Glendalock, Wiklow mountains ja Glencullen

Reippaana osallistuin International Societyn reissulle tänään suuntana yllä mainitut kohteet. En asettanut retkelle mitään muita odotuksia kuin nähdä vuoret ja nauttia auringonpaisteesta, koska eilen ilmeni, että kaksi kolmesta kohteestamme oli peruttu syystä tai toisesta. Muutenkaan nämä vaihtarien reissut eivät ole liikaa minua hurmanneet, joka on yksi syistä miksi en niille ole juurikaan aikoihin osallistunut. Tällä kertaa nautin kyllä olostani ja en reissuun lähtemistäni kadu. Seudut olivat jälleen henkeä salpaavan kauniita. Voin kuvitella sieluni silmin, että etenkin Wiklow mountains'n alue kylpee siinä violetissa värissä, jonka olemme nähneet kulttielokuvassa P.S. I Love You. Mikäli se on jolta kulta jäänyt katsomatta niin voin suositella. Yhä noin kymmenen katsomiskerrankin jälkeen.

Ensin kuitenkin näimme Glendalough'in vanhan kirkkomaan rauniot. Ei paikka nyt kovin pahassa kunnossa ollut. Ja yhä sinne kyläläisiä haudataan heidän siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Melko perinteikäs hautausmaa ja pari kirkkoa. Hautausmaalla oli tosin mukavan näköinen torni, jota kelpasi kuvailla. Toisin kuin viime viikonloppuna Clonmacnoisen seuduilla, tornia ei reunustanut rakenustyömaa, joka tietysti vaikutti kuvien näyttävyyteen.

Matkamuistomyymälät tässä turistikohteessa olivat enemmän kojumaisia. Sateen armoilla olevien tavaroiden joukosta löytyi kenteis mauttomin postikortti, jonka olen täällä Irlannin maalla kuunaan nähnyt. Pahinta siinä oli kaiketi, että ensin katsoin vain, että mustavalkoinen kortti. Onpas kiva. Kunnes tajusin, että onpas karmea! Paha vaan, että puhelin nämä kaikki jutut kojun myyjälle ääneen.

Lampaat poseerasivat seudulla kiltisti kameralle!

Puita näin runsaasti ja kenties ensimmäistä kertaa täällä ajoimme oikean metsän halki tietä pitkin. Kun puusto on täällä noin keskimääräisesti vähissä, niin tämäkin kokemus sykähdytti.

Glendaloughista suuntasimme Wiklow'n vuorille. Ystävällinen kuskimme pysähtyi pyydettäessä niin saimme ottaa valokuvia. Nämä seudut tosiaan olisi mukavaa nähdä, kun Irlannin luonto toipuu tästä pahimmasta talvesta 50 vuoteen. Esimerkiski tämän laakson pohjalle menisin mielelläni viettämään hiekkarantapäivää.

Ja täällä on varmasti kuvattu elokuva, jonka mainitsin yllä. Nyt pienet lumikinokset innostivat matkalaisemme lumisotimaan kuin riemukkaat lapset konsanaan.

Lopulta pääsimme paikalliseen nähtävyyteen. Irlannin korkeimmalla paikalla Glencullenissa sijaitsevaan pubiin. Paikka ei siis ole Irlannin korkein kohta. Ainoastaan pubit ovat muissa tapauksissa lähempänä merenpintaa. Tosin pubi oli muutenkin nähtävyys. En ole yhtä mukavasti vanhalla tavaralla ennakkoluulottomasti sisustettua pubia toistaiseksi muualla nähnyt, vaikka irlantilaisten pubit ovatkin yleisesti ottaen kotoisia paikkoja.

Pääsimme kotiin täyteläisen 12 tuntisen jälkeen nähdessämme matkalla auringon laskevan yhä myöhemmin taivaan rantaan. Huomenna edessä jälleen uudet retket peukaloisella. Pitkästä aikaa vaeltelun merkeissä. Luvassa korkeimmalla sijaitsevan pubin sijaan Irlannin korkein kohta. Toivomme yhtä kaunista säätä kuin tänään.