Ja sitten tulikin Marcus (se vähemmän mukavana pidetty paikan oletettu omsitaja) tekemään mittauksia meidän asuntoon. Ja varmaan mua odottaa parhaillaan receptionissa kirje, jossa kehoitetaan kantamaan pyörä alas parvekkeelta. no minä en sitä tee kuitenkaan. Saavat pakottaa. Tässä näet on suora näköyhteys pyöräsuojaan, jossa pyörät saavat kyytiä.
Esitelmänikin sain pidettyä elokuvasta Y tu mama tambien. Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on postmoderni filmi perustuen todistusaineistoon, jonka keräsin. Ylitin sallitus ajan, koska piti vähän etsiskellä sanoja. Vaan taas on yksi julkinen puhetilaisuus rikkaampana siirtyä kohti uusia haasteita.
Kämppis Francis on tänään aiheuttanut päänvaivaa. Huh. Luulin jo tukahtuvani ärsytykseen, jonka aiheuttajana hän oli. Kumma miten voi sortua siihenkin juippin uhraamaan ajatuksiaan. no pähkinänkuoressa juttu ei ollut sen kummempi kuin, että hänellä on tyttöystävä ja he tekivät yhdessä ruokaa. Jäätävä sotku jäi jälkeen. Ja lisäksi hän on puhdas imbesilli. Täysin epäirkku. Ja nuori. Ja, kuten sanottua, tukahduttavan ärsyttävä. Nyt vaan odotellaan, että tyttöystävä huomaa saman ja siityy elämässään eteenpäin ja rauha laskeutuu asuntoomme.
Oli tänään mukavaakin. Kävin katsomassa cabareeta yliopistolla. Ja mukavinta oli kenties se, että kämppis Deirtre oli mukana. Menimme yhdessä. Cabaree oli laadukas. Hyviä laulajia opiskelijoiden joukosta löytyy. Menimme vielä hetkeksi parantamaan maailmaa Deirdren kanssa paikalliseen Pubiin.
Sekä kävin vähän astimassa joulua keskustassa. Jos ei muuhun, niin ainakin jouluun Limerick on jo valmistautunut! Vielä saadaan silti odotella niitä valoja noihin valoihin. :)
Katunäkymää.
Kaupungilta kaupungille.
Nyt voin mennä nukkumaan kuunneltuani One day I'll fly away -biisin kymmenisen kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti