Olenkin jo aikaisemmin maininnut ongelmani käsitteen Still Life kanssa. Vaan eipä ole ongelmaa enää, koska päädyin luotettavien lähteiden äärelle eli tarkistin asian Wikipediasta. Seuraava vastaus löytyi sieltä ihan vain hakusanalla asetelma:
"Asetelma (saks. Stilleben, engl. still life, ransk. nature morte (kuollut luonto), vanh. suom. hiljaiselo) on elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma tai tällaista aihetta esittävä maalaus, piirustus tai valokuva.[1] Asetelma voidaan koostaa esimerkiksi kulhollisesta hedelmiä, riistaeläimistä tai talousesineistä."
Mitä tästä opimme! Sen sijaan, että kyselee kaikki kollegat läpi, kannattaa katsoa netistä. Koska kaikki tieto on siellä. Tosin täällä on erikseen mainittu, että Wikipediaa ei sovi lähteenä käyttää. Joten ylläoleva olkoon ikään kuin epävirallista faktaa.
Eikä siinä mitään. Vaan tästä kaikesta päästään kuvataiteen monimutkaisuuteen ja vaikeuteen ja epämääräisyyteen. Näet asiaa paikallisilta opettajilta tiedustellessani en saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta asiaan. Ja kiitos oman urpouteni sain näivettyä epätietoisuudessa näinkin kauan. Vaan saman epämääräisyyden havainnon olen huomannut täällä muutenkin.
Kuvataidetta opettamaan on valjastettu viisi opettajaa. Lisäksi on yksi assistentti, joka hoitaa tietokoneen käytön ja järjestää kaikki materiaalit paikalle ojennukseen. Tosin hänen hommansa on hyvin tärkeä. Vaan näiden viiden opettajan välillä on variaatiota ihan laidasta laitaan. Yksi vastaa kysyttäessä kaikkeen muuhun paitsi esitettyyn kysymykseen. On silti ystävällinen. Kaksi vastaavat pakon edessä. Yleensä kehotus on ensin tehdä omaa lisätutkimusta ja tulla sitten kysymään uudestaan. Yhtä ei saa kysymysetäisyydelle. Ja yksi taas on erittäin ystävällinen ja avulias. Ja hommat alkavatkin tässä edetä ja valjeta, kiitos näiden viiden opettajan muodostaman kokonaisuuden.
Tosiaan minulla on täällä kevään aikana meneillään yhteensä kolme kuvataiteen kurssia. Yksi jokaiselta kolmelta vuosikurssilta. Opiskelijoissa voi havaita eroja ja kehitystä vuosikurssilta toiselle siirryttäessä, mikä on ihan hyvä. Nimittäin tämän päiväinen 1. vuosikurssin tunti oli aikamoisen katastrofin partaalla. Ykkösillä ei ollut minkäänlaisia ryhmätyökykyjä eikä ne jälkien siivoamiseenkaan vaaditut kyvyt kovin korkealle kohonneet. Ei ihme, että luokassa ei ole yhtään maalitonta pintaa, jota koskettaa. Kuvisluokan likaa on jokapuolella. Ensi kerralla maalausvaatteiden pitää olla mukana. Näet on suorastaan ihme, ettei selkäni ole täynnä maaliviivoja ohi ryntäilevien taiteilijoiden siveltimistä.
Sotkun taustalla on varmaan osittain se fakta, että tunnit ovat hyvin lyhyet (yleensä 45 min) ja siirtyminen seuraavalle tunnille tai toinen ryhmä oven takana pakottaa hosumaan. Tämänpäiväisellä tunnilla meillä oli aikaa sentään 2 x 45 min, mutta hommaa olikin sen kunniaksi tosi paljon. Opettelimme kolme erilaista painantatekniikka, kuulimme luentoa ja teimme vielä ensi kertaa varten boordin. Kivoja tekniikoita kaikki, mutta armoton kiire pilasi nautintoa.
Tässä kohtaa ne ryhmätyökyvytkin punnittiin odotettuakin alhaisemmiksi. Porukassa piti suunnitella kuviointi tekemillämme sablooneilla, vaan siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Heti joku keksi tarttua helpoimpaan ratkaisuun ja alkaa tuputella väriä sabloonien läpi ihan vaan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Hohhoijaa.
"Asetelma (saks. Stilleben, engl. still life, ransk. nature morte (kuollut luonto), vanh. suom. hiljaiselo) on elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma tai tällaista aihetta esittävä maalaus, piirustus tai valokuva.[1] Asetelma voidaan koostaa esimerkiksi kulhollisesta hedelmiä, riistaeläimistä tai talousesineistä."
Mitä tästä opimme! Sen sijaan, että kyselee kaikki kollegat läpi, kannattaa katsoa netistä. Koska kaikki tieto on siellä. Tosin täällä on erikseen mainittu, että Wikipediaa ei sovi lähteenä käyttää. Joten ylläoleva olkoon ikään kuin epävirallista faktaa.
Eikä siinä mitään. Vaan tästä kaikesta päästään kuvataiteen monimutkaisuuteen ja vaikeuteen ja epämääräisyyteen. Näet asiaa paikallisilta opettajilta tiedustellessani en saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta asiaan. Ja kiitos oman urpouteni sain näivettyä epätietoisuudessa näinkin kauan. Vaan saman epämääräisyyden havainnon olen huomannut täällä muutenkin.
Kuvataidetta opettamaan on valjastettu viisi opettajaa. Lisäksi on yksi assistentti, joka hoitaa tietokoneen käytön ja järjestää kaikki materiaalit paikalle ojennukseen. Tosin hänen hommansa on hyvin tärkeä. Vaan näiden viiden opettajan välillä on variaatiota ihan laidasta laitaan. Yksi vastaa kysyttäessä kaikkeen muuhun paitsi esitettyyn kysymykseen. On silti ystävällinen. Kaksi vastaavat pakon edessä. Yleensä kehotus on ensin tehdä omaa lisätutkimusta ja tulla sitten kysymään uudestaan. Yhtä ei saa kysymysetäisyydelle. Ja yksi taas on erittäin ystävällinen ja avulias. Ja hommat alkavatkin tässä edetä ja valjeta, kiitos näiden viiden opettajan muodostaman kokonaisuuden.
Tosiaan minulla on täällä kevään aikana meneillään yhteensä kolme kuvataiteen kurssia. Yksi jokaiselta kolmelta vuosikurssilta. Opiskelijoissa voi havaita eroja ja kehitystä vuosikurssilta toiselle siirryttäessä, mikä on ihan hyvä. Nimittäin tämän päiväinen 1. vuosikurssin tunti oli aikamoisen katastrofin partaalla. Ykkösillä ei ollut minkäänlaisia ryhmätyökykyjä eikä ne jälkien siivoamiseenkaan vaaditut kyvyt kovin korkealle kohonneet. Ei ihme, että luokassa ei ole yhtään maalitonta pintaa, jota koskettaa. Kuvisluokan likaa on jokapuolella. Ensi kerralla maalausvaatteiden pitää olla mukana. Näet on suorastaan ihme, ettei selkäni ole täynnä maaliviivoja ohi ryntäilevien taiteilijoiden siveltimistä.
Sotkun taustalla on varmaan osittain se fakta, että tunnit ovat hyvin lyhyet (yleensä 45 min) ja siirtyminen seuraavalle tunnille tai toinen ryhmä oven takana pakottaa hosumaan. Tämänpäiväisellä tunnilla meillä oli aikaa sentään 2 x 45 min, mutta hommaa olikin sen kunniaksi tosi paljon. Opettelimme kolme erilaista painantatekniikka, kuulimme luentoa ja teimme vielä ensi kertaa varten boordin. Kivoja tekniikoita kaikki, mutta armoton kiire pilasi nautintoa.
Tässä kohtaa ne ryhmätyökyvytkin punnittiin odotettuakin alhaisemmiksi. Porukassa piti suunnitella kuviointi tekemillämme sablooneilla, vaan siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Heti joku keksi tarttua helpoimpaan ratkaisuun ja alkaa tuputella väriä sabloonien läpi ihan vaan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Hohhoijaa.
Ryhmämme taidonnäyte.
Toisilla kärsivällisyys riitti vähän paremmin.
Tosin heillä taisi olla myöskin aika kivat sabloonit.
Tosin heillä taisi olla myöskin aika kivat sabloonit.
Tässä boordipohjaa valmiina kuivumaan seuraavaa kertaa varten.
Myös styroksilevylle tehtäviä kuvioita ja värin telaamista ehdimme harjoitella. Kuvassa kasvoton ruotsalainen flamenkotanssiaja, joka on oma seikkailijani tämän kurssin ajan.
Paljon siis saamme tehdä ja resurssit tuntuvat olevan aika rajattomat. Pitänee tässä kohtaa muistuttaa, että me vaihtarit emme joudu maksamaan mitään materiaalimaksua kurssista. Paikallisillahan on lukukausimaksut Collegen käyntiin. Tunneilla vaan hirvittää entistä enemmän, että parin vuoden päästä nämä kuvionsuunnitteluun ryhmässä kykenettömät nuoret ovat opettajia. Jos samalla silti hirvittää sekin, että ihan kohta sitä itsekin valmistuu ja edessä on työelämä. No saan ainakin täältä sen kokemuksen, että kahdessa oppitunnissa saa iärkyttävän sotkun lisäksi myös ihmeitä aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti