Jo tässä kohtaa sanon varoituksen sanana, että luvassa alkaneella viikolla ja sen blogiteksteissä saattaa olla havaittavissa aavistus raivoa ja vihaa. Mutta ihan tiedoksi siksi, että ei tule yllätyksenä.
RAG week on täällä päin maailmaa perinne. RAG on lyhenne sanoista Raise And Give. Tarkoitus kaiken tämän taustalla on siis varsin jalo. Kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Tämän kaltaista viikkoa on siis vietetty ainakin täällä Irlannin Collegeissa jo tovi. Rahankerääminen tapahtuu melko yksinkertaisesti juomalla viinaa. Viime viikolla myytiin RAG Pack'ja, jotka sisälsivät pääsylippuja yökerhoihin ja T-paidan. En ole aikoihin nähnyt niin mitäänsanomatonta T-paitaa, kuin kyseinen paita oli. Entisestäänkin kalliit pääsyliput yökerhoihin on nostettu 10 euroon. Osa tuloista niin ikään menee hyväntekeväisyyteen. Juomia tietysti myydään kanssa, ja kaiketi niistäkin jotain menee hyväntekeväisyyteen. Koulumme Loungessa on päivittäin bileet ja bändejä. Myön Mary I:n kuningas ja kuningatar valitaan. Yksi pitkätukkainen mieshenkilökin oli luvannut tukkansa leikata mikäli tulee riittävästi panosta pottiin. Eli, kuten sanottua, panokset kovenee.
Perinteisesti ilman järjestyshäiriöitä ei näistä viikoista selvitä. Viime vuonna oli Limerickin yliopiston opiskelijoita passitettu kiven sisälle heidän käytöksensä kunniaksi. Tuomioiden taustalla ilkivaltaa ja väkivaltaa. Galwayssa RAG week on kielletty viitaten vastaaviin tapahtumiin. Viikon kieltämistä oli mietitty myös Limerick Institute of Technologyn seuduilla. Yleisesti tiedossa oleva fakta siis on, että viikko ei vahingoitta lopu ja väki on erityisen paljon humalassa ja käytös arvaamatonta.
Tällä hetkellä ehkä jokainen neito City Campuksella kirkuu. City Campuksella on varauduttu tähän kaikkeen turvamiesten tuplamiehityksellä (yhden sijaan paikalla on kaksi...). Meidän asunnossa valitsevaa rauhaa tuli häiritsemään jo pari pojankoltiaista. Deirdre avasi oven. Kun pojille selvisi, että heidän seuraansa ei kaivata ja meillä ei ole bileitä, oli vastaus Dirdrelle: "You are ugly anyways!" ja oveamme vasten heitettiin kaljatölkki (toki tästä seurauksena kaljaa on nyt käytävän tuoksumaailmaa rikastamassa).
Joillekin (lue valtaosalle) on liian kallista lähteä baareihin juomaan ja siksi juominen suoritetaan täällä kotikonnuilla. Nimittäin karu totuus on, että viidet bileet viikkoon on kuitekin valtaosallese asia, mitä tässä viikossa odotetaan. Ja ihan jokaista penniä ei voi hyväntekeväisyyteen laittaa. Muuten voisi alkoholitaso veressä laskea. Juominen ei sijoitu vain iltaan vaan jatkuu läpi päivän. Oppitunneille tullaan, jos tullaan. Ja ainakin tänään oli jo oluen katkua meidän taidetunnilla ilmassa. Koska myös paikallisille opeopiskelijoille on aika tiukat läsnäolovaatimukset tunneilla.
Meidän olkkarissa on suurehko kaiutin, johon on kytketty MP3-soitin. Enteilee pahaa. Toistaiseksi ei ole sitä täällä Francis soitellut. Ja Deirdre sanoi, että ensibiiteistä nostetaan kissa pöydälle. Näet hänellä on aika lailla kouluhommia tälle viikolle siunaantunut. Hyvä tietää, että rintamassa ei tarvitse olla yksin, jos tulee sanomista. Ja kuulemani mukaan Franciksella ei muita virheitä ennen potkua takapuoleen tarvita, koska hän on jo riittävän monta kertaa hankkinut turvamiehen paikalle. Kuulemma jatkojen vietossa tapoihin on kuulunut soittaa kyseistä kaiutinta parvekkeella. Ja mitäpäs muuta kuin täysillä.
Kaiken tämän keskellä voidaan palata jälleen äärimmäisten kysymysten äärelle. Nimittäin miksi se on niin, että auttaakseen ja osallistuakseen keräyskiin tarvitaan Haitin kaltaisia luonnonmullistuksia? Ja miksi ainoa asia, jonka hintaa ei hämmästellä on alkoholi? Kun tuopin hintaa nostetaan vaikka nyt 20 sentillä, niin se ei vaikuta mitenkään myyntiin. On silti myönnettävä, että aika ovelaahan tuo juomilla rahan kerääminen on. Seuraava projektini on selvittää, että minkä hyväksi tämä viikko kerää rahaa. Ja jos se on Haitille niin ei auta muuta kuin ihmetellä. Näet, kuten olen aikaisemminkin sanonut, täällä Irlannissa ei ihan tasan ole nallekarkit jakautuneet. Kaduilla on niitä kahvikuppiin rahan kerääjiä. Ja Big Issuen myyjiä. Osalla täällä Limerickissä menee armottoman huonosti. Vaan silti me ei huomata näitä avuntarvitsijoita metrin päässä. Ihan sama se on Suomessa. Ei puututa lähimmäisen ahdinkoon. Annetaan mieluummin rahaa uusiin kaivoihin ja ostetaan joululahjaksi vuohia. En sano sitä, etteikö se olisi tärkeää, mutta olisi sitä ympäröivässä kulttuurissa aika paljon opittavaa. Ne vuohen saajat eivät taatusti jättäisi kaveri pulaan ja keräämään kaupungin kaduille rahaa pahvimukiin. Kenties sen asian ymmärtäminen, että vaikka kaukomailla 10 eurolla saa imeitä aikaan niin ei se silti täälläkään ihan turha summa ole sitä tarvitsevalle.
RAG week on täällä päin maailmaa perinne. RAG on lyhenne sanoista Raise And Give. Tarkoitus kaiken tämän taustalla on siis varsin jalo. Kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Tämän kaltaista viikkoa on siis vietetty ainakin täällä Irlannin Collegeissa jo tovi. Rahankerääminen tapahtuu melko yksinkertaisesti juomalla viinaa. Viime viikolla myytiin RAG Pack'ja, jotka sisälsivät pääsylippuja yökerhoihin ja T-paidan. En ole aikoihin nähnyt niin mitäänsanomatonta T-paitaa, kuin kyseinen paita oli. Entisestäänkin kalliit pääsyliput yökerhoihin on nostettu 10 euroon. Osa tuloista niin ikään menee hyväntekeväisyyteen. Juomia tietysti myydään kanssa, ja kaiketi niistäkin jotain menee hyväntekeväisyyteen. Koulumme Loungessa on päivittäin bileet ja bändejä. Myön Mary I:n kuningas ja kuningatar valitaan. Yksi pitkätukkainen mieshenkilökin oli luvannut tukkansa leikata mikäli tulee riittävästi panosta pottiin. Eli, kuten sanottua, panokset kovenee.
Perinteisesti ilman järjestyshäiriöitä ei näistä viikoista selvitä. Viime vuonna oli Limerickin yliopiston opiskelijoita passitettu kiven sisälle heidän käytöksensä kunniaksi. Tuomioiden taustalla ilkivaltaa ja väkivaltaa. Galwayssa RAG week on kielletty viitaten vastaaviin tapahtumiin. Viikon kieltämistä oli mietitty myös Limerick Institute of Technologyn seuduilla. Yleisesti tiedossa oleva fakta siis on, että viikko ei vahingoitta lopu ja väki on erityisen paljon humalassa ja käytös arvaamatonta.
Tällä hetkellä ehkä jokainen neito City Campuksella kirkuu. City Campuksella on varauduttu tähän kaikkeen turvamiesten tuplamiehityksellä (yhden sijaan paikalla on kaksi...). Meidän asunnossa valitsevaa rauhaa tuli häiritsemään jo pari pojankoltiaista. Deirdre avasi oven. Kun pojille selvisi, että heidän seuraansa ei kaivata ja meillä ei ole bileitä, oli vastaus Dirdrelle: "You are ugly anyways!" ja oveamme vasten heitettiin kaljatölkki (toki tästä seurauksena kaljaa on nyt käytävän tuoksumaailmaa rikastamassa).
Joillekin (lue valtaosalle) on liian kallista lähteä baareihin juomaan ja siksi juominen suoritetaan täällä kotikonnuilla. Nimittäin karu totuus on, että viidet bileet viikkoon on kuitekin valtaosallese asia, mitä tässä viikossa odotetaan. Ja ihan jokaista penniä ei voi hyväntekeväisyyteen laittaa. Muuten voisi alkoholitaso veressä laskea. Juominen ei sijoitu vain iltaan vaan jatkuu läpi päivän. Oppitunneille tullaan, jos tullaan. Ja ainakin tänään oli jo oluen katkua meidän taidetunnilla ilmassa. Koska myös paikallisille opeopiskelijoille on aika tiukat läsnäolovaatimukset tunneilla.
Meidän olkkarissa on suurehko kaiutin, johon on kytketty MP3-soitin. Enteilee pahaa. Toistaiseksi ei ole sitä täällä Francis soitellut. Ja Deirdre sanoi, että ensibiiteistä nostetaan kissa pöydälle. Näet hänellä on aika lailla kouluhommia tälle viikolle siunaantunut. Hyvä tietää, että rintamassa ei tarvitse olla yksin, jos tulee sanomista. Ja kuulemani mukaan Franciksella ei muita virheitä ennen potkua takapuoleen tarvita, koska hän on jo riittävän monta kertaa hankkinut turvamiehen paikalle. Kuulemma jatkojen vietossa tapoihin on kuulunut soittaa kyseistä kaiutinta parvekkeella. Ja mitäpäs muuta kuin täysillä.
Kaiken tämän keskellä voidaan palata jälleen äärimmäisten kysymysten äärelle. Nimittäin miksi se on niin, että auttaakseen ja osallistuakseen keräyskiin tarvitaan Haitin kaltaisia luonnonmullistuksia? Ja miksi ainoa asia, jonka hintaa ei hämmästellä on alkoholi? Kun tuopin hintaa nostetaan vaikka nyt 20 sentillä, niin se ei vaikuta mitenkään myyntiin. On silti myönnettävä, että aika ovelaahan tuo juomilla rahan kerääminen on. Seuraava projektini on selvittää, että minkä hyväksi tämä viikko kerää rahaa. Ja jos se on Haitille niin ei auta muuta kuin ihmetellä. Näet, kuten olen aikaisemminkin sanonut, täällä Irlannissa ei ihan tasan ole nallekarkit jakautuneet. Kaduilla on niitä kahvikuppiin rahan kerääjiä. Ja Big Issuen myyjiä. Osalla täällä Limerickissä menee armottoman huonosti. Vaan silti me ei huomata näitä avuntarvitsijoita metrin päässä. Ihan sama se on Suomessa. Ei puututa lähimmäisen ahdinkoon. Annetaan mieluummin rahaa uusiin kaivoihin ja ostetaan joululahjaksi vuohia. En sano sitä, etteikö se olisi tärkeää, mutta olisi sitä ympäröivässä kulttuurissa aika paljon opittavaa. Ne vuohen saajat eivät taatusti jättäisi kaveri pulaan ja keräämään kaupungin kaduille rahaa pahvimukiin. Kenties sen asian ymmärtäminen, että vaikka kaukomailla 10 eurolla saa imeitä aikaan niin ei se silti täälläkään ihan turha summa ole sitä tarvitsevalle.
Pidämme kuitenkin kotimme kauniina
Toistaiseksi RAG week on aiheuttanut myös hyvää. Pojat ovat kulussa sen sijaan, että tuijottaisivat telkkaria tauotta olohuoneessa. Ja kuntosalilla oli väljää. Voisi siis mennä paljon pahemminkin. Eikä ole turha tämä aluillaan oleva viikko. Olen jo nyt ajatellut paljon ja hartaasti. Olen myös huomannut olevani aika tylsä. Mutta jokainen tyylillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti