Täällä vaihtarit ovat pakkailleet laukkujaan ja osa oli jo lähtenyt ennen kuin palasin. Osan ehdin hyvästellä lennosta. Osan vielä hyvästelen. Jokunen heistä palaa vielä kevääksi. Valtaosa kuitenkaan ei. Luvassa on siksi varmasti erilainen kevätlukukausi. Tosin sitä ei kannata vielä miettiä. Juhlitaan nyt joulu ensin.
Osallistuin ruokakaappien tyhjennyslounaalle. Porukoilla oli aika plajon tavaraa, joista pitää nyt päästä eroon tavalla tai toisella. Sain myös hoitoon Katharinan kukat. Hän palaa joululoman jälkeen. Toivottavasti kukat ovat sitten vielä elossa.
Meille vaihtareille oli järjestetty lähtökahvitilaisuus eilen. Siellä oli meidän opettajia ja muita tukihenkilöitä. Lisäksi tarjoutui mahdollisuus nähdä myös sellaisia vaihtareita, joiden kanssa ei muuten liiaksi hengaile, ennen heidän lähtöään. Meille tarjottiin hehkuviiniä ja pieniä rusinapiirakoita. Sain siis samalla vähän osviittaa irlantilaisesta jouluperinteestä. Eleenä tuo tilaisuus oli kuitenkin kaikein hienoin ja arvostettavin.
Illalla menimme vielä pubiin Kerstinin ja Rachelin kanssa. Oli mukava jutella vielä ajan kanssa ennen heidän löhtöään. Huomasin taas miten hienoja tyyppejä täällä on ollut vaihdossa ja joiden kanssa olisi voinut viettää enenmmänkin aikaa. Juttelimme mun muassa siitä miten tämä vaihtoaika on meitä kasvattanut. Tosin kasvamisen merkkejä olen huomannut itsessäni jo aika alusta lähtien. Ja vierailu Suomeen osoitti niitä konkreettisesti. Tänne lähdetään ja täältä palataan. Mutta palaaja vain näyttää samalta ollen sisältä eri. Samalla tosin jouduin myöntämään itselleni sen, että elämässä ihmisiä tulee ja menee. Kaikki eivät voi jäädä elämäämme pysyvästi, vaikka se olisi mukavaakin. Myös eroaminen ja luopuminen hyvistä ystävistä kasvattaa.
Limerickin kadut sentään olivat pysyneet entisellään. Sateenvarjot ja koirankakat odottivat minua kiltisti. Auringon laskiessa klo 4.30 pm aikoihin katuni näytti kuitenkin kauniilta. Otin siitä kuvan. Ihmettelin siinä samalla Kerstinille, että miksi minä aina otan kuvia taivaasta. No Kerstin tiesi siihenkin vastauksen. 'Se on ainoa kaunis asia täällä.'
Olen siitä samaa mieltä, että harmaus ja lika peittyvät kauniisti auringon laskua seuraavaan hämärään. Täällä kauneutta voi joutua etsimään. Tässä vaihdon puolessa välissä tiedän, että Limerickissä on parasta sisältö. Sen voi unohtaa välillä, jos vaan katsoo rumaa ulkokuorta. Ja toisaalta kuka senkin tietää, että millaisia muut irlantilaiset kaupungit ovat, jos niissä vietäisi pidempiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti