Dublin round two ja Hanna

Lähdin Dubliniin viime torstaina Kerstinin ja Jennan kanssa. Heillä olikin koko omaisuus mukana, koska lennot kotisuomeen ja -saksaan odottivat. Syyslukukausi on ohi ja kuten muutkin vaihtarit, myös tytöt suuntaavat perheittensä luo. Vietimme mukavan viimeisen illan kolmeen pekkaan Temple Barin pubeissa. Saimme sekä pubiruokaa että siideriä sekä kuulla irlantilaista musiikkia. Juttelimme mukavia kuluneesta syksystä. Heitä tulee varmasti ikävä ensi keväänä.

Hannan oli määrä osallistua näihin rientoihin, vaan myöhässä oleva lento oli esteenä. Tosin ehdimme kyllä nähdä Dublinia ihan tarpeeksi niinä kolmena päivänä kuin siellä olimme. Ja tällä kertaa kohteet olivat erit kuin Jatan kanssa, mikä teki kolmesta päivästämme hyvin kiinnostavan. Yövyimme Jakob's Inn -hostellissa. Perushyvä hostelli todella lähellä bussiasemaa.

Perjantaina aloitimme vierailemalla Guinnesin tehtaalla. Tai ihan turisteja vartenhan se storehouse on sinne rakennettu tuopin muotoisine liukuporraskäytävineen. Mutta ylhäällä pääsymaksuun sisältyvän Guinnestuopin ääressä avautui kyllä niin upea maisema, että se oli joka sentin arvoinen! Sisälle me opiskelijat pääsimme siis 11 eurolla.

Näkymä 360 asteen panoraama kahvilasta. Erityisesti puhuttelevat tietysti taustalla olevat nummet, jotka ovat kuuran peitossa.

Vanhoja Guinnes-pulloja Storehousea koristamassa.

Kun Guinnesiin oli hyvin organisoidun näyttelyn voimin tutustuttu olikin jo aurinko laskemassa ja kävelimme pitkälti uusia reittejä nenämme suuntaa seuraten kohti Grafton Streetin ostoskeskusta. Ohitimme näin talviaikaan ajoissa suljettavan St. Stephen's Greenin. Sen, jonka portti on Once -elokuvan kannessa. Grafton Streetin ostoskatu oli jouluasussaan ja väkeä oli todellakin kuin pappilassa parsaa! Mistä lie ne ihmiset edes olivat paikalle löytäneet.

Kotimatkalla vierailimme vielä saksalaisilla joulumarkkinoilla, jotka olivat yllättävä pettymys. Tai siellä ei ollut kerrassaan mitään mitä ilman ei voisi elää tai mitä olisi edes halunnut ostaa. Hyvä niin. Kehityn tässä ostelulakossani selvästi päivä päivältä.

Illalla väsymys voitti aika vahvasti ja pienet torkut ennen pubireissua vaihtuivat yöuniksi vain pienen harkinnan jälkeen. Varmaan saimme raitisilmamyrkytyksen. Seuraa meille piti hostellihuoneessa asuva mummo, joka siis todella asui hostellissa. Hän keitteli minulle teet ja puuttui sittemmin puheisiimme koko illan ajaksi. Runsaasti hän löysi etuja hostellissa asumisesta oman kodin hankkimisen sijaan kuten "vuokraan" kuuluvan lämmityksen hinnan ja vastuun siirtymisen hostlellin omistajalle, jos jotain hajoaa. En silti tiedä, että haluaisinko kuitenkaan itse hänen vuosirenkaillaan asua hostellissa 12 naisen dormissa oman, vaikka pientäkin pienemmän, asunnon sijaan.

Lauantaina menimme Dundrum Town Centerin ostosparatiisiin. Hanna oli ehtinyt lukea Frankfurtin lentokentällä (45 minuutin vaihduttua lähes 8 tunniksi) hyvin Lonely Planettia ja tiesi paikan olemassa olosta. Sinne menimme muutaman kilometrin matkan bussilla. Opin sillä reissulla sen, että bussissa todella on maksettava lippunsa tasarahalla. Nyt minulla on Dublinin bussilta saatavia 80 senttiä. Onneksi tapaan oppia virheistäni ja paluumatkalla minulla olikin tasaraha kourassa.

Tosiaan tämän ostosparatiisin kaltaista paikkaa en ollut kuunaan nähnyt. Olen nähnyt kyllä isoja ostoskeksuksia, kuten Jumbo. Mutta en sellaista väenpaljoutta. Se oli aivan mieletöntä. Ihan kuin koko Dublin olisi pakkautunut ostoskeskukseen (se osa, joka ei ollut Grafton Streetillä). Huh! Olin kyllä aika helpottunut, että pääsin sieltä pois.

Vähän näkymää 3. kerroksesta.

Rohkaistuimme takaisin tulomatkalla jälleen Grafton Streetille. Siinä vieressä oli St. Stephens Greenin ostoskeskus, joka ei ollut ihan tyhjä sekään. Hostellihuoneessamme ollut suomalaistyttö kehui sitä kauniisti koristelluksi, joten päätimme mennä katsomaan. Muotoiltakoon näin, että ei se nyt oikein ollut ainakaan minun makuun se koristelu siellä. Ei ruma, mutta ei mitenkään erityinenkään.

Erityisesti puhuttelivat suuret pallot, jotka taitavat olla irlantilaisen
joulukoristelun kantava teema.

Illalla sentään pääsimme pubiin asti. Sattumalta löysimme miellyttävän paikan, missä kolme pelimannia soittivat irlantilaisia biisejä ja toteuttivat jopa yleisön toiveita. Uskomattoman hyvä tunnelma! Jälleen hyvä osoitus siitä, että Irlannissa oikeastaan ei ole väliä mihin pubiin menee, koska kaikki ovat mukavia.

Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Ensimmäisen osan siitä viivyimme omatoimisesti Dublinin pohjoispuolella. Löysin maailmanpyörän. Siinä olisi kanssa ollut kiehtova tapa tutustua Dubliniin, mutta oli sekä kylmä että kiire, joten jäi seuraavaan reissuun.

Opastettu osuus tuli lokakuussa Jatan kanssa jo tutuksi. Vaan eri opas kuin viimeksi takasi hieman eri tarinat ja muutenkin oman laisensa lähestyminen kaupunkiin. Ei tarvitse siis katua kulutettua kolmea tuntia Dubliniin tutustuen. Oppaamme tosin ei ollut sään hermolla ja kulki ilman käsineitä ja pipoa koko kolmetuntisen. Myönsi useamman kerran, että on aika kylmä. Ehkä hän tipeillään sitten osti itselleen pipon ja hanskat, sillä Dublinissa oli todella hyytävän kylmä.

Ha´penny Bridge Liffey -joen yllä ja lokit.

Dublinin valloitus päättyi sunnuntai-illalla ja vaihtui bussimatkaan kohti Limerickiä. Hieno paikka se on ja oli mukavaa nähdä eri paikkoja. Limerickissä meitä odotti kuura, tyhjä asunto (mieletön fiilis!) ja toimimaton lämmitys. Tunnelma oli silti mahtava. Odotan tulevia päiviämme innolla!