torstai 15. huhtikuuta 2010

Silloin oli kissanpäivät

Täällä Limerickissä alkaa olla lukuvuosi toisilla pulkassa. Eilen hyvästelimme Katharinan matkalleen Saksaan takaisin kotiin. Hän aikoo reippailla ja opiskella lukuvuoden Irlannissa jälkeen vielä Summer Semesterin Bavarian maisemissa. Me muut jäimme vaihtelevin mielialoin tänne vielä hetkeksi. Myönnettäköön, että ihan mielelläni olisin tehnyt Katharinan kanssa lähtöä. Alkaa olla aika vähissä sekä energiat että mielenkiinto tähän Limerickissä oleiluun. Tuntuu, että on kokenut jo niin paljon kaikkea, että uuden kokeminen ei enää ole päivittäistä kauraa. Ja ne asiat, joita ei niin mielellään muistelisi, alkavat toivtua turhan tiheällä tahdilla. No opiskelua on huomisen lisäksi enää jäljellä ensi viikko. Vähiin käy onneksi.

Katharinan lähdön kunniaksi nautimme yhdessä illallista teemalla jokainen tuo jotain. Olemme sen havainneet täällä varsin toimivaksi toimintaperiaatteeksi.

Kuvassa vasemmalta Luis, Sandra, Teresa, Katharina, Kaisa, Liisa Eva ja Mirijam

Ehkä vähän voi tulla näitä ihmisiä ikävä, vaikka olenkin moneen kertaan todennut, että ei tule ikävä ketään. Ei sillä tavalla, että itkeskelisi täällä illat, mutta hyviä muistoja on kertynyt. Niiden äärellä voi myöhemminkin saada hymyn huulille. Se riittä minulle. Näet tässä vaiheessa elämää jo tietää, että tämän kaltaiset olosuhteet ovat kuitekin väliaikaisia. Ihmisiä tulee ja menee elämässä eikä niiden perään kannata liikaa jäädä murehtimaan. Pitää nauttia niistä hyvistä hetkistä turhaan murehtimatta huomista saatikka ylihuomista.

Emmekä me ole ainoita, jotka huomaavat Katharinan lähdön jättämän aukon. Ainoa surkea kissakohtalo City Campuksella voi myös jäädä kaipaamaan Katharinan huolempitoa.

Minun ja kissan välissä on sitten lasiovi.

Kuten sanottua alkaa olla repussa riittävästi muistoja ja on tosi hyvä, että on vielä edessä seikkailuja muuallakin kuin Limerickissä. Esimerkiksi nyt voisi muuten suunnata katsomaan lentoja huomiselle. Keittiössä on meinaan bileet. Meidän urpoista julleista on kuoriutunut semesterin loppua kohden varsinaisia seuramiehiä. Heillä piisaa vieraita. Jopa tyttöjä! Hetki sitten kaivettiin kovaääninenkin esille pienen tauon jälkeen. Pitänee tässä siis seuraavaksi valita sanojaan ja mennä ne sitten harkitusti ilmaisemaan juhlayleisölle. On meinaan toisilla nukkumaanmenoaika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti