Täällä taas

Viikko Suomessa tuntui ikuisuudelta. Hyvällä tavalla. Kuin en olisi lainkaan sieltä lähtenytkään. Aika kului ratevasti tehden ihania häitä, jotka on nyt onnellisesti juhlittu ja avioparikin on jo häämatkallaan Suomen ihmeellisissä maisemissa. Ja minä Irlannin ihmeellisissä maisemissa.

Viikko alkoi rytinällä. On todella paljon asioita tehtävänä ihan kurssien normaalin etenemisen varmistamiseksi kuin kiriäkseni viikon poissaolon muodostaman kuilun. Tosin kuilun kuroo kiinni mielellään, kun tietää miten hyvä asian takia se on muodostunut. Vaan se ei ole kovin helppoa. Kaikki kurssit vaativat jo sellaisenaan tuplasti töitä verrattuna Suomeen plus kielimuurin muodostamat esteet. Vaikka kyllähän tämä tästä. Ei saa vaipua synkkyyteen. Vaikka välillä olisi aihettakin.

Kuten tänään irlannin kielen kurssilla. Toiset olivat olleet kurssilla jo kaksi tuntia, joten teoriassa en ole menettänyt paljoa. Vaan käytännössä uuden kielen opiskelu ei ole kovin helppoa, kun jää alun infosta paitsi. Kirjaimilla paperilla ja lausutulla kielellä ei minusta ollut mitään yhteyttä toisiinsa. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Ja opettajalla oli ässävika (tai niin toiset sanoivat, kun minä en ymmärtänyt siitä mitään muutenkaan) sekä todella huono käsiala. Ei voi ymmärtää. Katsotaan nyt miten käy. ei pidä luovuttaa heti, vaikka mieleni tekisi. Kun kaikkia kursseja ei vaan voi skipata. Noh. Kai tämä alun järkytyksen kautta tasaantuu. Toivotaan.

Matkalla tänne tapasin suomalaisen tytön. Mikä on mukavaa. Hän jo pyysi minua siiderille. Näet suomalaiset vaihtarit eivät tarjoa jutteluseuraa suomeksi. =) Näin olemme päättäneet. On mukavaa laajentaa sosiaalista verkostoaan Mary I:n ulkopuolelle.

Illan kuniaksi vietimme vähän Kerstinin synttäreitä ja minun kotiinpaluujuhlia sushin ja mustikkapiirakan merkeissä. Nyt kelpaa mennä nukkumaan pää pyörällä päivästä. Niin pyörällä sitä on tosiaan päänuppi ollut, etten muistanut ottaa edesvalokuvia. Niitä siis luvassa jatkossa taas.