Derry

Eikä matkamme suinkaan Giants Causeway'lle päättynyt! Jatkoimme Derryyn Bloody Sundayn muistoa kunnioittamaan. Derry osoittautuikin mielestäni Belfastia näyttävämmäksi Pohjois-Irlannin ongelmallisten aikojen suhteen. Seinämaalaukset eli Mirrors'it olivat todella upeita, joskin aiheet ymmärrettävästi aika rankkoja. Lisäksi keskustaa ympäröi muuri, joka oli rakennettu jo aikoja sitten suojelemaan Derryn muinaista pitäjää. Muuri oli pituudeltaan 1,6 mailia ja siltä saattoi poiketa keskustan sykkeeseen tasaisin väliajoin.

Katsaus muurilta sen keskelle. Kadut olivat kapeita.
Onneksi sinne ei ollut tarvetta mennä autolla.

Tykit muistuttivat ajoista ennen 1960 -luvun lopulla Derryssä alkaneita ongelmallisia aikoja.

Tässä vähän perinteistä talonäkymää, jonka voi yleistää pitkälti Pohjois-Irlantiin ja miksei kenties koko Iso-Britanniaan. Tämän väitteen todeksi todistaminen vaatii kyllä vielä kenttätutkimusta muissa Iso-Britannian maissa.

Poikkesimme muurilta katsomaan niitä mirroreja. Muurilta niitä näkikin useita ja pieni katsaus jalkaisin syvemmälle tiilitalojen sekaan osoitti, että todella valtaosa niistä oli maalattu niin, että ne saattoi nähdä muurilta käsin. Seinämaalauksilla mielipiteitään saattoi ilmaista riippumatta taitotasosta. Tuhertelu vapaalla kädellä kirjoittelun muodossa oli aika yleistä. Ensin saavuimme vapaaseen Derryyn ja meidät toivotettiin tervetulleeksi. Huomaa myös oikea reuna (herra kaasunaamariin sonnustautuneena).

Kaikki saavat puhua.

Siviilien oikeudet olivat kantava teema Derryn maalauksissa. Tosin yksi nahkatakkiin pukeutunut keski-ikää lähestyvä mieshenkilö sanoi meille, että koko homma on "bull shit'iä". Mene ja tiedä. Taitavat muut olla eri mieltä viitaten siviilien joutumisesta taistelujen keskelle tahtomattaan ja sen aiheen oikeellisuudesta.

Bloody Sunday vuonna 1972. Myös U2:n Bonoa biisintekoon innostanut tapahtuma, joka tarkemmin on nimetty Pohjois-Irlannin ongelmallisten aikojen lähtölaukaukseksi (14 siviiliä kuoli) oli itseoikeutetusti saanut oman seinämaalauksensa.

Keskusta tuli nähtyä ja koettua. Derryssä oli havaittavissa kyllä samaa meininkiä kuin Limerickissä ja Irlannissa ylipäätään, että paikat vaan jätetään rapistumaan, vaikka viereisessä talossa asuttaisiin ja elettäisiin. Muutenkaan kaupunki ei esittäytynyt silmiimme visuaalisesti mitenkään loisteliaana.

Ravintolassa hinnat olivat toki edullisia (tuoppi olutta £1,39), mutta palvelu ei kovin kaksista ollut. Onneksi päätimme osallistua hostellimme, Paddys Palacen, barbeque -iltamaan, joten muuten ravintoloiden palveluja ei tarvinnut enemmälti hyödyntää.

Grillibileiden tunnelmia hostellihuoneemme ikkunasta.

Hostelli ei herättänyt oikeastaan luottamusta. Ensimmäinen ongelma oli tietysti tuo ulkotilan sijainti suhteessa huoneeseemme. Vaikka sääntöjen mukaan äänen taso piti pitää mahdollisimman alhaisena 11 pm jälkeen, niin pihalla porukka silti huusi käytännössä kurkku suorana klo 2 am alkaen melko perinteiseen irlantilaiseen tapaan. Korvatulpat pääsivät näin ollen tulikokeeseen. Lisäksi hostellissa ei ollut minkäänlaista ruokailutilaa loungen lisäksi, vaikka meidän kanssa aamupalalla oli noin 70 muutakin henkeä. Illan bileiden jälkeen loungen sohvilla oli väkeä nukkumassa. Aika erikoista menoa siis.

Tuli mieleen sanonta "Hajuvesi lihapullassa", kun näin tuon taulutelkkarin.

Mutta jälleen kerran halvalla me saimme majoittua, joten ei pidä liikaa valittaa. Hostelli oli lisäksi melko hyvällä sijainnilla, saimme lopulta parkkeerata automme ilmaiseksi sekä neljän hengen en suite -huoneen vessa oli melko siistissä kunnossa. Voisi olla siksi paljon pahempikin!

Lukemamme mukaan Derryn kaduilla voi saada nyrkistä melko herkästi ja lisäksi paikkaa nimitettiin homofobiseksi. Me emme havainneet mitään ongelmia saatikka väkivaltaa kaduilla. En voi siksi sanoa juuta eikä jaata väitteiden tueksi. Kuitenkin Derryssä viettämämme päivä oli ajallisesti riittävä ja siksi Derry kannattaakin liittää osaksi kiertomatkaa sen sijaan, että sinne menisi vaikka viikon lomalle. Silti hieno kokemus. Jälleen kerran.