keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ash Wednesday

Tänään sitten alkoi se 40 päivän paastoaika. Väki koulun käytävillä otsansa tuhkaristein koristeltuna. Eli ainakin siitä saattoi huomata irlantilaisen uskon vakauden. Näet ristin sai otsaansa koulumme omassa kirkossa järjestetystä tilaisuudesta papilta itseltään. Eli se, että lähes jokaisella oli sellainen risti otsassaan kertoo juurikin siitä, että lähes jokainen oli sen mennyt hakemaan kirkossa järjestettävästä tilaisuudesta. Tuhka on kuvainnollisesti Jeesuksen ruumiin tuhkaa ja 40 päivää kuvaa aikaa, jonka Jeesus vaelsi autiomaassa. Huomasin tätä tarinaa kuunnellessani, että on minulta tainnut juttu jos toinenkin mennä ohi uskonnon tunnilla ja rippikoulussa.

Ja todella, paaston aika on täällä iso juttu. Väki todella miettii, että mistä paastoaa. Kuten tosin mietin minäkin. Aijon ottaa tämän paastonajan mahdollisuutena. Kokeilla vähän rajojani. Ja yön pimeinä tunteina keksinkin, että mistä paastoan. Aijon olla asioimatta koulumme kanttiinissa ja kioskissa ruoanostoaikeissa tämän 40 päivän ajan. Josko en ole siellä paljoa käynyt muutenkaan, mutta jokainen ostos on ollut enemmän tai vähemmän turha, niin voin hyvin niistä luopua. Ja seuraavaksi siirrynkin sitten termospullokaupoille. Niin extremeä en halua elämäni olevan, että luopuisin kahvista. Sillä mitä olisi elämä ilman paheita. Voin miettiä sitäkin tämän 40 päivän ajan.

Taiteen tekeminen jatkui taas. Terävöityneen havainoimiskykyni ansiosta huomasin myös, että vietän koulumme taideluokassa viikossa 7 tuntia, kun koululla vietän yhteensä 14 tuntia. Eli puolet ajasta! Tähän aikaan ei tietenkään ole laskettu vapaata oleilua kirjastossa ja radioasemalla tai paheksumissani ruokapalveluja tarjoavissa kohteissa. Koullun eteen toimittamasta puuhastelusta puhumattakaan.

Jälleen kerran tehtävänanto oli innostava. Piirsimme omaa kättämme mallina käyttäen. Ensin piirsimme useamman luonnoksen, joista yhdestä teimme suuremman ja tarkemman version. Sain kehuja piirtelytaidoistani aina siihen asti, kun valitsin suurempaan versioon kuvistani sen, jossa middle finger oli pystyssä. Mutta puolustelen itseäni sillä, että ehdottomasti kiinnostavin ja monimutkaisin nyrkin asennoista oli tämä asento. Sekä piirsin käden kämmenpuolelta.

Hiljaiselo jatkuu yhtä kiivaalla tahdilla. Kaunis auringonpaiste helli Limerickiä tänäänKIN. Ja täydellisen mustalle yötaivaalle katsoessaan voi huomata, että kuu makaa täällä selällään sen täyttyessä tyhjästä kohti täyttä.


Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti