Piparkakkutalo

Päätin tehdä piparkakkutalon. Ensin piti hankkia aineet ja tehdä taikina. Siinä kului kokonainen päivä. Pienet vastoinkäymiset toki tekivät valmistusprosessista entistä odotetumman ja myös suunnitelmat olivat hiotummat. Tavoitimme siis sekä hyvät että huonot puolet ja lopulta pääsimme toivottuun lopputulokseen.

Suunnittelun lähtökohtana talooni olivat tämän hetkisen kotikaupunkini Limerickin talot. Kuinkas muutenkaan. Irlantilainen arkkitehtuuri on vertaansa vailla ja talot kauniita. Päätin tehdä neljän perheen kaksikerroksisen talon. Luovuuttani rajoitti hennosti rakenusmateriaalien rajallinen saatavuus. Asuinyhteisöni City Campus on näyttänyt esimerkillisesti mallia siitä, että pikkuyksityiskohtiin ei kannata liiaksi huomiota kiinnittää. Esimerkiksi hanat voivat olla erilaiset kussakin asunnossa. Ja ainahan voi ostaa lisää materiaalia alennuksesta. Itse varauduin materiaalin loppumiseen valmistaikinalla.

Muutin pyöreän litteäksi. Viimeistelin tavoitellun muodon asiaan kuuluvalla tavalla
(kuvan oikea reuna).

Taloelementit pintakäsiteltiin ennen harjakorkeuteen nostamista. Näin talon rakennus eteni mahdollisia tulevia asiakkaita miellyttäen nopeasti.

Georgiaaninen tyylisuunta on vallinnut irlantilaisessa rakennustaiteessa sinnikkäästi. Myös minun taloni kunnioittaa tätä perinnettä.

Valmis talo odottaa asukkaitaan. Piha on löytänyt jo käyttäjänsä. Asuntojen ylitarjonnan vuoksi asukkaita voimme joutua odottamaan. Tosin talon sijainti ja ekologiset viimeistelyratkaisut varmistavat talon kilpailukyvykkyyden markkinoiden ylitarjonnassa.
(Kierrätys tapahtuu Limerikissä samalla periaatteella kuin suomalaisilla automatkailijoilla.)

Talossa ei ole ikkunoita, joka toisaalta säästää lämmityskuluja pitäen talon lämpimänä helpommin kuin perinteisen irlantilaisen osittain lasiseinäisen ja runsas ikkunaisen talon. Tosin sähkön kulutusta osallaan lisää fakta, että lamppuja pitää sisällä käyttää enemmän. Jään pohtimaan onko asia niin, että aina kun kumartaa toiselle niin toiselle pyllistää.


Aika on kulunut siivillä täällä Porissa. Mukavaa vaihtelua ovat tuoneet kotoisat askartelu- ja taiteiluvälineet, joita olen Limerickissä aika ajoin kaivannut melko paljonkin. Onneksi Irlannissa on harrastusmahdollisuuksia, joita on Suomessa hankalampi saavuttaa (kuten tanssi).

Tänään satoi luntakin. Tuo yllättävän mukavan silauksen maisemaan.

Huomenna lähden katsomaan miltä Turussa näyttää. Kenties se on entisellään. :D