Täällä Irlannissa vietätetään tällä viikolla iirin kielen viikkoa, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen kieltä taitavan on tavoitteena puhua iiriä. Ei siis juurikaan koske minun arkipäivääni. Ainoastaan kanttiinissa huomaa, että menu't on iiriksi. Se vähän vaikeuttaisi valintaa, jos olisi siellä asiakkaana. Olimme kuitenkin sen verran tänään kanttiinissa, että hyödynsimme siellä olevia hyviä pöytiä omien eväiden syömiseen ja kouluprojektien edistämiseen. Ja siellä minä sen lapun huomasinkin, että chaplaincy (chaplain = pappi, kappalainen collegen kaltaisessa yhteisössä) room'issa on tarjolla teetä ja kahvia. Luonnollisesti huomioni keskittyi ainoastaan tähän enkä sen kummemmin muuten lapun sisältöön keskittynyt. Se olikin iiriksi, joten ainoastaan siitä ne kellonajat huomioin ja sanat kahvi ja tee.
Siispä riensimme ilmaisen virvoikkeen perässä. Melko pian selvisi, että koko tilaisuuden idea on puhua iiriä. Vaan ystävälliset paikalla olijat eivät meitä häätäneet pois. Sen sijaan opettivat meille iiriä ja perustivat lopulta englanninkielisen saarekkeen meille. Ja saimme opettaa muille läsnäolijoille, miten sanotaan onneksi olkoon omilla kielillämme. Suomen kieli herätti jälleen hämmennystä.
Jouduinpa minä siellä opettamaan miten tanssitaan Walls of Limerickiä. Näet paikalla olijoiden irlantilaisuudesta huolimatta, olin paikalla ainoa tanssitaitoinen. Jotkut asiat eivät tunnu unohtuvan. Tämä yllättävä opetustilaisuus näet oli peruja viime syksyn esiintymisestäni Fairtrade concertissa. On siis todistettu, että joidenkin on vaikeaa unohtaa virtuoosimaisuuttani. :D
Eikä paikalta tarvinnut lähteä pois tyhjin käsin. Näet tietysti arvontaakin ehdittiin järjestää. Ja olin onnettaren suosikki voittaen pyhän Birgitan ristin. Hänen nimikkopäiväänsä vietettiin täällä jo aikaisemmin keväällä.
Siispä riensimme ilmaisen virvoikkeen perässä. Melko pian selvisi, että koko tilaisuuden idea on puhua iiriä. Vaan ystävälliset paikalla olijat eivät meitä häätäneet pois. Sen sijaan opettivat meille iiriä ja perustivat lopulta englanninkielisen saarekkeen meille. Ja saimme opettaa muille läsnäolijoille, miten sanotaan onneksi olkoon omilla kielillämme. Suomen kieli herätti jälleen hämmennystä.
Jouduinpa minä siellä opettamaan miten tanssitaan Walls of Limerickiä. Näet paikalla olijoiden irlantilaisuudesta huolimatta, olin paikalla ainoa tanssitaitoinen. Jotkut asiat eivät tunnu unohtuvan. Tämä yllättävä opetustilaisuus näet oli peruja viime syksyn esiintymisestäni Fairtrade concertissa. On siis todistettu, että joidenkin on vaikeaa unohtaa virtuoosimaisuuttani. :D
Eikä paikalta tarvinnut lähteä pois tyhjin käsin. Näet tietysti arvontaakin ehdittiin järjestää. Ja olin onnettaren suosikki voittaen pyhän Birgitan ristin. Hänen nimikkopäiväänsä vietettiin täällä jo aikaisemmin keväällä.
Arpajaisvoittajan on helppo hymyillä
Täällä ei tunnu mikään päivä pääsevän loppuunsa siis ilman yllätyksiä. No oli ihan mukavaa viettää hetki iiriä kuunnellen ja kahvia juoden. Saimmehan me kutsun jopa osallistua St. Patrick's Day paraatiin ensi viikon keskiviikkona. Pitää harkita, josko lähtisi kokemaan paraatia siinä marssien. Siinä vaan on se iso ongelma, että jää näkemättä muut marssijat, joten laitan harkintahatun hyvin syvälle päähäni ennen päätöstäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti