Pari päivää vapaata

Vaikka aktiivisimmat blogini lukijat ovat saattaneet ihmetellä, että miksei päivittäinen blogiteksti ilmesty, niin siihen on hyvät syyt. Näet alkaa viikot toistaa itseään. Eikä sillä väliä. Mutta kun kamera jää kotiin, niin ei voi lisätä kuviakaan. Tässä siis ollaan tsemppikauden kynnyksellä!

Taitaa olla tosisyksy edessä. On näet vähän sadellut. Ei kuitenkaan olla päästy saapaskeleihin. Nyt on edessä pitkä vapaa viikonloppu, koska torstaina ja perjantaina on Mary I:n käytävät tulvillaan valmistuvia sukulaisineen (=graduation). Meillä se tarkoittaa vapaata. Ja maanantaina on bankholiday (= vapaapäivä). Eli aikaa tehdä ensin kouluhommia ja sitten vastaanottaa perjantai-illalla myöhään ensimmäinen vieras Suomesta, kun Jatta tulee kohottamaan mun mielialoja ja tuo tullessaan sen kaivatun talvitakin. Tulossa mukava breikki opistoihin. :) Odotan jo innolla, että pääsee hetkeksi juttelemaan asioista, jotka mieleen juolahtaa. Kun vielä ei olla sillä tasolla tällä toisella kielellä.

Eilen olin katsomassa Three Penny Opera:n. Mukava näytelmä, jossa oli hyvät laulut ja laulajat. Vaan esityspaikka oli vanha Fransiskaaninen kirkko, jossa ei lämmitystä tunnettu. Kolme tuntia on vähän liian pitkä aika nauttia taiteesta ja palella samaan aikaan. Kuulin myös sisäpiirin tietoa, että näyttelijät eivät vielä maanantaina osanneet vuorosanojaan. Olivat tehneet ihmeitä yhdessä yössä, koska ei olisi arvannut tilanteen olleen kriittinen, kun näytelmää katsoi. Hauska yhteensattuma oli myös se, että englannin tunnilla olemme käsitelleet kappaletta Mack the Knife, perustuen tähän Three Penny Operaan. Ja mikä parasta, näytelmä avasi myös kulttuurikauden minulla täällä Limerickissä. Toistaiseksi ei ole jatkoa vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän tässä jotain keksitä.

Uudessa kämpässä menee lähes kaikin puolin hyvin. ainoa ongelma on yksi uusista kämppiksistäni, joka ottaa sohvatyynyt joka yö huoneeseensa. Kysyin täällä asuvalta tytöltä, että mikä on tämä tarina tyynyjen takana. Hän sanoi, että Fredillä on tapana ne JOSKUS viedä yöksi huoneeseensa ja hän ei syytä tiedä. Minä taas olen taipuvainen ajattelemaan, että JOSKUS ei ole sama kuin JOKA YÖ. Pitää jotenkin jallittaa se Fredi keittiöön niin, että voin kysyä häneltä mikä tämä juttu oikein on. Asiaa vaan vaikeuttaa se, että hän ei juurikaan poistu huoneestaan. Huomenna on siis aika mennä koputtelemaan oveen. Näet tarvitsen tyynyt, kun Jatta tulee tänne. Pienet on onnneksi ongelmat. Mutta on se silti minusta vähän outoa...

Kuvassa on kehoitus meidän koulun seinältä. Nämä laput vaan toimivat vähän vaihtelevasti. Siirryn odottamaan huomista ja valmistautumaan tyynytaistoon.