West Cork ystävänpäivänä

Katharinalla on täällä oma auto mukana. Tuotu suoraan Saksasta ja olen jo pari kertaa aikaisemminkin päässyt auton kyytiin. Toivotaan, että autossa olisi kevään mittaan useamminkin tilaa. Vaan oli miten oli, niin tämä päivä oli jo tosi kiva ja elämyksellinen. Auton täytti lisäkseni neljä saksankielistä, jotka tosin onneksi puhuivat englantia. Hyvää harjoitusta heillekin.

Päivämme oli jälleen kerran sään puolesta täydellinen! Tämä lukuvuosi on muutenkin ollut historiallinen vuosi sääolosuhteiden puolesta. Ensin vähäsateinen syksy. Sitten valtavat tulvat. Seuraavaksi ennätyksellisen kylmä jouluntienoo. Nyt helmikuussa, jolloin Irlantia pitäisi piestä pahimmat sateet, ei ole satanut päiväkausiin.

Matkamme suuntasi niin ikään katsomaan Irlannin lounaisrannikkoa, joka myös West Cork'ina tunnetaan. Koska päivät ovat yhä melko lyhyitä, päätimme ajaa melko suoraan pääkohteeseemme Mizen Headiin. Matkalla kävimme katsomassa Drombeg Stone Circleä. Nämä kohteet kuuluvat Irlannin valitettavasti melko lailla kadonneeseen kansanperinteeseen. Kivikehä oli poikkeuksellisen hyvin säilynyt. Ja sen keskelle olivat vierailijat vieneet uhrilahjoja. Kuten 2 sentin kolikkoja, voinappeja ja rihkamakorvakorut. Ilmeisesti ahdinkoon urhin antamisen edessä ei ole tarpeen ajautua.

Perusasiat on hyvä pitää mielessä liikkuessaan Irlannin historiallisia merkkejä katsomassa.

Drombeg Stone Circle

Täältä matkamme suuntasi kohti Mizen Headin majakkaa, joka on myös luokiteltu Irlannin must see -kohteisiin. Matkalla ihanaa rantaa pitkin saimme nähdä upeita maisemia, jotka kannustavat kyllä palaamaan näille seuduille uudelleen.

Low Tide

Itse majakka jäi valitettavasti näkemättä. Puutteelliset tiedot kohteen internetsivuilla eivät maininneet, että kohteessa tehdään sillankorjaustöitä, ja visitors centreä pidemmälle ei ole kenelläkään asiaa. No tämä tietysti hieman meitä jäi harmittamaan. Mutta pääsimme ainakin vessaan ja seuraavassa kohteessa oli tämän takia reilusti aikaa nauttia. Ja itse ajomatkakin oli elämys.

Ireland's most authentic experience...

Mizen Headin hiekkaranta tuli tutuksi. Barley Cove Beach oli se nimeltään. Paikkaa ei voinut vaan ohittaa. Niin kaunis se oli!

Muutama muukin oli askeltanut hiekassa simpukankuoria hakien.

Tähän aikaan vuodesta vuorien huippujen ylivuotiset heinät kasketaan pois, että uudella heinällä on tilaa ja ravinteita kasvaa lampaita ruokkimaan taas kesää silmällä pitäen. Mizen Headin maisemia varjostivat siksi tänään savupilvet.

Matka jatkui takaisin samaa reittiä mitä tulimmekin. Näet tähän aikaan vuodesta, poikkeuksellisen ihanista säistä huolimatta, valtaosa turistirysistä on kiinni. Omalla kulkupelillä edetessä saimme onneksi pysähtyä juuri sinne minne halusimme. Tässä Ballydehob'in virkistysalueita. Voi kun tämän kaltaisiin törmäisi useammin!

Kaarisiltoja oli muuallakin kuin Ballydehob'issa. Taitaa olla lounais-Irlannin tavaramerkkejä.

Pimeä alkoi laskea aikanaan ja kotiin ajaminen oli aloitettava. Corkiin ehdimme kuitenkin ensin.

Katharinalle kuuluu iso kiitos tästä päivästä! Hän ajoi reippasti 500 km:n matkan. Itse nukuin sillä välin kolmet päiväunet.

Kaikille ihanaa ystävänpäivää!