Daffodil Day ja Art & Education Ball

Perjantaina eli eilen vietettiin Irlannissa Irish Cancer Societyn lanseeraamaa Daffodil Day'ta. Erilaisia pinssejä ja rintamerkkejä on myyty jo jonkin aikaa muun muassa koulumme kanttiinissa. Itse rintamerkki on suomalaista vappukukkaa prameampi versio. Minipääsiäislilja on tehty kankaasta ja varsi muovista. Menin taas halpaan ja ostin kukkia kaksi. Toisen jouduin tosin rikkomaan, kun tarvitsin siinä ollutta hakaneulaa. Ei tullut siis lainkaan huonoon saumaan tehtyä narsissirintamerkkihankintoja!

Keinonarsissin lisäksi oli mahdollista ostaa aito narsissi napinläpeen. Tämä narsissi maksoi kuulemani mukaan 1 e/kpl. Muistutan tässä välissä, että Milk Marketista voi ostaa 10 narsissia samaan hintaan. No tuotto menee kai hyvään tarkoitukseen.

People's Park kylpee vihdoinkin narsissimeressä! On kylpenyt jo viikon ainakin, mutta en ole kiireiltäni ehtinyt paikalle kuvia ottamaan.

Kuvassa People's Park, jossa on jokunen narsissin poimija käynyt vierailulla. Tässä kohtaa puistoa oli nimittäin ainoastaan nämä narsissit auenneet nipuistaa. Useissa kohdin sai huomata katkaisujälkiä keskellä rypästä. Liekö vilunkiveikot naamioituneet narsissimyyjiksi syöpäjärjestön hyväksi keskikaupungilla.

Koska tästä voidaan huomata, että narsisseja on jo tosi paljon!

Myös variaatiota löytyy laaduissa.

Kevät on muutenkin tullut ihan huomaamatta. Vasta pari viikkoa sitten päivittelin, että missä viipyvät lehdet puista! Nyt on jo hiirenkorvia havaittavissa ja nuppuja. Mukavaa katsella, kun kevät etenee. Enää ei oikeastaan tarvita hansoja eikä pipoa. Kaulaliinankin on voinut vaihtaa ohuempaan vaihtoehtoon. Vielä en ole kuitenkaan jättänyt sukkia kotiin. Kuten kanssaeläjäni irlantilaiset, jotka tosin paikoitellen eivät ole edes aloittaneet sukkien käyttöä missään vaiheessa.


Eilisiltana oli edessä kauan odotetut tanssiaiset! Vuosittain keväällä järjestettäviin tanssiaisiin (ball) saivat etuoikeutetusti ostaa lippuja viimeisen vuosikurssin opiskelijat. Sitten oli jokaisella kynnelle kykenevällä ostomahdollisus. Sain tanssiaisiin seuraa, joten tottakai liityin juhlijoiden iloiseen joukkoon! Olin tuonut Suomesta tanssiaismekon, joten pääsin todistamaan, että ei ollut lainkaan turha kuljettaa sitäkään. Tosin pääsin etsimään kaupoista kenkiä, hiuskoristeita ja boleroita. Laukun sain lainaksi Deirdreltä. Hiukseni kampasi ystäväni Katharina. Laitoin hänelle puolestani kiharat. Kampauksemme olivat tosi hyvät. Paljon paremmat kuin monien kampaajallakin käyneiden kanssajuhlijoiden. Minulle jopa sanottiin, että olisinpa käynyt samalla kampaajalla kuin sinä. Kohteliaisuuksia, mutta niitä on aina kiva kuulla.

Iloinen seurueemme on valmiina juhlaan.
Tarpeen tullen myös valmiina kantamaan Valerien kotiin.

Itse tanssiaiset juhlittiin paikallisesssa Hotel Strandissa. Aulabaarissa oli meidän illallista loppuvaksi odottelevien iltapukuihin sonnustautuneiden lisäksi pelipaitoihin pukeutuneita Munster Rugbyn kannattajia. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Emme osallistuneet itse illalliselle, koska se oli aika paljon kalliimpi kuin pelkät jatkot. Nautimme oman illallisemme City Campuksen clamourissa kylpien.

Tässä odottelen jatkopaikan aukeamista hotellin baarissa kera kolme espanjalaisen kaunottaren. Kun tätä kuvaa katsoo niin ihmettelee, että miksi minua on koskaan kukaan luullut espanjalaiseksi... Pituutta allekirjoittaneella on 2 metriä sulka päässä. Ihmettelinkin ensin, että eikö täällä tanssiaisissa ole lainkaan miehiä vaan pelkkiä naisia. Kunnes tajusin laskea katseeni alemmas.

Ilta itsessään ei valitettavasti juurikaan poikennut illasta yökerhossa. Paikalla oli bändi, mutta tanssi oli samaa vapaata heiluntaa kuin muutenkin. Valssit ja tangot loistivat poissaolollaan. Minkäänlaista ohjelmaa tai vastaavaa ei ollut koko iltana. Tämä tietysti oli jo oma pettymyksensä. Kun bändi lopetti nousi musiikin volyymi noin puolella. Menin tiedustelemaan josko volyymia voisi vähän laskea. Sain vastaukseksi, että jos musiikki on liian kovalla voit mennä ulos. Selvähän se. Paikka oli kuitenkin koristeltu kauniisti valkoisilla kankailla ja kukilla. Sain jopa nipun kukkia mukaani, kun ne olisivat muuten menneet roskikseen.

Korot osoittautuivat melko epämukaviksi loppua kohden. Pöytien ja tuolien alta ja päältä löytyi tauolle päästettyjä kenkäpareja. Itse tarvitsen selkeästi enemmän harjoittelua näillä 12 cm koroilla (vasen yläkulma) kävelyyn. Itse kävely kyllä sujui, mutta tunnin kuluttua alusta päkijöissä oli jo niin silmitön kipu, että kengät oli kertakaikkiaan pakko ottaa pois.

Tulipahan nähtyä kuitenkin tanssit ja ei ollut turhaa ottaa mekkoa mukaan. Kuitenkin perusmeininki on se, että juhlien odottelu on usein itse juhlia mukavampaa. Myös kämppikseni Dave ja Francis osallistuivat juhliin. Heillä oli täällä meillä etkot ja jatkot. Aamulla herättyäni oli keittiössä vastassa ehkä 50 kaljatölkkiä. Olisin ottanut niistä kuvan, mutta en kehdannut, kun Dave heräsi ja tuli keittiöön. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi, sillä pojat siivosivat keittiön jälkeensä ja palatessani Milk Marketista kukkaostoksilta oli keittiö siisti! Ehkä heissä olisi potentiaalia, jos koulutusaika olisi pidempi. Onneksi tosin ei ole.