Derrystä Dubliniin

Kun on matkannut kuusi päivää täydellä tarmolla näkien ja kokien kaikkea uuttaa huomaa, että ei enää ole ihän terävimmillään. Katsoimme Jatan kanssa matkaopasta väsyneinä suunnitellen torstai-iltana perjantain reittiä takaisin Dubliniin. Ainoa varma paikka, jonne oli määrä pistäytyä, oli Armagh. Tämä lähellä Belfastia sijaitseva pitäjä oli matkaoppaan mukaan nimetty Porjois-Irlannin vanhimmaksi, värikkäimmäksi ja pyhimmäksi paikaksi. Muun muassa Pyhän Partikin sormi oli siellä vieraillut. Päätimme näin ollen tehdä suunnitelmamme ainoastaan niin pitkälle, että ajamme Armaghiin ja katsomme sitten mitä tapahtuu, koska niin ikään oppaan mukaan paikassa kuluu helposti koko päivä.

Lähdimme siis perjantai aamuna Derrystä kohti Armaghia. Pääsimme perille. Löysimme parkkipaikan. Ensin suuntasimme katsomaan roomalais katolista kirkkoa. Matkalla pysähdyimme ainoastaan pihamarkkinoille, josta Jatta koetti löytää itselleen hupparia. Ei oikein istu tämä irlantilaisten lyhyyteen suunniteltu muoti meidän Jatalle. Kaupat jäivät siksi tekemättä, vaikka olisi ollut hupparien lisäksi oloasujakin kaupan!

Kirkko ulkoa. Aika uutta tuotantoa.

Kiertelimme kirjon pihaa ja melkein menimme hautausmaallekin! Vaan sitten me jo kuvailimmekin pajunkissoja ja pohdimme, että on aika vähäistä tämä kiinnostus parhaillaan. Päätimme vielä vierailla kirkossa sisällä ja etsiä sitten kahvilan.

Kirkon sisämaalaukset olivat todella upeita. Mitää köyhäilyä ei niitä tehneet kädet olleet harrastaneet! Pahoittelen muuten vinoa kuvaa. Lisäksi kirkossa soi urkumusiikki, joka lisäsi kokemuksen hienoutta. Onneksi siis menimme sisään.
Sen jälkeen päässä soikin taas Coldplayn Viva la Vida...

Siedettävän kahvilan löytäminen Armaghista oli yllättävän haastavaa. Eikä sellaista lopulta löytynytkään. Laskimme kriteerit seuraaviin: paikasta pitää löytyä jäätelöä ja vessa. Löysimme nämä kriteerit täyttävän paikan lopulta. Siellä tosin haisi niin eltaantuneelle rasvalle, että päätimme välittömästi mennä nauttimaan annoksemme ulos.

Tässä kohtaa totesimme, että ei jaksa enää enempää kirkkoja ja mitään muuta Armaghissa ei ole, jote lienee syytä kiirehtiä takaisin Dubliniin ja palauttaa auto ennen klo 17.30 ja olla näin lauantaina vapaa auton palauttamisesta. Tässä tavoitteessa onnistuimme huristellen moottoritietä kuusivaihteisellamme 120 km/h melko lailla koko matkan.

Auton vuokraajalla ei huomautettavaa. Jatta on yhtä iloinen kuin minäkin aiheesta.

Dublinissa yövyimme Abrahams House -hostellissa. Paikka osoittautui toistaiseksi Dublinin parhaaksi hostelliksi. Huone oli erittäin siisti. Receptionin väki ei päästänyt ketään sisälle ilman huonekorttia. Aamupalalla oli tarjolla perus leivän ja murojen lisäksi hedelmiä ja jogurttia. Lisäksi matkatavarasäilytys oli maksutonta. Eikä paikka ollut mitenkään muita hostelleja kalliimpi. Sitä voi siis suositella myös matkaajille.

Muuten me emme Dublinissa muuta tehneet kuin todenneet 80-90 -luvun muodin shortsihaalareiden, kultanappine ja olkatoppausten muodossa unohtamatta kaudelle tyypillisiä kampauksia tulleen takaisin. Kaikkiaan kansa oli kaupungissa aika karun näköisenä liikenteessä. Emme siis erottuneet rumimmissa vaatteissamme ja vealluskengissä mitenkään porukasta.

Tässä yksi oikeasti mielestäni tyylikäs kokonaisuus,
jonka olisi omakseen voinut hankkia noin 600 eurolla.

Kesä on tullut virallisesti Irlantiin. Väkeäkin oli varmaan siksi enemmän liikkeellä.

Kun Jatta lähti lauantai iltapäivällä takaisin Suomeen, jäin minä vähän ikävissäni Dublinin kaduille hortoilemaan. Kunnes palasin taas tuttuun miljööseen City Campuksen muurien suojaan. Vastassa oli tietysti vähän ikävämpiä poikien järjestämiä yllätyksiä, kuten lasinsiruja sekä kaljaa lattialla että tyttöjen vessan palanut hehkulamppu. Vaan ei auttanut kuin ottaa imuri ja sen jälkeen moppi käyttöön. Ja laskea noin kymmeneentuhanteen. Siinä menikin sujuvasti koko lauantai -ilta ja sunnuntai. Vähiin käy aika Irlannissa ja pitänee siksi vähän tsemppailla, ettei tule enempää erimielisyyksiä noiden ihanien jamppojen, joiden kanssa minulla on ilo asua, kanssa.

Kiitos vielä Jatalle loistavasta matkasta!