Lopultakin Pyhän Patrikin päivä

Eilinen vietimme täällä Irlannin maalla Pyhän Patrikin päivää lopulta! Kauan sitä odotettiinkin ja suunniteltiin! Näin jälkipyykätessä voin todeta, että tapahtuma muistutti melko vahvasti vappua. Jo ihan siksikin, että kaikenlaista krääsää saattoi ostaa katukauppiailta. Kapakat täyttyivät lähinnä Paddyn päivän aattona. Ja itse päivänä kenties koko Limerickin väki oli saapunut joko paraatiin "marssimaan" tai sitä katsomaan. Väkeä oli jälleen kerran ihan mielettömästi. Mutta tilaisuus ei ollut silti yhtään ahdistava tai tungeksiva. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rattoisa.

Itse paraati oli melko pitkälti jotain muuta mitä olin odottanut. Itsehän lähdin katsomaan upeita paraatiasuja ja tahdissa marssimista. Osoittautui, että kenties kaikki paikalliset koulut, partiolaiset, soittokunnat ja urheiluseurat olivat saapuneet marssimaan vapaamuotoisissa muodostelmissa. Myös armeija ja muun vastaavat tahot esittäytyivät. Ja erittäin suuri osa marssijoista oli puhtaasti mainostamistarkoituksessa liikkeellä. Marssijat jakelivat T-paitoja, karkkia, kyniä ja flyereitä miltei riesaksi asti. Ja niin ikään suuri osa marssijoista oli liikkeellä moottoroiduin ajoneuvoin. Sitä vaan sopii miettiä, että mikä oli ilman laatu siinä paraatia katsellessa.

Otin kuvia noin 500 kappaletta. Emmekä edes katsoneet paraatia loppuun, kun se alkoi toistaa itseään melko voimakkaasti. Esittelen tässä huippuhetkiä ja eniten hämmennystä aiheuttaneita kohtia.

Pyhä Partik oli valinnut menopelikseen moottoripyörän eikä ollut ainoa laatuaan
valintansa suhteen.

Säkkipillit esittäytyivät kolmesti eri kokoonpanoissa. He kuuluivat myös niihin harvoihin asetelmassa marssiviin ja tyylikkäästi sekä yhdenmukaisesti pukeutuviin marssijoihin.

Marssimisen sijaan nämä partiolaiset etenivät rekan lavalla. Partiolaisia paraatissa nähtiin moni eri kokoonpanoin runsaasti. Eikä kenkien värillä ollut niin kauheasti väliä. Toisin kuin aikanaan Varsinais-Suomen Partiopiirin kevätmarsseissa.

Joku muukin oli havainnut Limerickin roskaongelman.

Siivousvälineitä markkinoitiin samban tahtiin! Tässä yksi esimerkki. Myös talojen eristämistä markkinoitiin useampaan otteeseen. Aika ironista sanoisin.

Kappale paikallista puhelinkulttuuria.

Jokapaikan ja -hetken asu collegepuku ei ole epäsopiva edes paraatiin.

Paraatin harvoja paraatiasuja. Näitä olisin odottanut paljon enemmän.

Tämä naamari oli erittäin hämmentävä enkä ollenkaan ymmärrä miksi juuri tällainen oli valittu, kun marssijoiden sanoma ei käsittääkseni viitannut mitenkään Afrikan alkuperäisväestöihin.

Marssijoista puolet oli lapsia. Ainakin näin arvioisin. Tässä neljä punapäätä osui samaan kuvaan. Harvinainen hetki, koska stereotypioistamme huolimatta punapäiden määrä ei ole Irlannissa kuitenkaan kovin suuri.

Autojen lavoilla kulki kokonaisia poppia soittavia kokoonpanoja laulajineen.

Saappaiden kuuluessa asuun niiden sopivuus varmistettiin kaikille pohkeen koosta huolimatta. Huomaa siis varsi takaoikealla.

Orkesterisoittajia kolmessa polvessa.

Eikä aikaa Englannin vallan alla oltu unohdettu.

Poikien ajelu limusiinilla halki kaupungin nosti hymyn karehtimaan huulilleen.

Kun maalaat yhden shamrockin yhteen poskeen saat huomata, että apiloita toivotaan jokaisen poskeen. Pääsin siis harrastamaan taidetta ja mikäli tulisin tänne ensi vuonna voisin helposti ansaita kahvirahoja maalaamalla näitä shamrockeja paraativäen poskiin.

Vaihtareista yksi pääsi myös marssimaan, kun vaan meni. Kuten sanottua marssimaan pääsi jokainen kynnellekykenevä ja marssimaan haluava. Itsekin saattaisin ensi vuonna olla marssimassa ellen olisi jo maalaamassa shamrockeja poskiin. Tässä Michael näyttää miten ilo otetaan kokemuksesta irti!

Ja lopulta takit kuin Irlannin lippu! Hatun ostin Milk Markerista eurolla ja sain kaupan päälle vielä Irlanin lipun. Good value voisi sanoa. Muuten sitä löytyi kummasti omasta vaatekaapista tarvittavat värit: vihreä, valkoinen ja oranssi.

Totean, että näiden noin 60 000 marssijan ja katsojan jäljet siivottiin todella kovalla vauhdilla. Eikä ainakaan minun silmiini osunut yhtään järjestyshäiriöön viittaavaa käytöstä, vaikka varsinaista järjestyksen valvontaa ei ollutkaan. Ainoastaan aidat kadun molemmin puolin ja muutama poliisisetä ajelemassa pyörällä edes takaisin.

Paraatin jälkeen lähdimme katsomaan tunnelmaa pubeissa. Väkeä oli paljon liikkeellä ja musiikki oli mukaansatempaavaa. Kaikkiaan paraatin katsomiseen ja pubissa istumiseen meni aikaa 6 tuntia. Lähdimme vielä illalla katsomaan elävää musiikkia ja tunnelmaa. Vaan se oli jo aika näivettynyttä klo 21. Mutta silloin kai voikin jo lopettaa pyhän Patrikin juhlinnan, kun on jatkanut sitä pari päivää. Ensi vuonna uudestaan, mikäli mahdollista. Nyt osaa jo välttää mokat, kuten sen, että emme menneet katsomaan sunnuntaina bändiparaatia. Siinä kuulemma marssijat ovat tulleet aina Amerikasta asti ja treenaavat Limerickissä ensin osatakseen sitten ensiluokkaisesti varsinaisena päivänä Dublinissa. Mutta on hyvä, että jäi vielä kokemuksia, joita kokea tulevaisuudessa. Hieno päivä se oli näinkin!