Matkalla Pohjois-Irlantiin

Taakse jäi kenties Irlannin kauteni tapahtumarikkain viikko. Kiitos siitä vielä kerran Jatalle, joka mahdollisti mukavan ajan. Sillä niinhän se on, että kaksin aina mukavampaa kuin yksin. Kuitenkin ymmärtänette, että joskus kaksin voi olla hyvin piinallistakin. Jatan kanssa ei koskaan. Siksi on hyvä tämänkin reissun jälkeen suunnitella taas uusia matkoja maailmalle yhdessä. Lähdimme matkaan ystävinä ja palasimme sellaisina.

Matkan ensimmäinen Etappi oli Dublin. Yövyimme yhden yön Abigain hostellissa, jota voin suositella matkalaisille sijaintinsa ja siisteytensä puolesta. Paikka oli lisäksi turvallinen ja aamupalakin ainakin kohtuullinen hostelliaamupalaksi. Siitä seurasi pieni juna-ajelu hakemaan varaamaamme autoa. Päätimme pitkän pohdinnan ja vaihtoehtojen punninnan jälkeen kuitenkin ottaa allemme auton. Sen kanssa olimme vapaampia aikatauluista ja turistiryhmistä. Myöhemminkään matkalla emme valintaamme katuneet. Loppumatkasta olin jo vasemman puoleisen liikenteen ajamisen ja käsijarrun käytön konkari.

Hieman oletettua suurempi automme palveli uskollisesti ja hyvin.
Tässä olemme jo Hill of Taralla!

Suuntasimme ensin Hill of Taralle County Meathiin. Tämä paikka on kuuluisa pakanauskonnon aikoihin liittyvistä asiayhteyksistä. Sittemmin Pyhä Patrick kyllä ehti paikalle tuoden mukanaan kristinuskon. Paikka ei ollut näöltään kovin sykähdyttävä, mutta oli mukavaa päästä sinne silti käymään ja nähdä se omin silmin. Näet jostain syystä koko Irlannissa olon ajan tämä paikka on ollut mulla ehdottomasti vierailtavien kohteiden listassa. Kiirettä lisäsi myös pelko, että seuraavalla kerralla tämä paikka voi olla moottoritien alla. Kuulemani mukaan tie on kartoitettu paikan yli, mutta toistaiseksi suunnitelmia on muutettu. Toiset meistä arvostaa heritage ja toiset eivät. Sellaista se vaan on.

Jumalallista ja jumalatonta. Hill of Taran maisemat muodostavat ilmasta katsottuna kuvioita. Jos ei paremmin tietäisi niin voisi luulla maan olvan muuten vaan kumpuilevaa.

Paikallinen kiikarien käyttäjäkin bongattiin. Hän näytti siltä kuin kuuluisi maisemaan.

Uhraukset hengille jätettiin kukkulalla sijaitsevaan puuhun.

Siitä jatkoimme pydamidejakin vanhempien kivikasojen ääreen Brú na Bóinnen alueelle. Kohteena varsinaisesti Newgrangen kivimuodostelma. Tehty siis ihmiskäsin. Vaan paikka olikin perinteistä heritage kohdetta suojellumpi ja meitä ei enää päästetty sisälle, koska päivän vierailijamäärät olivat jo täynnä. Mies kertoi myös, että vaikka vierailijoita sisälle päästettäisiinkin niin tästä ovesta ei silloinkaan. Toisin sanoen meidät oli viitoitettu kokonaan eri seudulle kokeilemaan onneamme. Vaikka kivimuodostelma oli ihan siinä pensasaidan takana. Jäi näin ollen jotain nähtävää vielä Irlantiin, koska emme edes yrittäneet tulomatkalla vierailla kohteessa.

Kauempaa näki tosin koko pytingin kokonaisuutena.

Sen sijaan pääsimme lähelle lampaita, kun kiipesimme sinne aitaukseen. Lammas-raukat luulivat, että toimme mukanamme ruoka-ajan. Nyt on se aika vuodesta, jolloin emot kouluttavat poikiaan elämän tyyliin. Vielä maistuu kuitenkin maito paremmin kuin ruoho.

Ensijärkytyksestä selvittyään lampaat suuntasivat tyhjille syöttökaukaloille.

Tästä jatkoimme moottoritietä huristellen niin vauhdilla, että ohitimme kaikki ruokapaikat. Osittain kiitos irlantilaisen viitoituskulttuurin. Ei pääse sillä kehumaan kyllä kukaan. Joten lopulta olimme Belfastissa noin klo 16.30 ja alla ainoastaan aamupala. Hieman heikensi sekä näkökykyä että pinnan pituutta. Onneksi kuitekin ruokapaikka löytyi nopeasti ja saimme heti huomata hintojen halpuuden verrattuna Irlantiin. Fish and Chips 5 puntaa (Irlannissa vähintään 10 e). Niin väärin taisin valita siis vaihto-opiskelukohteeni.

Ehdimme tutustua vähän kaupunkiinkin, kun vatsamme olivat täyttyneet. Keskustan tuntuma tuli tutuksi. Illan ollessa vasta hämärä päätimme käyttää hetken hyväksemme ja mennä maailmanpyörään.

Sieltä näki oikeasti koko Belfastin!

Maailmanpyörä eli The Wheel oli sijoitettu City Hallin pihaan. Mielenkiintoista. Kuulinkin seuraavana päivänä, että tämän kuun lopussa pyörä aijotaan siirtää jonnekin muualle.

Illalla maistuikin uni Paddys Palacen suojissa. Tähän hostelliin matkatessasi ota mukaan suihku/sisäkengät ja pärjäät hyvin. Näet tutkimuksemme mukaan paikka on Belfastissa kenties ainoa, jossa tarjoillaan tyypillinen hostelliaamupala. Joskin tässä kohtaa reissumme teemasanaksi (tai ainakin minulla) alkoi muodostua "Could be worse".