Joulukuun tulon huomaa muun muassa kirkkaasta taivaasta.
Sekä lehdettömistä puista.
Maassa on lumen sijaan ruohoa.
Irlannissa pitää arvioida joulun läheisyys jouluvalojen ja kuusien määrästä. Olen alkanut silti ymmärtää, että joulun tekee sen odottaminen.
Molemmista joulukalentereistani on nyt ensimmäinen luukku avattu. Sain muumikalenterista haisulin kuvan (ja suklaan) sekä kuvakalenterista sulan.
Tänään piti myös nauhoittaa kaksi radioshow'ta varastoon ensi vuoden alkuun. Vaan Wired FM oli eri mieltä. Laitteet eivät toimineet. Mietin vaan, että millä laadulla ne sitä hommaa vie eteenpäin, kun laitteet on tämän tästä rikki. Mutta asiahan ei minulle kuulu. Ja on nyt kuitenkin suunniteltu 3 show'ta siitä huolimatta ensi vuodelle odottamaan.
Rikkinäisen kattolampun korjasi kämppikseni Deirdre. Kiitos siitä hänelle. Ei ole enää niin telttamainen ja metsäinen tunnelma, kun on sekä valot että lämmitys toiminnassa.
Sen sijaan Francis osoitti tänään todellakin olevansa outo. Hän kokkaili tyttöystävälleen ja kaverilleen ruokaa. Vaan hänellä ei ollut voita. Sen sijaan, että hän olisi kysynyt voita lainaan joltain kolmesta kämppiksestään, hän meni alakerran naapuriin sitä pyytämään. No eipähän tarvitse kantaa huolta, että hän söisi täällä muitten ruokia. Mutta joku raja sitä epäsosiaalisuuteenkin toitaisiin vetää. Tosin epäilemättä sitä voita olisi saanut olla lainaamassa toistekkin, jos nyt olisi sanonut pyyntöön kyllä.
Huomenna vaihtuukin maisema minulla hetkeksi. Maisemanvaihdos tekee hyvää. Tämä paikka alkaisi muuten tulla liian tutuksi. Varmasti jokaisella on ollut hetkiä, joita tylsempää ei helposti voisi olla. Eli keksin itselleni aktiviteetteja. Katsotaan onko tylsyys sidoksissa paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti