Retkemme kohteina Birr, Clonmacnoise ja Athlone

Auton nokka suuntasi eilen kohti Irlannin saaren keskikohtia. Seutuja, joihin turistit eivät ihan yhtä useasti matkaa kuin tuonne rannikkoseuduille. Ehkä syynä on se, että nuo rannat ovat mykistävän kauniita ja jotain erilaista verrattuna monen matkaajan kotioloihin. Mutta oli se keskiseutukin näkemisen arvoinen. Meitä siunattiin taas kauniilla säällä. Alan jo epäillä kaikkia kommentteja Irlannin ikuisesta sateesta, koska meillä on ollut lähiaikoina, kuten lukuisia kertoja olenkin maininnut, aivan mielettömän hyvä tuuri kelien puolesta.

Ensin matkasimme Birr'iin. Tämä Heritage kaupungiksi nimetty paikka oli nimensä arvoinen. Emme tosin muuten tuhlanneet hetkiämme ite kaupungissa. Ajoimme vain sen läpi suoraan Birr Castleen, joka on muuten edelleen asutettu. Lordi vaimoineen asuu siellä yläkerrassa, koska koko linnan lämpimänä pitäminen olisi turhaa ja alakerran lämmittäminen on yläkertaa vaikeampaa. Linnan lähipihapiiri oli periaatteessa turisteilta suljettu, mutta me vähän menimme sinne hiippailemaan ottaaksemme kuvia.

Isäntäpariskunta olikin kotona. Päättelimme lipusta.

Näimme myös kruunun jalokivet

Kuitenkin parasta linnassa oli sitä ympäröivä huikean kokoinen viheralue. Paikalliset jopa ostavat sinne kausikortteja päästäkseen kävelemään alueella. Luonnollisesti muurien sisällä kävely on paljon turvallisempaa kuin pitkin Birr'in katuja. En kyllä oikein ymmärrä mikä siellä kaupungissa nyt voi niin vaarallista olla. Asukkaitakin on ehkä pari tuhatta. Mutta toisaalta linnan puutarha on kyllä kaunis paikka. Ja ei ole tälläkään kertaa millään muotoa minulta pois.

Kevät ja kärpäset

Puutarha ei tietenkää ollut ihan yhtä loistokas kuin se kesällä voisi olla, muta meille sattuneena kauniina päivänä siellä kelpasi kävellä ajan kanssa. Meille kerrottiin, että kierros kestää tunnin. Me vietimme kolme tuntia. Seuraavalla kerralla muistan ottaa eväät mukaan enkä jätä niitä autoon.

Sorsajoukkue matkalla kohti yhteistä tavoitetta

Itseokeutetut suosikkilintuni sorsat tulivat valtavalla rynnäkölla pullanpalojen perään. Vaan sorsatpa vetivät tyhjän arvan tällä kertaa. Hauskinta toki oli se, että kun he pettyneitä palasivat vesirajaan, niin kohta ne jo ryntäsivät uudelleen meitä kohti. Taitavat olla vähän tyhmiä lintuja kuitenkin.

Valtaosa linnan ympäristöstä oli puhtaasti puita ja vesiä. Puut näyttivät muuten paikoitellen samalta kuin voisi kuvitella viidakossa näyttävän! Mutta oli paikalla niin kutsuttu Formal Garden'kin.

Mainittakoon vielä Birr'in linnasta, että siellä oli kenties houkuttelevin myymälä, jonka olen täällä reissuillani nähnyt. Onneksi laukkujeni vetoisuus on rajallinen, niin saattoi tyytyä vain katselemaan.


Birr'istä matkamme jatkui kristinuskon syntysijoille täällä Irlannissa. Clonmacnoiseen Shannon joen rannalle Pyhä Ciaran aikanaan perusti kirkkoja ja sai paljon asutusta ympärilleen. Ennen kristinuskoa irlantilaiset olivat siis pakanoita. Paikka tuli tuhotuksi yli kymmenen kertaa kiitos viikinkien. Mutta sinnikkäästi se aina nostettiin uudelleen tuhkasta pystyyn ja tänä päivänä Clonmacnoise on keskisuosittu turistirysä. Meidän kanssamme paikalla oli bussilastillinen amerikkalaisia.

Pyöreät tornit voimivat aikanaan kenties tähystelypaikkoina.

Alkuperäiset kelttiristit (joiden tarinaa keskuksessa työskennellyt, kenties elämäänsä kyllästynyt rouva) ei osannut kertoa oli siirretty sisälle. Ulkona olevat olivat kopioita. Osa niistä kopioista näytti silti varsin aidoilta ja sään pieksemiltä.

Ristimerta

Myös paikalla sijainnut linna oli kokenut kovia. Vähän niin kuin minä, paikalla työskennelleen naisen mukaan, myös linna is running out of luck. Tämän lausahduksen minulle osoitti paikan työntekijä, kun kysyin paperipussia postikorteille. Tämän kaltaisessa kunnossa en ole ennen linnaa Irlannissa vielä nähnytkään. Viikinkien voima saa tosiaan kunnon tuhoa aikaan.

Matka jatkui tästä kohti Athlonea. Siellä tarkoitus oli juoda kahvit. Vaan osoittautui aika haastavaksi tehtäväksi löytää kahvila, joka oli auki. Irlannissa vietettiin nimittäin eilen äitienpäivää. Eikä me lopulta sellaista löydettykää. Päädyimme italialaiseen ravintolaan pitsalle. Palvelu oli vähintäänkin viileää. Hymy irtosi tarjoilijalta vasta, kun olimme lähdössä.

Athlone valmistautui St. Patrick's Day'n viettoon. Oli aika hauska yhtensattuma, että satuimme kaupunkiin juuri tänä viikonloppuna näkemään sinne viritellyt lippujonot! Näet, kun valitsimme paikkoja matkaoppaasta, siellä oli kuva Athlonesta lippujonoin koristeltuna. Epäilimme, että tuskin näemme näitä lippujonoja omalla reissullamme.

Lippujen värit näkyivät sointuvan talojen väreihin!

Athlone sijaitsee Shannon joen loppupäässä ja myös Lough Ree'n rannalla. Yksi tapa tiedoksi vastaisen varalle on tutustua seutun veneristeilyllä.

Paikallinen second hand store (Irlannissa harvinainen näky) antoi vinkkejä St. Patrick Day'n pukeutumiseen.

Teemavärit vihreä, oranssi ja valkoinen voivat olla toteutettu päällämme monella tapaa.

Athlone värejä tulee Limerickin harmaudessa ikävä!

Antoisa päivä vei voimat. Mutta kyllä tulikin taas nähtyä ja koettua!