Croagh Patrick

Aurinko tuli esiin pilvien takaa, kun olimme lopulta huipulla.

Tämä jyrkkyysluokka keski yli puoli mailia! Onnekkas on vaelluskenkien omistaja. Osa oli liikkeellä suorien housujen ja nappaskenkien kanssa...

Pilvi roikkui huipun yllä tarjoten vain välillä kuvausmahdollisuuksia. Olimme onnekkaita, kun niitä kuitenkin tuli kaiken kiipeämisen jälkeen.

Tässä ollaan jo alamäessä, joka oli haastava kokemus tosiaan. Hiki pinnassa.


On nyt valloitettu kera pyhiinvaeltajien. Täytyy sanoa, että onneksi lähtiessämme vaellukselle kukkulan huippu ei ollut näkyvissä. Oli aika moinen työ ja tuska päästä ylös. Eikä suinkaan pahinta ollut se. Piti vielä tulla alaskin jyrkkää rinnettä. Huippu kohosi aina 765 metriin merenpinnasta, josta me niin ikään lähes lähdimme liikkeelle.

Peruskiipeilymeno ylös ja alas kesti huipun juoksutreenin mukaan lukien 4 tuntia. Näet tosiaan huippua tavoitellessamme jyrkällä rinteellä "vaivoin" pystyssä pysyen emme nähneet yhtään minne olimme kiipeämässä. Mutta löytyi se kappeli sieltä ylhäältä ja siellä oli jopa jumalanpalvelus menossa. Me sensijaan Liisan kanssa (ainakin minä) juoksimme ympäri huippua kuin ravopäät ottaen kuvia, koska olimme onnekkaita ja pilvet väistyivät kohta huipulle päästyeämme ja evästaukomme jälkeen. Näet jossain syvällä lihaksissani tiedän, että ihan tällä reissulla en saata uudelleen sitä kinttupolkua kivenlohkareiden keskellä kiipeillä ylös uusintaotoksia ottamaan.

Väsyneitä jalkojamme menimme lepuuttamaan Pubiin Murriskin kylään (käytännössä vuoren juurella), joka oli kiistatta parhaimman pinkki talo, joka on täällä toistaiseksi tullut vastaan. Ruoka Pubissa oli hyvää, kuten yleensä. Vaan kalliiksi taitaa siellä syöminen tulla, kun joka kerta 20 e on hyvästelty ovesta poistuessa. Näin reissunpäällä se lienee ihan okei.

Croagh Patrick saavutettiin maanteitse taksilla, joka maksoi vain inan verran enemmmän kuin yleinen bussi takaisin. Ja taas voimme todeta, että nämä maakunnat kuten tämä Mayo eivät ole luotu yleisten kulkuneuvojen varassa liikkuville. Auto pitää olla, jos aikoo johonkin päästä.

Nyt B&B tarjoaa meille hetken levon ennen illan elävää musiikkia Westportin keskustassa. Saa nähdä sitten mitkä lihakset huomenna ovat kipeät ja onko kävely ylipäätään mahdollista. Vielä jotain nähtävää on tämän reissun varaan laskettu.