Tänään maaliskuun neljäntenä olen saanut tililleni toiseksi viimeisen opintorahan ja asumislisän, jotka ovat Suomen valtion hienoja tukijaisia mahdollistamassa opiskeluajan sujuvuutta. Olen näet täällä Irlannissa saanut ymmärtää, että melkoisessa herran kukkarossa me Suomessa kuitenkin opiskelemme. Vaikka toki saavutetuista eduista on pidettävä kiinni maksuttoman koulutuksen muodossa ja puhumalla meille suurempia opintotukijaisia. Itse olen enemmän tai vähemmän sujuvasti talouteni tilaa ylläpitänyt osin näillä avustuksilla. Ja todella toisiksi viimeistä kun vietiin sain ajatuksen vähän katsoa menneisyyteen. Koska selvästi olemme uuden aikakauden kynnyksellä. Jälleen kerran.
Katsoessani mennyttä miltei suosikymmenen, 1/3 elämästäni kestänyttä opiskelija-aikaa taaksepäin pitänee todeta tämän ajan olleen ehdottomasti elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Mikäs sen parempi kruunaus kaikelle olisikaan ollut, kuin tulla tänne Limerickiin toteamaan, että miten maailma oikeastaan makaa. Ja käyttämään ne viimeiset tukikuukaudet. Olen tämän opiskeluaikani aikana ottanut jos jonkinmoisia vinkkejä ja neuvoja vastaan ja joistain jopa vaarin. Osa niistä on kiistatta liittynyt rahankäyttöön. Osa neuvoista ovat olleet varsin oikeutettuja. Ja olen jopa oppinut ottamaan näitä neuvoja vastaan ajoittain vetämättä jumppapalloa nenään. Olen kenties saanut näin ollen riittävästi perspektiiviä elämään voidakseni katsoa sitä metsänä puiden sijaan. Ymmärtänyt suurten linjojen vetämisen merkityksen pienten yksityiskohtien hiomisen sijaan. Olen näin ollen saavuttanut joitakin rajapyykkejä. Ja voin helposti olla tyytyväinen saavutuksiini.
Tämä raha on noussut pintaan aika monta kertaa. Muun muassa tänään englannin tunnilla puhuessamme Celtic Tigeristä. Raha taitaa tätä maailma pyörittää, vaikka kukamitä väittää. Vaikka olisi kuinka seikkailumieltä, niin todellinen toteuttaminen vaatii rahaa. Kiitos siksi Kelalle siitä, että nämä opintotukijaiskuukaudet ovat osin mahdollistaneet minun pienen ihmisen iän kestänyttä huikeaa seikkailuani.
Katsoessani mennyttä miltei suosikymmenen, 1/3 elämästäni kestänyttä opiskelija-aikaa taaksepäin pitänee todeta tämän ajan olleen ehdottomasti elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Mikäs sen parempi kruunaus kaikelle olisikaan ollut, kuin tulla tänne Limerickiin toteamaan, että miten maailma oikeastaan makaa. Ja käyttämään ne viimeiset tukikuukaudet. Olen tämän opiskeluaikani aikana ottanut jos jonkinmoisia vinkkejä ja neuvoja vastaan ja joistain jopa vaarin. Osa niistä on kiistatta liittynyt rahankäyttöön. Osa neuvoista ovat olleet varsin oikeutettuja. Ja olen jopa oppinut ottamaan näitä neuvoja vastaan ajoittain vetämättä jumppapalloa nenään. Olen kenties saanut näin ollen riittävästi perspektiiviä elämään voidakseni katsoa sitä metsänä puiden sijaan. Ymmärtänyt suurten linjojen vetämisen merkityksen pienten yksityiskohtien hiomisen sijaan. Olen näin ollen saavuttanut joitakin rajapyykkejä. Ja voin helposti olla tyytyväinen saavutuksiini.
Tämä raha on noussut pintaan aika monta kertaa. Muun muassa tänään englannin tunnilla puhuessamme Celtic Tigeristä. Raha taitaa tätä maailma pyörittää, vaikka kukamitä väittää. Vaikka olisi kuinka seikkailumieltä, niin todellinen toteuttaminen vaatii rahaa. Kiitos siksi Kelalle siitä, että nämä opintotukijaiskuukaudet ovat osin mahdollistaneet minun pienen ihmisen iän kestänyttä huikeaa seikkailuani.
Pulujen määrä puhelinlangalla: 1Sain eilen kortin postissa Hannelelta. Kuvassa oli pöllö mekko ostoksilla (hinta 300 e) ja tekstissä: "I won't be able to pay the rent this month." Sen lukiessani huvituin välittömästi. Joku on joskus voinut havaita rahankäytössäni orastavaa holtittomuutta. En kenties aina ihan rationaalisesti selvitä kysyntää ennen tarjontaa. Mutta en ole koskaan ollut kuitenkaan samassa tilanteessa kuin kuvan pöllö. Voisiko sitäkin kutsua onnistumiseksi?
Tekstinä oli lainaus Muumipapasta ja Merestä: "Kaikista yön merkillisyyksistä tämä oli suurin: äiti nukahti uudessa paikassa purhkamatta tavaroita, tekemättä muille vuoteita ja jakamatta makeisia. Hän oli jopa jättänyt käsilaukkunsa hiekalle. Se oli pelottavaa, mutta samalla kiihottavaa. Se merkitsi, että tämä oli muutos eikä pelkkä seikkailu."
Tämä seikkailu on muutos. Mahdollisuus. Otan sen sellaisena ja nautin sen jokaisesta hetkestä vielä asteen enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti