. Mutta ei hätää. Koska nyt on ensikosketus pubeiluun otettu jakotiin hengissä selvitt niin voi ottaa vastaan niitä uusiakin haasteita. Kuvassa se Macarenakisa. Kuten ennenkin, myöskään nyt ei kaikki pojat osaa tanssia.

Nyt lähes kolme vuorokautta saarella olleena aistin ensimmäiset flunssan oireet. Mitäs sitä aikailemaan niin tulee sekin koettua.

Lisää ensivaikutelmia

Tänään oli käyttöä kumisaappaille. Ja olin ylen onnellinen, kun ne minulla mukana oli. Ei kastunut varpaat eikä farkkujen puntit. Erinomaista!

Aamupäivällä vierailimme Jennan kanssa koulullamme. Osuimme paikalle luontevasti samaan aikaan, kun paikallisille luokanopettajaopiskelijoille oltiin aloittamassa kierrosta pitkin yliopistoa. Pääsimme mukaan. Hasitelin haikeana kuvisluokan saven tuoksua miettien mielessäni valitellen, että sinne ei änä vuonna ole asiaa. Täällä kun pitäisi olla opettajaopiskelijan vaihtopaikalla saadakseen opettajaopintoja, mitä minä en maantieteen vaihdokkina ole. Tosin huomenna ollaan taas viisaampia niistä opinnoista aivan varmasti, kun koulu virallisesti alkaa orientoitumisella.

Kaikki ihmiset ovat niin kovin ystävällisiä täällä. koulullakin oli heti selainen olo, että viihtyy varmasti sateen ropistessa vasten aaltomuovipleksikattoa. Koululla voi hoitaa kaikki asiat, kuten pankkiasiat. Tänään avasimme tilit Bank of Irelandiin, jonka konttori on yliopistolla. Sekin sujui niin mukavasti. Ennakkokäsitykseni siitä, että irlannissa mikään ei tapahdu nopeasti ja vähintään viikko pitää kaikkeen varata, rapistuu päivä päivältä.

Vielä tänään on ohjelmassa irlantilaista tanssia yliopistolla uusille opiskelijoille. Se on mukavaa. Ja sen jälkeen luvassa on pubireissu. Sarjassaan ensimmäinen.

maapostikin kulkee

Tänne voi lähettää myös postia. Joku on osoitetta kysellytkin. Tässä se tulee netin ikuuteen tallennettuna.

Kaisa Vartio
City Campus
Apartment 333
Lord Edward Street
Limerick, Ireland

Näin sateisena päivänä tallennettu näkymä seuraavien kuukausien kotikonnuistani yllä.

Alkaa seutu hahmottua, pala kerrallaan

Tänään etsin kaupungilta tanssitarvikeliikkeen, josta selvitin irlantilaista tanssia opettavat paikat. Huomenna meille uusille opiskelijoille järjestetään oma irkkutanssitunti, joten voin sieltä kysellä lisää harrastusmahdollisuuksista täällä irkkutanssin kultamailla. Innostani huolimatta jätin tanssikenkien ostamisen vasta ylihuomiseen. Ensin kysyn siltä tanssiopelta, että millaisia kenkiä hän suosittelee. Tanssitarvikemyyjä jo piti minulle toki luennon, että millaisia eri vaihtoehtoja on.

Kahvilassa aksenttiani kehuttiin hienoksi. Ja kielitaitoani hyväksi. Voin siis olla ylpeä pärjäämisestäni.

Kämppkset ovat yhä avuliaita ja kivoja. Ja olen yhä onnellisempi paikallisista kämppiksistäni. He jopa arvioivat, että ruokakaupasta minulle voisi löytyä töitä. Kannustavaa väkeä. ja kun he itse menevät kauppaan, niin he kysyvät josko minäkin jotain tarvitsisin. Nyt tänne rantautui toinen turkulainen, Jenna, jolle he auliisti tarjosivat myös yöpaikkaa. näet kuten minulle, myös jennalla matka Turusta Limerickiin kesti kokonaisen päivän ja reception ei enää jakanut avaimia asuntoihin. Mutta tähän asuntoon näemmä voi siis jatkossakin ilman ongelmia majoittaa vierailijoita Suomesta. =)

Yllä kuva liikkeestä, joka ulospäin minulle vaikutti ihan stockmannin tai Harrodsin kaltaiselta hienolta tavaratalolta. Vaan kukapa on ennenkään antanut ulkonäön hämätä. Menin sisään. ja voin tideta jälleen kerran, että halpa on hyvää. Ostin paljettikumitossut 2 eurolla. Tavalliset kumitossut 1 eurolla. Kahdeksat korvikset maksoivat 1,5 e ja kaulakoru ja korvikset yhdessä vain 2 e. Huiveja sai 4 eurolla ja hattuja joka lähtöön 3-4 eurolla. Voi olla, että näkevät minut siellä useamminkin. Mene ja tiedä. Ja voin alkaa katsella kesälle paikkaa rahtilaivalla Suomeen.

Jotain sinistä

Tässä otos illan hiljentömältä O'Connells Streetiltä. Otin vapauden muokata hieman todellisuutta. Kaupunki tosiaan menee kiinni klo 18.

Sataa

Ja hento sadekuuro jatkui koko bussimatkan ajan kohti Limerickiä Dublinista. Mutta ei hätää. Perillä odotti kaunis sää. Toivottavasti en alennu kertomaan vain säästä täällä blogissa...

Lentomatka

Tässä otos lentokoneesta. Melko keltaista. Lähes tosissaan.

Kone toimii, kaikki toimii

Ajtella. Asun täällä Limerickissä opiskelija-asuntolassa yhteensä kolmen tytön kanssa, joista kaksi vain ovat ehtineet jo perille. Eli tuleva vuosi menee nauttien 18-vutiaiden tyttöjen seurasta. Myönnän avomesti, että ensin olin aika rikki, kun näin sen ekan tytön. Mutta vuorokaudessa mieli muuttuu ja jo nyt olen tosi onnellinen, että asun juuri heidän kanssaan. Tytöt ovat kotoisin ihan tuosta vierestä Claresta. Heiltä muun muassa kuulin, että nettitunnukset ei tarvitse kuin printata receptionin koneelta työntekijöiden toimesta toisin kuin minulle eilen kerrottiin juurikin siellä receptionissa, että viikko vierähtää ennen kuin tunnuksia kuuluu. no juuri äsken kävin tunnukseni sieltä hakemassa. Ilman mitään ongelmia. Joten olen tästedes netin orjana huoneessani, jos muut asiat ei nappaa.

Tyynyt ja peitot sain hankittua ja ekan yön nukuttua ja aamuteet juotua. Kyllä täällä ihan kelpaa olla. Lähinruokakauppa on Lidl. Melko apsurdia, sanoisin. Siellä oli ne ihan samat Milbonan setit hyllyssä kuin Suomessakin. Eli liikaa ei tarvitse kansainvälistyä.

Nyt muuten sataa aivan kaatamalla! Onni olla kumisaappaiden omistaja. Näet eilen oli kaunis päivä ja aurinko suorastaan paistoi. Uhdessä hetkessä olin onnellinen jopa siitä, että aurinkolasit tulivat mukaan. Tosin toinen kämppiksistäni (nimet muistuvat mieleen ehkä joskus) sanoi, että se oli hyvin poikkeuksellista. Että yleensä sataa aina vaan. Ja voin olla myös onnellinen siitä, että en ottanut mukaan suoristusrautaa. Täydellisen turhaa olisi hiuskia oikoa tässä sadesäässä.

Tänään menen tutustumaan mahdollisuuteen avata pankkitili ja kenties otan prepaid-liittymän. Loistava päivä siis jälleen tulossa!