Alkaa seutu hahmottua, pala kerrallaan

Tänään etsin kaupungilta tanssitarvikeliikkeen, josta selvitin irlantilaista tanssia opettavat paikat. Huomenna meille uusille opiskelijoille järjestetään oma irkkutanssitunti, joten voin sieltä kysellä lisää harrastusmahdollisuuksista täällä irkkutanssin kultamailla. Innostani huolimatta jätin tanssikenkien ostamisen vasta ylihuomiseen. Ensin kysyn siltä tanssiopelta, että millaisia kenkiä hän suosittelee. Tanssitarvikemyyjä jo piti minulle toki luennon, että millaisia eri vaihtoehtoja on.

Kahvilassa aksenttiani kehuttiin hienoksi. Ja kielitaitoani hyväksi. Voin siis olla ylpeä pärjäämisestäni.

Kämppkset ovat yhä avuliaita ja kivoja. Ja olen yhä onnellisempi paikallisista kämppiksistäni. He jopa arvioivat, että ruokakaupasta minulle voisi löytyä töitä. Kannustavaa väkeä. ja kun he itse menevät kauppaan, niin he kysyvät josko minäkin jotain tarvitsisin. Nyt tänne rantautui toinen turkulainen, Jenna, jolle he auliisti tarjosivat myös yöpaikkaa. näet kuten minulle, myös jennalla matka Turusta Limerickiin kesti kokonaisen päivän ja reception ei enää jakanut avaimia asuntoihin. Mutta tähän asuntoon näemmä voi siis jatkossakin ilman ongelmia majoittaa vierailijoita Suomesta. =)

Yllä kuva liikkeestä, joka ulospäin minulle vaikutti ihan stockmannin tai Harrodsin kaltaiselta hienolta tavaratalolta. Vaan kukapa on ennenkään antanut ulkonäön hämätä. Menin sisään. ja voin tideta jälleen kerran, että halpa on hyvää. Ostin paljettikumitossut 2 eurolla. Tavalliset kumitossut 1 eurolla. Kahdeksat korvikset maksoivat 1,5 e ja kaulakoru ja korvikset yhdessä vain 2 e. Huiveja sai 4 eurolla ja hattuja joka lähtöön 3-4 eurolla. Voi olla, että näkevät minut siellä useamminkin. Mene ja tiedä. Ja voin alkaa katsella kesälle paikkaa rahtilaivalla Suomeen.