Belfast

Kokonaista kaksi päivää Belfastia! Sekä edellisen päivän illan suu ja ilta. Vaikka Belfast onkin hieno kaupunki ja tarjoaa koettavaa ja nähtävää, niin silti voin väittää tämän ajan meille riittäneen. Toki Belfast tarjoaa sijaintinsa puolesta plajon mahdollisuuksia päiväretkiin, joita toki järjestetään runsaasti. Paikkaa leimaa vielä tuoreessa muistissa olevat Ongelmien ajat. Edelleen kaupungin protestanttien ja katolisten kaupungin osien välissä on muuri, jota nykyään tosin kutsutaan rauhan muuriksi. Edelleen talojen päätyihin on maalattu seinämaalauksia (Mirrors), jotka puhuttelevat katsojaa aiheillaan. Paljon jäi vielä selvitettävää paikan historiasta. Vaikka paljon saimme aiheesta tietoakin. Kaiken voi kiteyttää silti sanaan mielenkiintoista.

Aloitimme tutustumisemme Black Cap Tourilla. Nämä mustat taksit olivat aikanaan ainoat "yleiset" kulkuneuvot, joiden kanssa protestanttien alueilla saattoi liikkua. Bussit kivitettiin, ammuttiin ja pommitettiin välittömästi. Mitään aikatauluja ei voinut noudattaa. Kirjaimellisesti jokaiseen päivään kuului kuolema ja, jos siitä sai vapaapäivän, se oli ihmeellistä. Musta Taksi kierrätti meitä haluamissamme maisemissa Belfastissa ja kertoi samalla seudun historiaa ja vinkkejä. Me valitsimme tietysti paikaksi nämä synkemmät seudut historiansa puolesta. Kauniille seuduille pääsemme kyllä itsekin.

Tästä kaikki kohdallamme alkoi. Kiinnostus seinämaalauksilla vaikuttamiseen on syntynyt.

Belfastissa tunnetaan myötätuntoa Palestiinaa kohtaan. TÄmäkin kohta tarinasta kaipaa kohdallani lisäselvityksiä, mutta pääpiirteissään siksi, että sielläkin ihmisiö vainotaan. Kuten Belfastissakin.

Mona Lisa. Aseenpiippu seuraa katsotpa malausta mistä kohtaa tahansa.

Hotel Europa. Hotelli, jota on pommitettu eniten Euroopassa kuunaan. Myöd Bill Clintonin tiedetään yöpyneen hotellissa (kuski muuten kysyi tiedämmeko Bill Clintonian...) kera Hillary Clintonin näköisen naisen.

Kuskin aksentti oli aika tahmea ja taisi hänellä joku puhevikakin olla. Lisäksi hän puhui taukoamatta. Muutaman kerran yritin kysyä jotain, kun en ymmärtänyt. Hän totesi aina esnin, että kertoi jo tämän asian. Se siitä sitten. No saimme kuitenkin todella kattavan kuvan seudun seinämaalauksista, suljetuista porteista ja vapaina pääsiäisen tienoolla heiluvista Irlannin lipuista. Pääsimme näin ollen erityisellä hetkellä katsomaan seutuja. Koska pääsiäinen on se aika, jolloin täällä ollaan avoimesti irkkuja, jos uskalletaan. Tällä hetkellä se ei kenties suoraan johda tappolistalle pääsyyn, joten lippuja oli näkyvillä aika paljon.

Katolisten asuinalueita. Väriä oli näkyvissä muutenkin kuin lippujen muodossa enemmän kuin keskimäärin pohjoisen punatiilitaloisten asuinalueiden oli havaittavissa.

Kierroksemme jälkeen tutustuimme jälleen keskustaan. Otimme kuvia. Muunmuassa poliisiautosta, josta meinasi nousta ongelma. Onneksi asiaa tiedustelevalle poliisille kelpasi selitykseksi, että en ehtinyt ottaa kuvaa, kun ymmärsin hänen kieltonsa kerralla. Poliisiautot ovat aika hyvin metalliverkolla suojattuja täällä päin. En tosin ymmärrä mitä vaaraa voi olla auton kuvaamisesta ja meinasin jopa poliisille sanoa, että on ammatinvalintakysymys tuleeko valokuvatuksi työajallaan vaiko ei. Onneksi en sanonut. Belfastiin oli paljon mukavampaa tutustua ilman poliisin kanssa käytyä syvällisempää keskustelua.

Iso kala ja taustalla Belfastin kalteva torni

Löysimme kuskin avustuksella entistä halvempaa ruokaa. Fish and Chips maksoi vain £2,99. Muutenkin saimme huomata, että punnan alueella todella pääsee nyt kukkaron herraksi. Ja yhä enemmän mietitytti, että miksi ei tullut vaihto-opiskeluaikaa sittenkään vietettyä Pohjois-Irlannissa. Onneksi kuitenkin menin sinne vierailemaan edes.

Kokeilimme erilaisia ruokapaikkoja, koska syöminen "ulkona" ei ollut sen kalliimpaa kuin Tescon einesdaterioiden lämmittäminen hostellilla. Kumma kyllä muutenkaan ei ehtinyt juuri edes syömään, kun oli niin kiire valokuvailla kaikkea kokemaansa. Ruoan kanssa toteutimme molemmat haaveemme.

