perjantai 16. huhtikuuta 2010

Tunnelmasta toiseen

Niin se vaan menee, että ihmeellisisä asioita tapahtuu. Eilen meni hermot Daveen for good. Sekä Islannin tulivuorenpurkaus kantautui tietooni. Sanotaan näin, että seuraan tilannetta hetken. Jos näyttää siltä, että vieraani joutuvat perumaan matkansa, niin alan aika lailla viikon päästä tästä hetkestä hakeutua siihen rahtilaivaan. Tiedä vaikka löytyisi sellainen, joka vie Suomeen asti. En kuitenkaan ihan vielä täysin hätäänny. Ainoastaan vähän. On meinaan niin asialla laitaa, että en kovin mielelläni tulisi kuitenkaan hulluksikaan niin pitää vähän tässä viilennellä.

Kävin katsomassa miten keskustassa menee pitkästä aikaa. Tarvitsin taukoa sateenvarjoprojektiini. Sateenvarjot saivat tänään lausahduksia kankaaseensa, joissa otan kantaa roskaamista vastaan. Perinteisesti etenin ideasta lopputulokseen niin vauhdilla, että turhat tekniikkojen kokeilut ja ideoinnit jäivät väliin. Se tietysti tuottaa ongelmaa ja päänvaivaa, kun ideointivaihe pitää ulkoistaa portfolioon.

Näin siellä kaupungilla myös erityisesti mieltä lämmittävää katutaidetta.

Näitä maalauksia oli muutama pitkin O'Connel Streetin asfalttia. Upeaa!
Tiedä vaikka niillä olisi jotain vaikutusta.


Seuraava kohta, jossa saattoi olla amazed oli Mary Immaculate Collecen kasvattien kokoon puristama musikaali nimeltään Our House. Vaikka minulla oli syvä luotto musikaalin hyvyyteen se silti ylitti kaikki odotukset. Se oli suorastaan loistava! Sen voimalla olen hyvällä tuulella todennäköisesti ainakin sunnuntaihin asti. Kertakaikkisesti kokonaisuuden kaikki osa-alueet olivat erittäin onnistuneita. Loistavia. Puvut, laulut, suoritukset...kaikki. Tämön kokemuksen kunniaksi kuuntelen bändiä nimeltä Madness vielä tovin tästä eteen päin.

Otin pari kuvaakin. Se oli sallittua. Ne tietenkään eivät kovin hyvin onnistuneet ilman salamaa. Tässä kuitekin yksi, jonka tietysti halua julkaista loistavien sateenvarjojen takia. Olen mykistynyt ja vaikuttunut. Vielä tovin tästä eteen päin.



Niin se vaan menee, että eilisen murheet unohtuu, kun kokee huippuhetkiä.

4 kommenttia:

  1. Onko noi katuleimat kaupungin projekti? Toi on loistava kampanja, jos porukka katselee varpaitaan :) Suomessa varmaan tehoaisi. Hyvän mielen tuulia toivoo yks tulivuoren "jumittama"

    VastaaPoista
  2. Mä niin toivon, että se tuhka tulisi alas vauhdilla ja kaikki tulivuoret katoaisi maan päältä. Näet muuten menee syteen kaikki mun paluusuunnitelmat vieraiden tulosta puhumattakaan. Vaan joo noi katuleimat on kaupungin juttu. Uoea juttu musta! Vaan täällä se roskaaminen on vähän eri luokkaa kuin suomessa. Mutta mietin jo, että voisi noita katuleimoja alkaa harrastaa, jos saisi luvan. KEksisin kyllä vaikka mitä sanottavaa.

    VastaaPoista
  3. Sellaset täysstop töhryille -kampanjat on idiootteja, sillä graffitit ja katutaide voi olla hienoakin (kuten edellä) eikä kaikki tee jotain pölöjä tägejä. Musta ois hienoo, että kaupunkikuva ois elävä juuri tollasten leimojen avulla. Jos kokeilet väriliiduilla, ne lähtee kuitenkin seuraavassa sateessa, mut ilahduttais (ja sanomasta riippuen vaikka pysäyttäisikin) kadun kulkijoita.

    VastaaPoista
  4. Vaan tässähän voisi olla simen uuteen blogiini! Jee! Siis uutta blogia ei vielä ole, mutta olisi mukavaa jatkaa blogailua. Niitä katuliituja pitää alkaa etsiskellä heti kun palaan suomeen. Kenties niistäkin saisi jotenkin spraymaalattavan koostumuksen.

    VastaaPoista