Hajusta

Olen tässä jo muutamassa yhteydessä harmitellut sitä, että valokuvan tarjoamat aistiärsykkeet ovat rajalliset. Ääni ja haju jäävät kokonaan kokematta. Monta kertaa olisin halunnut ikuistaa jomman kumman tai molemmat. Täytyy vaan toivoa, että kuvia katsellessa kumpainenkin tulee mieleen.

Aamulla, kun keittelin puuroa, onnistuin polttamaan sen pohjaan. Kaavin varovasti pintakerroksen lautaselle, koska aikaa uuden keittelyyn ei ollut. Tuuletin välttääkseni palohälytyksen. Jätin kattilan likoamaan.

Kiirehdin radioshowta vetämään. Edessä oli tulikoe. Dave ei päässyt paikalle ja minun piti hoitaa tekniikkaa. Juttu ei tosin ihan heti loppunut, kun sain kaveriksi radioaseman työllistetyn Rowanin, joka ystävällisesti sanoi minulle, että haisen. Sanoin, että olen juonut kahvia. Kaikki tämä on air. Radioasemalla haisee vanhahtava tekniikka.

Taideluokan haju on sekoitus maaleja ja liimoja. Se on taiteen haju. Varsinkin meidän hedelmäprojektissa käyttämämme liima haisee niin voimakkaalle jo luokan ovelle, että silmät alkavat vuotaa. Terveiset siis taideluokasta.

Kun saavuin tänne irlantilaiseen kotiini vastassa oli niin ikään uusi haju. Deirdre oli käynyt Yankee candeleita ostamassa Galwaysta. Olohuoneessa tuoksui vanilla cupcake. Vessassa cherry plossom.

Kynttilä ja kaksi hanaa

Nämä hajut jäävät mielikuviini ja kenties vuosien päästä voin päivitellä, että miten tämä haju on niin tuttu ja muistaa tämän päivän ja yht'äkkiä yhdistää kaksi asiaa mielessäni. Sitäpaitsi hajussa kasvaa.