sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Puheenaiheena tulivuoret

Täällä Irlannin pää on ollut pelkkänä korvana tämän tulivuoriselkkauksen suhteen. Tietolähteenä ovat pääasiassa toimineet eri tahojen Facebook -päivitykset ja satunnaiset katsaukset suomalaisten lehtien nettiversioihin. Unohtamatta ltietenkään lentoyhtiöiden uutispäivityksiä. Lisäksi aihe on herättänyt keskustelua täällä vaihtarien keskuudessa. Ajatukset vaihtelevat tasaisesti kauhuskenaarioiden jäädä Irlantiin kahdeksi vuodeksi ja optimististen ajatusten päästä lentämään pois jo ensi viikolla välillä. Esimerkiksi amerikkalaisneidon kommentti osoitti selkeästi taustalla olevaa uskoa oman maan maailmanmahtiin. Hän sanoi, että ei niitä lentokenttiä nyt vaan voida sulkea kovin pitkäksi aikaa. Tulee vaan väistämättä aika inhat fiilikset. Ja vihan tunteet. Miten lentokenttiä ei voida sulkea viikoiksi? kysyin. No ei niitä vaan voida, hän vastasi. Toisaalta on hyvä, että jolla kulla on uskoa itseen ja ihmiskuntaan.

Omatkin ajatukset pyörii tulivuoren ympärillä tiiviisti, vaikka omaan lähtöön on aikaa tasan 1 kk. Tilanne kun kuitenkin kohdallani on se, että viiden päivän päästä olen tehnyt voitavani opiskelujen suhteen ja loput 3 viikkoa täällä olostani on ohjelmoitu vieraiden ja Skotlantin tutustumisen mukaan. Näistä jokainen riippuu voimakkaasti lentoliikenteen sujumisesta. Ja lopuksi omakin paluu riippuu toistaiseksi lentokoneista. Joten ymmärrätte varmaan, että tuska on päällimäinen tuntemukseni. Eikä vähiten siksi, että alkaa mitta olla aika täyttynyt City Campuksesta. Jo aikoja sitten. Ja sitä oli odotellut näitä tulevia taukoja hyvin paljon.

Viitaten näihin ajatuksiin päätin lähteä vähän ulkoilemaan Vaikka näiden viiden seuraavaan päivän pääasiassa pitäisikin sisältää opiskelua. Eikä taukoja juurikaan sopisi pitää. Halusin mennä katsomaan miltä sunnuntai Limerickissä näyttää. Ja tulin taas siihen lopputulokseen, että se on ehdottomasti paras päivä tutustua kaupunkiin. Väkeä on liikkeellä vähemmän kuin muina päivinä, mutta kaupat ovat kuitenkin auki. En oikeastaan hakenut kävelyretkestäni muuta kuin ajanvietettä ja muuta ajateltavaa kuin tulivuoret.



Bongasin jopa Limerick City Tour bussin. Saa nähdä tuleeko senkään kyytiin koskaan mentyä, jos vierailijoideni tulo peruuntuu. Tällä(kin) kertaa bussi oli täysin tyhjä.

Katsotaan miten käy lentoliikenteen tässä alkavan viikon aikana ja saanko vieraita ensi lauantaina vaiko en. Mikäli näyttää siltä, että lennot on peruttu pidemmäksikin aikaa, niin alan selvitellä sitä laivaliikennettä. Ja tietysti toivoa, etteivät laivat ole jo loppuunmyytyjä.

Kuitenkin lienee parempi suhtautua positiivisesti ja toivoa parasta. Näet jos jollekin asialle en voi mitään, niin tämä on yksi niistä. Lisäksi aina voisi mennä huonomminkin.

4 kommenttia:

  1. Alkaa tuntua, ettei näihin päiviin ole kuulunut muuta kuin se yksi tulivuori. Tuo ajatus siitä, ettei kenttiä voida kovin pitkäksi aikaa sulkea, on aika käsittämätön. Toivoa ei saisi menettää, mutta jonkin sortin realismiakin pitää olla. Pidän täällä peukut pystyssä! And fingers crossed!

    VastaaPoista
  2. Joo se amerikaano on tainnut unohtaa miten tosi maailmassa menee, kun amerikassa kaikki on mahdollista. Olisi ihan oikein sille, että joutuisi kodittomaksi Limerickin kaduille. Taidan olla ilkeä, mutta ei voi mitään.

    VastaaPoista
  3. Lupaa sinäkin nauttia sitä cod liver oilia, musta tuntuu, että se auttoi. Nyt se eujafjallajöllulkulköl on vissiin alkanut puskea laavaan, minkä pitäisi olla hyvä merkki tuhkan vähentymisen nimissä.

    Toivotaan parasta.

    Timbe

    VastaaPoista
  4. Hieno homma Timbe! Tää homma voi vaikka edetä johonkin suuntaan. Näet toisaalta ahdistaa vähän ajatus ottaa se laiva, kun tavaramäärän karsiminen kovin plajoa pienemmäksi on aika haastava issue. Vaan katsotaan miten käy.

    VastaaPoista