Hepuleita Kilkennyssä

Jotkut päivät on vaan sellaisia, että kaikki naurattaa ja sitten voi nauraa vaan ihan ilman syytäkin. Päähuvituksenaihe oli kuitenkin ranskalaisten aksentti. Ja siitä sitten saimmekin riuhdottua riemua koko reissun ajan. Olin siis Kilkennyssä jälleen Katharinan auton kyydillä reissussa. Meitä oli auto täynnä iloista seuruetta. Nähtävää riitti ja naurulle löytyi uutta aihetta koko kellon ympäri kestävän matkan ajan. Luulenpa, että en ole aikoihin nauranut yhtä paljoa kuin tänään.

Kilkenny on noin kahden tunnin ajomatkan päässä Limerickistä oleva pienehkö keskiaikaisen henkinen kaupunki. Matkalla samaan suuntaan tietä jatkamalla oli jopa mahdollista edetä sekä Limerickiin että Dubliniin, jonka luulisi olevan maantieteellisesti mahdotonta. Matkalla kohtasimme jopa poliisiratsian. Eivät ne meistä silti mitään halunneet. Päätimme olla siinä kohtaa kuitenkin varoiksi nauramatta. Totesimme myös käytännössä sen, että on ilmeisesti tapa vilkutella ajovaloja vastaantuleville varoittaakseen poliisiratsiasta on kansainvälinen.

Kuulemani mukaan juuri Kilkennyssä on sijainnut englantilaisten tukikohta niinä aikoina, kun irlantilaisia päätettiin sortaa oikein urakalla. Silloin, kun iirin puhuminen oli rangaistava teko. Silloin, kun irlnatilaisia pidettiin nälässä. Silloin kun Irlannin väkiluku laski puoleen kuolemien ja maastamuuton seurauksena. Yhä täällä Irlannissa on englanti vaihvemmassa asemassa kuin iiri ja miljoonat irlantilaiset ovat katsoneet paremmaksi pysyä siellä minne aikanaan lähtivät.

Kilkennyssä oli runsaasti kirkkoja, katedraaleja ja abbyja. Vierailimme katsomassa niistä leijonan osaa. Osaan emme päässeet sisälle asti, mutta pihan hautakiviin ainakin tutustuimme.

Muutama kuva otettiin porukalla.

Mitä sitten tapahtuu, kun unohtaa rukousnauhansa aidan seipääseen roikkumaan?

Merkittävän kaunis ilma odotti meitä Kilkennyssä. Matkalla ei ollut aurinkoa juurikaan nähtävissä. Voimme siis ainakin auttavasti luottaa paikallisiin sääennusteisiin. Kilkenny oli jälleen kerran Limerickin kakkoseksi jättävä kauneudellaan. Muutenkin paikka vaikutti erittäin miellyttävältä pikku kaupungilta runsaine mahdollisuuksineen. Hieman reissumme anti kärsi siitä tosiasiasta, että elämme yhä aikaa turistikauden ulkopuolella. Ja ei taida sunnuntai olla muutenkaan se kaikista suosituin päivä kaupunkimatkailuun. Kummallista mutta totta.

Keskellä virtasi joki täälläkin.

Aurinkoa vastaanottamassa.

Kahvilakulttuuriin tutustuimme kahdesti. Saimme myös karvaasti huomata, että aina ei ulkokuori vastaa sisältöä. Tämä auto oli parkissa varsin kutsuvan näköisesti maalatun kahvilan edessä. Vaan sisälle ehdittyämme meitä odotti pettymys. Paikka oli kuin mikä tahansa vuosien saatossa seiniin piintyneen ruoan hajussa käryttävä kulmakuppila. Ei voi silti moittia omistajia yrityksen puutteesta!

Säätöbudjettiamme noudattaen nautimme omia eväitä lähteen äärellä auringonpaisteessa. Kilkennyn nimeä kantavaa olutta kävimme nauttimassa myöhemmin. Itse en kuulu oluenystäviin, joten en huomannut eroa tämän jalon juoman ja Lapin Kullan välillä. Kenties ajan saatossa opin oluestakin pitämään. Ja sain kuulla lisäksi, että ranskassa on ihan tyypillinen tapa laittaa oluen sekaan mehutiivistettä. Voin siis kokeilla eri makuja muidenkin oluiden kuin Guinnesin kanssa.

Tekolammessa oli kaloja, joille maistui heille tarjottu paahtoleipä.

Kilkenny kylpi auringon paisteen lisäksi toinen toistaan ihanamman väristen talojen väriloistossa. Salaisuus paikoin tukkoisen väristen maalipintojen takaakin paljastui.

Sekä georgiaanisen arkkitehtuurin uusia piirteitä oli myös havaittavissa. Irlnatilaisissa taloissa perinteistä oven yläpuolella olevaa kaari-ikkunaa oli Kilkennyssä varioitu kooltaan riittämään kahden oven päälle. Vaikuttavaa.

Kilkenny on mahtava kohde vierailla ihan vaan jalankulkijana. Useat pikkukadut eivät autolla ajamiseen oikein sopisikaan ja lisäksi kaikki nähtävyydet ovat lähellä toisiaan. Toivottavasti pääsen vielä toistamiseen katsomaan paikkaa. Muun muassa sen puistot olisi kiva nähdä lehdellisten puiden kera. Matkasta teki erityisen ikimuistoisen loistava seura ja ne naurut, joita ajatellessa voi nauraa näin vuorokauden vaihtuessa vielä vähän lisää. Ihana reissu!