Olkoon alkava vuosikymmen loistava!

Täällä Limerickin osasto alkaa olla valmiina alkavaa uuteen vuosikymmeneen. Kun katsoo taaksepäin mennyttä vuotta, ja etenkin syksyä, voi todeta vuoden 2009 vuoksi olevansa kokemuksen jos toisenkin rikkaampi. Ja myös reilusti sanoa, että yhtään näistä ei vaihtaisi pois! Toivottavasti vuodesta 2010 tulee vähintään yhtä tapahtumarikas. Tämä toteutunee toivottavasti ainakin täällä Limerickissä. :D Lupaan sen itselleni vuodenvaihteen lupauksessa.

Vuosikymmenen viimeinen blogikuva olkoon kuva kotikadustani Lord Edward Streetistä. Voi sitten muistella, että tosiaan ruoho vihertää vuodenvaihteessa Limerickissä aidan molemmin puolin!


Hannele ja minä alamme verhota itseämme paljetteihin (sprangles). Hyvää vuodenvaihdetta kaikille ja pidetään liput korkealla myös ensi vuonna!

Paljetteja

Olen tässä koko syksyn ihastellut (?) Limerickin ja muiden irlantilaisten kaupunkien paljettitarjontaa. Kenties mahdollisen käytön epätodenäköisyys sekä vähäinen shoppailuvire ovat rajoittaneet etenemistä katselua pidemmälle. Mutta nyt löytyi sekä oikea shoppailukaveri että käyttökohde paljettiasuille. Hannele oli valmis kiertelemään kauppoja ja etsimään asusteita huomista vuosikymmenen vaihdosta silmällä pitäen ilman sen kummempaa kehoittelua. Jo eilen, kun Hannele saapui Limerickiin, kävimme katsomassa tarjontaa Penneyssiltä. Tänään myös muista Limerickin keskustan liikkeeistä. Sanottakoon, että näin paljoa paljetteja en ole ehkä kuunaan nähnyt! Ja mikä parasta paljettiasujen hinnat ovat varsin kohtuullisia. Joten nyt on meillä molemmilla asukokonaisuudet paljeteista huomistavuosikymmenen vaihdosta odottamassa. Mukaanlukien kengät ja laukut ja hiuskoristeet.


Tässä paljettikokoelmamme valmiina tyrmäämään herkemmät. Täytyy vaan valita sellainen juhlapaikka, jossa voi ottaa takin pois. Muuten menee koko panostus vähän hukkaan.

Muuten kiersimme vähän maisemia. Näimme ihania taloja ja ihan hirveitä taloja. Ja tietysti sellaisia taloja, joihin voisi itsekin muuttaa. Lähemmällä tarkastelulla tosin sai huomata, että yllättävän paljon, etenkin tässä City Campuksen lähellä, on taloja aivan hunningolla. Ikkunat lyöty rikki ja piha toimii kaatopaikkana. Ja ihan seinästä alkaa talo, joka on hyvässä kunnossa ja piha laitettu. Samalla mietin, että mitenköhän niistä taloista pääsee eroon ja saisiko sellaisen jopa ihan ilmaiseksi jos haluaisi kunnostaa itseleen majapaikaksi...

Eikä tämä ole edes pahin esimerkki kontrasteista talojen välillä. Piti vähän valita missä kuvaa, kun ne huppupäiset pojat on vaan musta vähän arvelluttavia.

No reissullamme tuli eteen myös ehdottomasti ensimmäinen koirankakkakeräilyroskis! Ja sanottakoon vielä kerran, että täällä Limeriskissä niille todella olisi tarvetta. Vaan yhdestä se on kai aloitettava.

Runsaan käytön vuoksi on yksi pussi jouduttu heittämään jo roskiksen alle.

Tässä alkaakin seuraavaksi meillä uuden vuoden aaton aaton vietto. Tutustumme ensin irlantilaisen musiikkikanavan tarjontaan ja sitten lähdemme etsimään kaupungista jameja. Ne ovat sellaiset, että kuka vaan pääsee soittamaan, jos tuo oman soittimensa (ja varmaan pitää soitettava biisikin tuntea...). Tiedän yhden pubin, josta aloitamme. Ehkä samalla selviää minne me sitten voimme huomenna mennä paljettiasuissamme. Hyvin siis menee!

Arkea keskellä pyhien

Tavallaan tapahtumarikkaaksi kääntynyt päivä tämäkin. Hanna lähti aamulla koko päivän kestävälle kotimatkalleen. Toisaalta onhan tämä Irlanti lopulta aika kaukana. Lakanapyykki tutustuen samalla securitymieheen oli tarpeen, koska jo huomenna huoneistohotelliini saapuu Suomesta uusi vieras, Hannele. :D Franciskin tuli käymään yllättäen ja todisti koko komeuden: palapelit, teho-osastot, patjat ja pyykit. Vaan hän sanoi vaan "You R Grand". Ja jatkoi parilla lauseella joulun pyhistään. Sekä kehui olevansa vain yhden yön. Kenties kevät tuo tullessaan myös vähän useamman lauseen Franen suusta kuin ennen. Hänen vastarintansa alkaa näet selvästi rakoilla.

Palapeli piti ikuistaa ennen kuin sen ikuistaminen vaatii muutamien tuntien työtä.

Liekö syynä liiallinen käyttö, mutta kuitenkin heti Hannan lähdettyä kesken kahden teho-osaston jakson DVD-soittimen kaukosäädin lakkasi toimimasta. No sain huomata, että koko laite on aika lailla hyödytön ilman sitä pientä kapistusta. Uskomatonta. Uusi kaukosäädin olisikin maksanut lähes yhtä paljon kuin itse laite alkujaan, joten menin valittamaan Tescoon. Menestystarinalla oli onnellinen loppunsa, sillä sain tilalle uuden samanlaisen laitteen. En siis suinkaan uutta kaukosäädintä. Kun kyseenalaistin kaukosäätimen kestävyyden jatkossa asiakaspalvelun neito sanoi, ettei kukaan ole vielä tullut laitteista valittamaan. Ikään kuin sen pitäisi minun tuskaani hajonneen laitteen omistajana lieventää. Vaan toivotaan, että tämä uusi versio on nyt edellistä kestävämpi. Vaikkakin DVD-soittimen käyttö varmaan tässä kohtaa vähän harveneekin.

Myös mummoutumiseni takapenkissä jatkui sen verran vauhdilla, että tänään piti mennä ostamaan lisää lankaa. Tottakai paikka, josta ensin lankaa ostin, oli kiinni. Toivottavasti on huomenna auki, sillä olen nyt neulonut yhden säärystimen ja sille pari olisi ihan mukava saada vaikkapa samankaltaisesta langasta. Löysin toisen liikeen, josta ostin lisää lankaa. Eli nyt on selusta jatkossa turvattu, jos suosikkikauppani on kiinni. Todistin samalla, että alennusmyynneissä käy usein niin, ettei valittu tuote ole alemyynnin piirissä. Kuten kävi tässä kohtaa, kun valitsin lankoja lokerikosta, joka oli käytännössä peitetty -15-20% -kylteillä. No, aina ei voi voittaa.

Niin ja sen verran palatakseni eiliseen, niin ei onnistunut minulta ja Hannalta lopulta reissu katsomaan Cliffs of Moheria. (Hannalla on siis toinen reissu edessä Irlantiin...) Täällä tämä "talvi" vaikuttaa julkisen liikenteen pyörittämiseen ja bussi olisi ollut rutkasti myöhässä ja lopulta kielekkeiden näkemiseen ei olisi jäänyt aikaa kunnolla. En silti voi syyttää bussikuskeja, koska täällä musta jää on jotenkin erilaista kuin Suomessa. Petollisempaa. Ja me näimme sen sijaan Limerickiä taas uudelta kantilta. Ja haitoin jo kevään ja auringon lämmön. Aika upeaa näin joulukuun lopussa.

Taisivat pulutkin luulla itseään muuttolinnuiksi auringon paisteessa.
Vaan miksi lähteä Limerickistä ne sitten miettivätkin.

Hienot päivät suomalaisessa seurassa jatkuvat siis huomenna ja vain vuorokauden täällä tulen viettäneeksi yksin. Limerickissä on mukavaa!

St. Stephens Day

Joulun pyhät alkaa olla vietetty. 1000 palaa on vielä osittan löytämättä paikkojaan. Teho-osaston ensimmäinen tuotantokausi katsottu. Siitä riittää mulle siis puuhaa varmasti koko kevääksi. City Campus on yhä tyhjä. Nyt taidamme olla jopa aivan ainoat sielut täällä, koska Max (itävaltalainen vaihtari) lähti Canadaan katsomaan tyttöystäväänsä, joka on siellä Aupairina.

Sekä eilen että tänään on satanut vettä. Mutta vasta tänään suli lumi. Hyvin sitkeää sorttia. Lähdimme katselemaan vähän uusia seutuja jalkaisin, koska eilen näytin nenääni ulkona vain parvekkeelta. Tosin niin jouluna kuuluukin tehdä. Näimme useita hunningolla olevia poikia huppareineen. Tuli mieleen ohjelma salainen miljonääri niistä pojista. On rankkaa viettää pyhiä, jos ei ole mitään tekemistä. Meillähän tekemistä on ollut liiaksikin. Samaa sanoi Max. Uskomatonta, mutta totta.

Talojen edustat olivat täynnä roskaa. Jopa joulukalkkuna oli lennätetty yhdestä talosta pihalle. Hetken piti sen kunniaksi miettiä, että onko kalasatamassa vai Limerickin lähiössä. Lokkeja oli näet todella paljon.

Tässä tämä paperi/pahvijäte on aika hyvässä järjestyksessä.

Tänäänhän on täällä olleet kaupat auki. Eli irlantilaisilta ei ole edellytetty kuin yhden päivän ostelutaukoa joulun takia. Itse pystyisin tällä hetkellä parempaan. Jatkan siis neulomista ja palapelin rakentamista.

Joulun pyhät

Ainakaan aika ei ole meillä käynyt joulun pyhinä pitkäksi. On mukavaa nukkua pitkään ja tehdä sen verran asioita, kun sattuu kiinnostamaan. Eilen Limerickissä oli kaikki kaupat auki ja kävimme katsomassa millaisia joulusuklaita täällä oli tarjolla. Emmekä muutenkaan taida kuolla nälkään mikäli ei tarvitse muutamaa päivää kauempaa viettää asunnossaan. Ja kun portilla on vartijat ympäri vuorokauden niin voisihan sitä asiat huonomminkin olla. Olemme melkein ainoat City Campuksella. Lisäksemme täällä on vain itävaltalainen Max, joka pitää omassa residenssissään Twin Peaks maratonia.

Jouluateriaksi söimme kevyttä salaattia. Ähkyltä ei silti välttynyt, koska suklaa ei ihan heti asunnostamme syömällä lopu. Mukavan tunnelmalliseksi täälläkin sai asunnon!


Joulutunnelmaa toivat piparit, joita leivoimme. Muottina oli perhonen ja kaulimena viinipullo, joka muuten toimi loistavasti! Ei ole siis mitään syytä ostaa kaulinta, kun leipomistahti on näinkin vilkas.


Asunto alkaa olla ihan ookoo lämpötilaltaa nyt kun sitä on lämmitetty pari vuorokautta. Palapeli on jo varmastikin puolivälissä. Molemmilla on sukkapari neulottuna valmiiksi (päättelyyn tarvittavaa neulaa ei tosin ole varastoissa). Teho-osaston eka tuotantokausi on yhä menossa. Olemme kuulleet irlantilaisia joululauluja. Ja nyt alkaa televisiosta Devil wears Prada. Jatkamme siis chillailua.

Cork

Aikomuksemme oli tänään eilisen epäonnistuneen yrityksen (tai sumun vuoksi väliin jääneen yrityksen) vuoksi mennä tänään katsomaan ne Cliffs of Moherin kielekkeet lumipuvussaan. Vaan ei sinne busseja kulkenutkaan. Tiet ovat kuulemma niin huonossa kunnossa, että ei busseilla parane alueelle ajella. Nyt vaan pitää toivoa, että reissu onnistuu joulun pyhien jälkeen tai muuten jää Hannalta seuraavaan reissuun.

Jonnekin oli kuitenkin mentävä, sillä Limerickissä saamme viettää muutenkin kolme seuraavaa päivää. Joten lähdimme Corkiin. Ilman mitään suunnitelmia. Ajatuksena oli mennä nauttimaan kuppi kahvia ja katsoa kaupunki. Suunnitelma piti. Joulukiireet vaivasivat Corkiakin, joka oli kuitenkin ainakin keskustan osalta toipunut tulvista. Runsaasti katusoittajia ja -laulajia ja muita hou hou hou tyyppejä siellä oli lippaineen. Sekä sitä väkeä taas liikenteessä.

Corkin keskusta on oikeastaan saari.

Bussimatka ei alkanut ongelmitta. 30 minuuttia myöhässä olevasta bussista vaivautui joku kuuluttamaan asemalla, että korvaava auto on tulossa. Eli pääseimme matkaan siitä huolimatta, että jonossa tapahtui runsaasti etuilua. Edessämme seisoi mies lapsensa kanssa ja heillä oli Happy Meal laukussa odottamassa bussimatkan alkua. Kävi vähän harmittamaan sen isän puolesta, kun eihän ne ranskalaiset perunat ole enää kylminä hyviä. Bussissa saimme kuulla radiosta 1 min 38 sek pitkän hou:n. Näin joulun kunniaksi. Melko raskasta joillakin. No kaikesta huolimatta, kuten siitä, että päivä kuuluu liikenteensä puolesta vuoden kiireisimpiin, pääsimme takaisin Limerickiin mukavan reissun jälkeen. Välillä on ihan mukavaa vaan mennä nenän osoittamaan suuntaan.

Kämppis Dave säikäytti meidät perin juurin tulemalla naisseurassa kämpille. Vaan onneksi hän ei ollut kauaa ja lupasi pysyä joulun poissa. Muuten voisi mennä palapelin rakentelu ja teho-osasto -maraton suunnitelmat uusiksi. En näet juurikaan nyt kaipaisi kämppisten seuraa. Minulla kun on paljon parempaa seuraa Suomesta.

Muuten päivän saldona olikin Suomesta tullut paketti (kiitos Piia) ja liian suuri annos minttujäätelöä sekä valmistunut sukka. Myös turvamiehen tekemä loukkaantuneen linnun pelastusyritys tuli todistettua. Voitteko kuvitella, että turvamiehet päivystävät täällä läpi joulun pyhien ja välipäivien! (Mahtaa niillä tulla aika pitkäksi) Huomenna, vaikka onkin joulu, syön sitä jäätelöä vain kohtuudella, jos ollenkaan.

Ihanaa joulua!

Kaksi yötä jouluun

Asunto on nyt siivottu lomakuntoon. Kaikki niitit ja pinnit on kerätty sohvien alta ja lattia on niin puhdas, että siltä voisi melkein syödä. Myös ajanvietettä hankittu joulun pyhiksi. On kirjoja, neulostyöt, 1000 palan palapeli sekä teho-osaston 15 tuotantokautta (jotka pitävät minut kiireisenä varmaan vähän pidempäänkin...).

Täällä on niin jouluinen tunnelma sään puolesta, että itsestään löytää joulumielen. Vaikka ei ajatellutkaan olevansa joulumielellä. Niin voi käydä. Oikeastaan odotan paria pyhäpäivää oikein innolla. Mietin samalla, että miksi esimerkiksi sen kutimen ostamiseen piti mennä koko syyslukukausi. Miten monta pipoa ja sukkaparia olisinkaan tylsinä hetkinäni ehtinyt neuloa. Mutta elämässä onkin varmaan tärkeintä oppia omista virheistään ja tässä taas tarjoutuu tilaisuus siihen.

Kävimme tutustumassa Cresentin ostoskeskuksen jouluun. Sieltä löytyi se palapeli. Kumma kyllä ostoskeskuksessa vain yhdessä paikkaa lopulta oli palapelejä. Mihin maailma onkaan menossa...

Hienoa kaikenkaikkiaan. Nyt vaan pitää toivoa (vaikka ei liikaa kannata uhrata ajatuksia tulevaan), että hyvät tunnelmat ja aktiivinen vapaa-aika pysyvät päiväohjelmassa tämän joulun jälkeenkin. :)

Limerick ja lumi

Ensin herättyäni ja riennettyäni receptioniin valittamaan toimimattomasta lämmitysjärjestelmästä sain huomata, että City Campus oli pukeutunut valkoiseen pukuun! Aika upealta näytti. Ja hyvä mieli sai ansaittua jatkumoa, kun Marcus receptionista tuli välittömästi korjaamaan meidän lämmittimen. Hän jopa kertoi miten voin sen itse korjata, kun esitin huoleni laitteen rikkoutumisesta joulunpyhinä. Emme näet Hannan kanssa todellakaan halua viettää joulua täällä kylmissämme peittoihin kääriytyneinä. Vaikka niin tekisimmekin niin syy ei saa olla se, että on kylmä, kun lämmitys ei toimi. No loppu hyvin siinäkin.

Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme rauhassa aamupalaa ja lähdimme tutustumaan Limerickin keskustaan ja ostamaan ruokaa. Löysimme myös lankakaupan ja täällä pidämme kahdestaan siis myös käsityökerhoa joulunpyhinä. Minun pitää nyt vaan löytää internetistä ohje sukkaan, joka aloitetaan kärjestä. Niin voin neuloa Perulaisesta merinovillasta tarpeeseen tulevat lämpimät sukat täällä.

Shannon joen päällä kelluva kuusi oli saatu korjattua tulvien jälkeen.


Vähän se on latvastaan keno kaatumisensa johdosta. Muuten täyttä tavaraa.

Ostimme ruokakaapit täyteen ja minä investoin 2 euron kaupasta itselleni uunivuoan ja salaattiastian. Ne tulivatkin käyttöön heti, kun tein ruokaa. Mahtavalta tuntui puuhastella täällä keittiössä ja muutenkin kuin oikeasti kotonaan pitkästä aikaa. Ja samalla huomasin kyllä miten paljon kolme kämppistä ovat oman tilan tuntemustani rajoittaneet. Ehkä tässä vielä lomilla tulen niin tutuiksi keittiön kanssa, että en sitten enää välitä, kun kämppikset tulevat 6 viikon kuluttua takaisin ja läsivät taas sohvilla jne.

City Campuksella vallitsee rauha. Juuri nyt sataa lisää lunta. Huomenna pääsemme katsomaan jälleen Cliffs of Moheria ja siitä tekee erityisen upeaa talvipuku. Kyllä Limerickissä on upeaa!

Dublin round two ja Hanna

Lähdin Dubliniin viime torstaina Kerstinin ja Jennan kanssa. Heillä olikin koko omaisuus mukana, koska lennot kotisuomeen ja -saksaan odottivat. Syyslukukausi on ohi ja kuten muutkin vaihtarit, myös tytöt suuntaavat perheittensä luo. Vietimme mukavan viimeisen illan kolmeen pekkaan Temple Barin pubeissa. Saimme sekä pubiruokaa että siideriä sekä kuulla irlantilaista musiikkia. Juttelimme mukavia kuluneesta syksystä. Heitä tulee varmasti ikävä ensi keväänä.

Hannan oli määrä osallistua näihin rientoihin, vaan myöhässä oleva lento oli esteenä. Tosin ehdimme kyllä nähdä Dublinia ihan tarpeeksi niinä kolmena päivänä kuin siellä olimme. Ja tällä kertaa kohteet olivat erit kuin Jatan kanssa, mikä teki kolmesta päivästämme hyvin kiinnostavan. Yövyimme Jakob's Inn -hostellissa. Perushyvä hostelli todella lähellä bussiasemaa.

Perjantaina aloitimme vierailemalla Guinnesin tehtaalla. Tai ihan turisteja vartenhan se storehouse on sinne rakennettu tuopin muotoisine liukuporraskäytävineen. Mutta ylhäällä pääsymaksuun sisältyvän Guinnestuopin ääressä avautui kyllä niin upea maisema, että se oli joka sentin arvoinen! Sisälle me opiskelijat pääsimme siis 11 eurolla.

Näkymä 360 asteen panoraama kahvilasta. Erityisesti puhuttelevat tietysti taustalla olevat nummet, jotka ovat kuuran peitossa.

Vanhoja Guinnes-pulloja Storehousea koristamassa.

Kun Guinnesiin oli hyvin organisoidun näyttelyn voimin tutustuttu olikin jo aurinko laskemassa ja kävelimme pitkälti uusia reittejä nenämme suuntaa seuraten kohti Grafton Streetin ostoskeskusta. Ohitimme näin talviaikaan ajoissa suljettavan St. Stephen's Greenin. Sen, jonka portti on Once -elokuvan kannessa. Grafton Streetin ostoskatu oli jouluasussaan ja väkeä oli todellakin kuin pappilassa parsaa! Mistä lie ne ihmiset edes olivat paikalle löytäneet.

Kotimatkalla vierailimme vielä saksalaisilla joulumarkkinoilla, jotka olivat yllättävä pettymys. Tai siellä ei ollut kerrassaan mitään mitä ilman ei voisi elää tai mitä olisi edes halunnut ostaa. Hyvä niin. Kehityn tässä ostelulakossani selvästi päivä päivältä.

Illalla väsymys voitti aika vahvasti ja pienet torkut ennen pubireissua vaihtuivat yöuniksi vain pienen harkinnan jälkeen. Varmaan saimme raitisilmamyrkytyksen. Seuraa meille piti hostellihuoneessa asuva mummo, joka siis todella asui hostellissa. Hän keitteli minulle teet ja puuttui sittemmin puheisiimme koko illan ajaksi. Runsaasti hän löysi etuja hostellissa asumisesta oman kodin hankkimisen sijaan kuten "vuokraan" kuuluvan lämmityksen hinnan ja vastuun siirtymisen hostlellin omistajalle, jos jotain hajoaa. En silti tiedä, että haluaisinko kuitenkaan itse hänen vuosirenkaillaan asua hostellissa 12 naisen dormissa oman, vaikka pientäkin pienemmän, asunnon sijaan.

Lauantaina menimme Dundrum Town Centerin ostosparatiisiin. Hanna oli ehtinyt lukea Frankfurtin lentokentällä (45 minuutin vaihduttua lähes 8 tunniksi) hyvin Lonely Planettia ja tiesi paikan olemassa olosta. Sinne menimme muutaman kilometrin matkan bussilla. Opin sillä reissulla sen, että bussissa todella on maksettava lippunsa tasarahalla. Nyt minulla on Dublinin bussilta saatavia 80 senttiä. Onneksi tapaan oppia virheistäni ja paluumatkalla minulla olikin tasaraha kourassa.

Tosiaan tämän ostosparatiisin kaltaista paikkaa en ollut kuunaan nähnyt. Olen nähnyt kyllä isoja ostoskeksuksia, kuten Jumbo. Mutta en sellaista väenpaljoutta. Se oli aivan mieletöntä. Ihan kuin koko Dublin olisi pakkautunut ostoskeskukseen (se osa, joka ei ollut Grafton Streetillä). Huh! Olin kyllä aika helpottunut, että pääsin sieltä pois.

Vähän näkymää 3. kerroksesta.

Rohkaistuimme takaisin tulomatkalla jälleen Grafton Streetille. Siinä vieressä oli St. Stephens Greenin ostoskeskus, joka ei ollut ihan tyhjä sekään. Hostellihuoneessamme ollut suomalaistyttö kehui sitä kauniisti koristelluksi, joten päätimme mennä katsomaan. Muotoiltakoon näin, että ei se nyt oikein ollut ainakaan minun makuun se koristelu siellä. Ei ruma, mutta ei mitenkään erityinenkään.

Erityisesti puhuttelivat suuret pallot, jotka taitavat olla irlantilaisen
joulukoristelun kantava teema.

Illalla sentään pääsimme pubiin asti. Sattumalta löysimme miellyttävän paikan, missä kolme pelimannia soittivat irlantilaisia biisejä ja toteuttivat jopa yleisön toiveita. Uskomattoman hyvä tunnelma! Jälleen hyvä osoitus siitä, että Irlannissa oikeastaan ei ole väliä mihin pubiin menee, koska kaikki ovat mukavia.

Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Ensimmäisen osan siitä viivyimme omatoimisesti Dublinin pohjoispuolella. Löysin maailmanpyörän. Siinä olisi kanssa ollut kiehtova tapa tutustua Dubliniin, mutta oli sekä kylmä että kiire, joten jäi seuraavaan reissuun.

Opastettu osuus tuli lokakuussa Jatan kanssa jo tutuksi. Vaan eri opas kuin viimeksi takasi hieman eri tarinat ja muutenkin oman laisensa lähestyminen kaupunkiin. Ei tarvitse siis katua kulutettua kolmea tuntia Dubliniin tutustuen. Oppaamme tosin ei ollut sään hermolla ja kulki ilman käsineitä ja pipoa koko kolmetuntisen. Myönsi useamman kerran, että on aika kylmä. Ehkä hän tipeillään sitten osti itselleen pipon ja hanskat, sillä Dublinissa oli todella hyytävän kylmä.

Ha´penny Bridge Liffey -joen yllä ja lokit.

Dublinin valloitus päättyi sunnuntai-illalla ja vaihtui bussimatkaan kohti Limerickiä. Hieno paikka se on ja oli mukavaa nähdä eri paikkoja. Limerickissä meitä odotti kuura, tyhjä asunto (mieletön fiilis!) ja toimimaton lämmitys. Tunnelma oli silti mahtava. Odotan tulevia päiviämme innolla!

Kohti joulua

Yllättävä väsymys painaa. Miten niin yllättävä? Jos yhden yön nukkumiset jättää väliin niin siinä ei ole mitään yllättävää.

Tänään Limerickiä on hellinyt aurinko. Ja muutenkin kuulemani mukaan viime aikojen säät ovat olleet ikan ookoo. Heräsin suorastaan auringon paisteeseen ikkunastani sisään. Mahtavaa.

Varauduin joululomiin hakemalla pesukolikkoja tuolta receptionista. Katrina (se huonotuulinen, joka tosin on ollut aika hyvällä tuulella ja jopa kysyi minulta eilen, että mitä kuuluu) oli Dublinissa ja sijaistamassa oli Ron. Ron on valtavan mukava hollantilaismies, joka on mennyt naimisiin irlantilaisen kanssa. Hän on kaikessa (City Campuksen sallimissa rajoissa) opiskelijoiden puolella. Minä hyödyin hänestä tällä kertaa niin, ett hän oli myymässä pesulapoletteja. Sain kahdeksan kahden hinnalla ja hymyn kaupan päälle. :D Hän tosin sanoi minulle, että varaa nyt äkkiä se lento takaisin Suomeen. Tänne ei missään tapauksessa kannata jäädä. Antoi ymmärtää, että koko kaupunki on kuollut ja kaikki paikat tietysti kiinni. Lisäksi hän kertoi, että lääkärinä näinä päivinä tienaisi hyvin, koska kaikki ovat masentuneita. Uhmaan hänen neuvojaan nyt ja saman saavat tehdä tänne tulevat vieraani. Eikö se ole omasta asenteesta kiinni kuitenkin. Ja kun tietää, että mitään suurta ja ihmeellistä ei ole luvassa niin on aikaa istua pubissa ja tutustua kenties paikallisiin ihmisiin. Uskon, että on tulossa ihan kiva joulu.

Varauduin siihen jouluun ostamalla tänään DVD -soittimen ja jouluvalot. Ne lisättynä eilisiin kynttilöihin tuovat jo tunnelmaa. DVD:ltä katsotaan tietysti romanttisia joulukomedioita. Pitää vielä testata, että laite toimii. Ostin näet Teskosta markkinoiden halvimman. Myös tänne ehtineet joulukortit laitoin seinälle. Ne ovat kauniita ja kerrankin niitä voi todella katsoa.

Tänään on luvassa vielä parit hyvästit. Ja huomenna Dublin, jonne siis Hanna tulee ja viipyy joulun pyhien yli. Dublinissa on ainakin joulumarkkinat ja tietysti omanlaisensa tunnelma. Odotan innolla. Ekana päivänä seurana on lisäksi Kerstin ja Jenna. On mukavaa nähdä Dublinin joulu ja arvioida kalpeneeko se Limerickin rinnalla. :D

Tässä kuvassa kaltaiseni myöhäisherääjä. Lähin pubini (jossa en ole vielä käynyt ja jonne saatan mennä jo ihan pian) koristeltiin todistetusti vasta eilen jouluvaloilla!


Ne ovat komeat. Oikeita punaisia hehkulamppuja!

Kaikkiaan kotiutuminen takaisin Limerickiin on sujunut hyvin. Siitä kiitos runsaalle tekemiselle mitä täällä on ollut. Pidän vauhdin kovana jatkossakin. Tämä on lupaus.

Lord Edward Street, Limerick

Erittäin virkistävän Suomen vierailun ja erittäin uuvuttavan lentomatkailun jälkeen palasin tänne Limerickin kotikonnuille eilen aamulla. Yöpyminen lentoasemalla oli odotettua karumpaa. Ja seuraavana yönä uni sitten maistuikin. En ennen yöpymiskokemustani edes tiennyt, että päänahkakin voi puutua. Nyt tiedän senkin.

Täällä vaihtarit ovat pakkailleet laukkujaan ja osa oli jo lähtenyt ennen kuin palasin. Osan ehdin hyvästellä lennosta. Osan vielä hyvästelen. Jokunen heistä palaa vielä kevääksi. Valtaosa kuitenkaan ei. Luvassa on siksi varmasti erilainen kevätlukukausi. Tosin sitä ei kannata vielä miettiä. Juhlitaan nyt joulu ensin.

Osallistuin ruokakaappien tyhjennyslounaalle. Porukoilla oli aika plajon tavaraa, joista pitää nyt päästä eroon tavalla tai toisella. Sain myös hoitoon Katharinan kukat. Hän palaa joululoman jälkeen. Toivottavasti kukat ovat sitten vielä elossa.

Meille vaihtareille oli järjestetty lähtökahvitilaisuus eilen. Siellä oli meidän opettajia ja muita tukihenkilöitä. Lisäksi tarjoutui mahdollisuus nähdä myös sellaisia vaihtareita, joiden kanssa ei muuten liiaksi hengaile, ennen heidän lähtöään. Meille tarjottiin hehkuviiniä ja pieniä rusinapiirakoita. Sain siis samalla vähän osviittaa irlantilaisesta jouluperinteestä. Eleenä tuo tilaisuus oli kuitenkin kaikein hienoin ja arvostettavin.

Illalla menimme vielä pubiin Kerstinin ja Rachelin kanssa. Oli mukava jutella vielä ajan kanssa ennen heidän löhtöään. Huomasin taas miten hienoja tyyppejä täällä on ollut vaihdossa ja joiden kanssa olisi voinut viettää enenmmänkin aikaa. Juttelimme mun muassa siitä miten tämä vaihtoaika on meitä kasvattanut. Tosin kasvamisen merkkejä olen huomannut itsessäni jo aika alusta lähtien. Ja vierailu Suomeen osoitti niitä konkreettisesti. Tänne lähdetään ja täältä palataan. Mutta palaaja vain näyttää samalta ollen sisältä eri. Samalla tosin jouduin myöntämään itselleni sen, että elämässä ihmisiä tulee ja menee. Kaikki eivät voi jäädä elämäämme pysyvästi, vaikka se olisi mukavaakin. Myös eroaminen ja luopuminen hyvistä ystävistä kasvattaa.

Limerickin kadut sentään olivat pysyneet entisellään. Sateenvarjot ja koirankakat odottivat minua kiltisti. Auringon laskiessa klo 4.30 pm aikoihin katuni näytti kuitenkin kauniilta. Otin siitä kuvan. Ihmettelin siinä samalla Kerstinille, että miksi minä aina otan kuvia taivaasta. No Kerstin tiesi siihenkin vastauksen. 'Se on ainoa kaunis asia täällä.'


Olen siitä samaa mieltä, että harmaus ja lika peittyvät kauniisti auringon laskua seuraavaan hämärään. Täällä kauneutta voi joutua etsimään. Tässä vaihdon puolessa välissä tiedän, että Limerickissä on parasta sisältö. Sen voi unohtaa välillä, jos vaan katsoo rumaa ulkokuorta. Ja toisaalta kuka senkin tietää, että millaisia muut irlantilaiset kaupungit ovat, jos niissä vietäisi pidempiä aikoja.

Joulujuhlaa

Vietimme vähän joulua jo nyt, koska varsinaisena päivänä en sitä ole täällä perheen parissa viettämässä. Lisäksi siksi, koska Limerickissä se on kuitenkin ihan erilainen.

Joulukuusi oli tuotu tupaan. Kuusen alla oli jopa lahjoja.

Ruokapöydässä oli hyviä jouluherkkuja jokaisen paikalla olijan mieleen.

Parasta oli kuitenkin tunnelma. Lumi maassa ja kynttilät hämärässä tuikkimassa. Joulupukin apulainen tuli käymään. Tonttulakit olivat päässä. Lämmintä glögiä ja piparien tuoksua. Oikein mukavaa.

Huomasin, että joulu ei ole hassumpi juttu ollenkaan. Siitäkin tekee erityisen juuri joulun odotus kaikkien pienien välijuhlien ohella.

Turku

Turun vuorokauden mittainen vierailuni muotoutui oikein tehokkaasti. Lähtiessä Porista perjantai aamuna oli lunta maassa sen 15 sentin verran. Bussissa uni maistui (niin kuin yleensäkin) oikein hyvin. Ja yllätyksekseni Turussa ei ollut YHTÄÄN lunta. Vaan äkkiä onneksi muistin, että niinhän se on aina Turussa. Sen oma mikroilmasto on yleensä vertaansa vailla misään muualla. (Jo 10 km päässä keskustasta voi keli olla kokonaan eri.)

Turun Tuomiokirkko. Ja koska olin liikkeellä kamera kaulassa roikkuen, niin otin siitä kuvan. Muistan sitten Limeriskissä, että kyllä vaan se Aurajoen vesi on ruskeaa.

Selvittelin mahdollisuuksiani suorittaa viimeinen harjoitteluni Irlannissa toisin sanoen Limerickissä. Ja eiköhän se onnistu, kun nyt on saatu poliisilta paperille kirjoitettuna sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että saksaksi, että rikosrekisterini on puhdas sinne tehdyistä merkinnöistä.

Openan (TOKL:in kuoron) joulukonserttiinkin pääsin loistavassa seurassa. Loistavat puitteet tarjosi Akatemiatalo ja joulutunnelman takasi tietysti niin kuoro lauluineen kuin väliajan joulutortut (vaikka en niistä pidäkkään).


Glögiä sain maistaa sitten konsertin jälkeen. Sekä nauttia tulitaiteilusta juuri avatun uuden turkulaisen yökerhon pihalla (korostan, että en mennyt sisään). Saa nähdä miten kauan dance clud Syke viihtyy Turussa.

Näyttävää menoa pimenneessä alkuyössä.

Parasta olivat kuitenkin kaikki ne tapaamani ystävälliset, tutut kasvot, joiden kanssa sai jutella piiitkästä aikaa kasvotusten. :)

Piparkakkutalo

Päätin tehdä piparkakkutalon. Ensin piti hankkia aineet ja tehdä taikina. Siinä kului kokonainen päivä. Pienet vastoinkäymiset toki tekivät valmistusprosessista entistä odotetumman ja myös suunnitelmat olivat hiotummat. Tavoitimme siis sekä hyvät että huonot puolet ja lopulta pääsimme toivottuun lopputulokseen.

Suunnittelun lähtökohtana talooni olivat tämän hetkisen kotikaupunkini Limerickin talot. Kuinkas muutenkaan. Irlantilainen arkkitehtuuri on vertaansa vailla ja talot kauniita. Päätin tehdä neljän perheen kaksikerroksisen talon. Luovuuttani rajoitti hennosti rakenusmateriaalien rajallinen saatavuus. Asuinyhteisöni City Campus on näyttänyt esimerkillisesti mallia siitä, että pikkuyksityiskohtiin ei kannata liiaksi huomiota kiinnittää. Esimerkiksi hanat voivat olla erilaiset kussakin asunnossa. Ja ainahan voi ostaa lisää materiaalia alennuksesta. Itse varauduin materiaalin loppumiseen valmistaikinalla.

Muutin pyöreän litteäksi. Viimeistelin tavoitellun muodon asiaan kuuluvalla tavalla
(kuvan oikea reuna).

Taloelementit pintakäsiteltiin ennen harjakorkeuteen nostamista. Näin talon rakennus eteni mahdollisia tulevia asiakkaita miellyttäen nopeasti.

Georgiaaninen tyylisuunta on vallinnut irlantilaisessa rakennustaiteessa sinnikkäästi. Myös minun taloni kunnioittaa tätä perinnettä.

Valmis talo odottaa asukkaitaan. Piha on löytänyt jo käyttäjänsä. Asuntojen ylitarjonnan vuoksi asukkaita voimme joutua odottamaan. Tosin talon sijainti ja ekologiset viimeistelyratkaisut varmistavat talon kilpailukyvykkyyden markkinoiden ylitarjonnassa.
(Kierrätys tapahtuu Limerikissä samalla periaatteella kuin suomalaisilla automatkailijoilla.)

Talossa ei ole ikkunoita, joka toisaalta säästää lämmityskuluja pitäen talon lämpimänä helpommin kuin perinteisen irlantilaisen osittain lasiseinäisen ja runsas ikkunaisen talon. Tosin sähkön kulutusta osallaan lisää fakta, että lamppuja pitää sisällä käyttää enemmän. Jään pohtimaan onko asia niin, että aina kun kumartaa toiselle niin toiselle pyllistää.


Aika on kulunut siivillä täällä Porissa. Mukavaa vaihtelua ovat tuoneet kotoisat askartelu- ja taiteiluvälineet, joita olen Limerickissä aika ajoin kaivannut melko paljonkin. Onneksi Irlannissa on harrastusmahdollisuuksia, joita on Suomessa hankalampi saavuttaa (kuten tanssi).

Tänään satoi luntakin. Tuo yllättävän mukavan silauksen maisemaan.

Huomenna lähden katsomaan miltä Turussa näyttää. Kenties se on entisellään. :D

Stansted - Suomi

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tulin käymään välillä Suomessa. Vaihtelu virkistää. Keskiviikko kuluikin mukavasti pääasiassa Stanstedin lentoasemalla Lontoossa. Aikaa oli 9 tuntia. Riittävästi, että ehti tulla tylsää, mutta ei riittävästi Lontoon kaupungin valloittamiseen.

Lentoasemalla hankin itselleni ilmaiset kahvit kioskista. Kahvini maksoi samassa jonossa kassalle seissyt rouva. Minulla kun oli vain euroja. Ja on pakko myöntää, että tuskin kukaan Suomessa olisi kahvejani maksellut. Miellyttävä kokemus ja matkailun tarjoama avarrus.

Stanstedin lentoasemalla viihdyin ulkona. Sisällä oli todella kuuma ja huono ilma. Kuten huomaatte, ei se keli hassumpi ollut Lontoossakaan. Hyvä päivä pyhittää matkustamiselle.


Täällä kotimaassa odotti Irlannin ytimiinkin vetäytyvään kosteuteen verrattuna varsin erilainen keli. Kirpeä (ainakin aluksi sellaiselta tuntuva) pakkanen oli värittänyt puut ja maan sekä marjat valkoisen huurten peittoon.


Lisäksi aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Pakkasella aurinko on erityisen kaunis näky.


Kun aurinko nousee niin se myös laskee. Alakuvassa Koivutie klo 15.15, kun aurinko siirtyy piiloon odottamaan seuraavaa päivää.


Tekojäärataakin jäädytetään ja sen kunniaksi pääsevät porilaiset kohta hiihtämään. Vielä on latu vähän muhkurainen ja lisäski edellyttää edestakaisin hiihtämistä. Ja kukaan ei sentään ollut niin intomielinen, että olisi suksineen tullut kinoksiin sivakoimaan. Ehkä jo huomenna pääsevät innokkaimmat kiertämään tuota alle 500 metrin lenkkiä.


Samaan syssyyn osui myös mahtava täysikuu, joka valaisi koko tienoon pilvettömältä taivaalta.


Lomailen siis pari viikkoa Suomessa. Edessä on vielä vähän kirjoittamista, koska tunnetusti vähäisiä hommia ei saa tehtyä senkään vertaa kuin runsaita hommia. Lisäksi on mukavaa olla välillä virikkeitä tarjoavassa ympäristössä, jossa on muutakin tekemistä kuin istua koneella. Sekä jossa on lämmin sisällä.

Katsotaan mitä kaikkea ehdinkään täällä vierailullani tehdä. Toivottavasti tavata ainakin jonkun tutun. Ensin menen kuitenkin tekemään talkoohommia raviportille. Tänään on nimittäin ravit täällä Porissa ja Porin Tarmon pyöräilyjaoston vuoro vahtia portteja, järjestystä baarin puolella ja myydä makkaraa.