Minun kiinnosti Starbucks unohtamatta sen termospullovalikoimia. Taustalla olevassa PRIMARKin pussissa on sitten vaan sukkia ja sisäkengät.

Jatta halusi itämaista ruokaa, joten menimme sushi-junaan. Mielenkiintoinen kokemus, mutta tässä olisi varamaan tullut edullisemmaksi ottaa annos listalta useamman £2 - £3,5 hintaisen lautasen sijaan.

Kevät oli jo pitkällä Belfastissa. Oikeastaan tuntui, että viikkomme aikana ehti tulla kesä. Sääennusteiden mukaiset lumimyrskyt ja vaaralliset keliolosuhteet loistivat poissaolollaan.

Pyöräilijät ovat tuttu näky keväisessä katukuvassa.

Kun hetken meitä häiritsi sade, niin tekemistä löytyi sisältä. Menimme katsomaan Ulster Museumin muotinäyttelyä. Se osoittautui tosin vain yhden huoneen kokoiseksi. Luvattuja kenkiä esillä oli lisäksi vaikkiaan vain kolme paria. Muuten museo avarsi vielä vähän lisää Pohjois-Irlannin ongelmallisten aikojen historiaa. Saimme todeta, että herkkä rauha on todella aika uusi juttu. Toisaalta huomasimme myös, että paikalla päivystäneet brittisotilaat ovat kokeneet suurin piirtein saman verran menetyksiä riveissään kuin ovat kokeneet muutkin asianosaiset. Myös kuolemien vähäisyys yllätti.

Tässä kuitenkin kappale muotiosastoa.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsi aivat museon vieressä ja tarjosi parit sisätilat vierailtaviksi. Menimme siis sinne sateelta suojaan. Vielä paikka ei ollut ihan täydessä loistossaan, mutta oli se silti mukavan kukkaisa ympäristö. Suosikkini narsissit näyttelivtä sielläkin suurta roolia. Otimme niin monta kuvaa kukista, että on hyvin mahdollista ettemme nähneet niistä yhtään muuten kuin kameran linssin läpi.

Kukkia

Samaan aikaan vierailumme kanssa Belfastissa juhlittiin vuotuista Titanic -viikkoa. Kuuluisa matkustajalaiva on valmistettu Belfastissa ja kohta sen uppoamisen aiheuttaman häpeän jälkeen belfastilaiset päättivät olla siitä kuitenkin ylpeitä ja juhlia sitä vuosittain. Kävimme katsomassa näyttelyn City Hallissa aiheesta. Joka vuosi nämä näyttelyt ja muut rakennetaan erilaisina uudestaan. Juhlaviikolla esitetään elokuvia ja ihmiset jopa pukeutuvat aikakauden vaatetyylin mukaisesti. Titanic -kävelykierroksia järjestetään. Muutenkin jokaiselle on varamsti tarjolla jotain Titanic -aiheista aktiviteettia.

Jatta pääsi sovittamaan Titanicin aikaista hattua ja muhvia.

City Hallissa oli myös Belfastin ongelmallisten aikojen muistoa käsittelevä näyttely.
Sekä kauniit ikkunat.

Vierailimme Belfast castlessa, koska aloimme kokea kaupungin tulleen nähdyksi. Itse linnassa juhlittin häitä, mutta pääsimme kuitenkin pihapiiiriin kurkistamaan merimaisemaa ja kissateemaista puutarhaa.

Kävimme katsomassa merimaisemaa myös Belfast Zoon pihassa. Sinne emme päässeet sisälle. Toimintaa Belfastissa siis riittää!

Autosta otimme tietysti kaiken edun irti ja kävimme kaupungin laitamilla suuressa Tescossa ostamassa evästä ja jäätelöa.

Pysähdyimme jäätelölle Iso-Britannian lippujen katveeseen. Mitä lie kertoisivat nuo liput, jos osaisivat puhua. Belfast oli ehdottomasti vaikuttava kaupunki, vaikka koenkin vierailumme olleen riittävän pitkä siihen tutustumiseen. Varmasti vielä aikojenkin kuluttua mietin Pohjois-Irlantia ja sen hurjaa lähihistoriaa. Googlettelen aihetta ja katson vähän asioita Wikipediasta. NÄinä kahtena ja puolena päivänä tuli koettua ja nähtyä niin monta asiaa, että pitää käydä ne uvatkin läpi, joita tuli otettua useampi sata seudun maisemista.

Kuitenkin viimeisenä havaintona Belfastista verrattuna Irlantiin (kuten Dubliniin) voidaan todeta, että hinnat olivat halvempia, kahvila/ravintolat tyylikkäämpiä irlantilaisiin pubeihin verrattuna, maisemat aneemisempia ja tiet paremmassa kunnossa. Belfastissa kannattaa ottaa Black Cap tour heti ensi töikseen. Se kuitenkin antaa vähän kuvaa, että missä kannattaa käydä ja mitä kaikkea Belfastissa voi kokea. Hieno kaupunki!

Turistit olivat onneksi sentään värikkäitä.