Matkakertomuksia Skotlannista osa 1: EDINBURGH

Tästä on hyvä jatkaa. Tartaanista kun valmistetaan vaikka mitä asusteita.

Yllätyksellisen ja vähäisesti suunnitelmia sisältävän matkani aloitin varsinaisesti Edinburghista. Täysin poissa tästä maailmasta orastavan väsymykseni takia sain päähänpiston aloittaa kaupunkiin tutustumiseni parturi-kampaajakäynnillä. Sellainen kun sattui tulemaan vastaan ja ikkunassa pällisteli 3 kampaajatarta kuin asiakkaita odottamassa. Myönnettäköön, ettei hiusten lopputulema ihan odotuksia vastannut, mutta could be worse. Sainpahan samalla ensikosketuksen skottien aksenttiin, joka todella oli jotain ihan omaa luokkaansa. Vaan on tästä Irlannissa vietetystä ajasta jotain hyötyäkin ollut, kun ymmärsin 97% kansasta täydellisesti. No uudella kampauksella kelpasi jatkaa seikkailuja. Tai aloittaa ne.

Turistibussien kaihoisan kutsun pystyi välttämään, kun oikein yritti.

Ensimmäinen päiväni Edinburgissa kului aika horroksenomaisissa tunnelmissa. En päässyt kirjautumaan hostelliini sisälle vielä niin aikaisin, kun siellä olin, joten kävelin vähän ympäri New Townia. Löysin oman kriteeristöni mukaan karmeimman pubi-lounaan, johon kuului muun muassa haggista, skottien perinneherkkua, joka on kaikilla varsinaisesta fileestä ylijääneillä lihanpaloilla ja viljalla täytettyä lampaan mahalaukkua. Ei siis eroa makkarasta mitenkään muuten kuin värinsä puolesta. Lammas kun on porsasta tummempaa tavaraa. Haggiksessa on myös runsaasti mausteita ja se on oikeasti hyvää. Vaan silti hämmensi yhdistelmä saada viipale haggista kanahampurilaisen väliin. Pubissa vähän haittasi oman ruokahalun säilymistä viereisessä pöydässä istuva mies, jolla oli jonkin sortin megalomaalinen kasvain poskessa. Huoh.

St. Andrews Squarelle oli perustettu mahtava valokuvanäyttely, jota vilkaisin mennessäni ja olin myksitynyt. Valokuvaaja Steve Bloomin villieläin kuvat olivat sellaisenaan mahtavia. Lisäksi fakta, että valokuvat oli asetettu ulos ja niiden katseleminen oli ilmaista, oli erityisen mukavaa. Kuvien alla oli aina vähän infoa kuvan villieläimestä. Kuvat olivat niin hienoja otoksia ohikiitävistä hetkistä, että ihan ihmetytti että miten tuo Steve onkaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ihmisen lähin sukulainen.
Kuvia oli todella plajon ja niitä katsellessa sai helposti tunnin kulumaan.

Väsymys painoi ankarasti ja päätin mennä hostelliin hetkeksi lepäilemään. Tosin pienet päikkärit muodostuivat 5 tunnin levoksi. Tosin, kun ei nuku yöllä (lähdin reissuun Limerickistä 1 am ja unet bussissa ja lentokentällä jäivät vähäisiksi). Päivä oli siksi päätettävä hakemalla vähän purtavaa paikallisesta ruokakaupasta Sainsbury'stä, josta pidin muuten enemmän kuin Teskosta.

Edinburgissa olivat hostellit melko täynnä johtuen Bank Holidayn ja muiden tapahtumien osumisesta retkeni kanssa samaan ajankohtaan. Yövyin 2 ensimmäistä yötä St. Cristopher's Inn:issä, joka oli ainakin oman hintavertailuni mukaan Edinburghin edullisin. Tämän hostellin siisteystaso oli ihan ookoo. siisteys on noussut kriteereissäni aika korkealle jostain syystä. Hostellissa ei ollut self catering kitcheniä, joka on iso miinus, koska se tarkoittaa, ettei paikalla ole myöskään jääkaappia. Lisäksi Internetin käytöstä veloitettiin £1/20 min. Tällaisessa paikassa, jossa ei ole Loungea on tosi hankalaa tutustua kehenkään. Ellei omassa huoneessa ole kiehtovia ihmisiä. Minulla ei tällaista porukkaa huoneessa valitettavasti ollut. Sain siksi viettää 2 ensimmäistä päivää lomastani melkolailla omassa seurassani.

Uusi päivä hyvin nukutun yön jälkeen näytti toki hyvältä ja aurinko paistoi. Paistoi muuten yhtä poikkeusta lukuunottamatta koko matkani ajan. Osallistuin kävelykierrokselle, joka on periaatteessa ilmainen. Oppaalle tavataan antaa tippiä sen mukaan miten hyvänä kierrosta piti. Olen osallistunut tällaiselle kävelykierrokselle aikaisemmin Dublinissa. Edinburgin kierros oli kyllä mielenkiintoinen! On mukavaa tietää historiaa kaikkien rakennusten takaa, jotka muuten jäisivät mieleen vain kauniina rakennuksina.

Kaksi porukkaa kohtasi sydämen äärellä, jonka kohdalla on aikaisemmin sijainnut maanalaisen vankilan ovi. Paikalliset tietävät, että sydän on vuorattu syljellä. Sylkeminen voi tapahtua joko rugbyfanien tai vankilassa olleiden vainajien muistoa kunnioittaen. Yhtäkaikki sydämen päälle ei kannata astella puhumattakaan polvistumisesta esimerkiksi kosinnan hetkellä.



Kaksi sukupolvea kohtaavat. Säkkipillit olivat kilttien lisäksi kiinteä osa
Edinburghin katukuvaa.



Grassmarketin alue on kuulua seutua polttarien viettäjien keskuudessa. Tässä tosin maskotit mainostavat tulevan viikonlopun rugby -peliä. Aikaisemmin historiassa hirttämiset ovat tapahtuneet Grasmarketin aukeilla ja sittemmin maanviljelijät ovat myyneet siellä heinää.



Tästä kahvilasta tuli kuuluisa ja hinnat nousivat huippuunsa J.K. Rowlingin menestyksen myötä. Kirjailija kirjoitti Harry Potterin kolmea ensimmäistä osaa tässä kahvilassa diilillä, että hän ostaa vain yhden teekupin päivässä, koska hänellä ei ollut varaa lämmittää omaa asuntoaan päiväsaikaan. Näin jäi rahaa lämmitykseen, kun lapset olivat kotona.



Greyfriars Bobby. Koira, joka päivysti isäntänsä haudalla 14 vuotta hänen kuolemansa jälkeen näin ollen omaan kuolemaansa asti.
Nyt hänen patsaansa on Edinburghin kuvatuin patsas.

Kierros päättyi Edinburgh Castlen varjoihin Princess Street Gardeniin. Siellä saimme kuulla tarinan Skottien kansallisaarteen, hiekkakiven, joka muuten on lopultakin tuolla linnassa kaikkien nähtävillä, tarinan.

Illalla menin intoa täynnä kummituskävelykierrokselle, joka oli saman järjestön tuotteita kuin oli aikaisemmin mainitsemani kävelykierroskin. Edinburgh tunnetaan Euroopan parhaana kummituskaupunkina. Totisesti näitä kummituskierroksia tarjottiinkin ihan joka paikasta. En tiedä olisiko kannattanut valita joku muu firma oman kierrokseni järjestäjäksi. Jäi kummitusten raapimisjäljet saamatta käsivarsiin ja pyörtymiset pyörtymättä. Kierroksemme kun oli pelkkä historiakierros pimeään aikaa, jonka lopuksi hintaan kuuluin tuoppi olutta. Jäinkin miettimään, että mikä oli idea mennä hautausmaille jai muihin paikkoihin pimeällä, kun ei nää mitään. Toisinsanoen kaipaamani kauhu jäi nollatasolle.

Edinburghin kummituksista kuultujen tarinoiden lisäksi saimme nähdä huikeita yönäkymiä kaupunkiin. Tässä perinteiden postikorttikuvakulva Calton Hill'iltä.

Tässä Edinburghin häpeäpilkku niin ikään Calton Hill'iltä. Roomalaisen pantheonin kaltainen rakennelma, joka lukuisista yrityksistä huolimatta on yhä vain 10%:n valmis. Rahat kun loppuivat kesken muutamaan kertaan.

Vierailu Edinburghin koskeimmalla kohdalla Arthur's Seat'illa (251 m) kuului toki vaelluskohteisiini. Näkymä oli luvatun kaltainen ja kukkulalta saattoi todella huomata, että Edinburgh on rakennettu tämän sammuneen tulivuoren ympärille. Vähän sain toki pisaroita niskaan siellä ylhäällä, tapasin 5 henkisen suomalaisperheen ja sain tulikokeen kohentuneisiin vuorikiipeilijän taitoihini. Siitä sen verran, että nahkapohjaiset Clarksin kengät ja märkä laavakivi ei ole hyvä yhdistelmä, liukkaasta mudasta puhumattakaan! No alas päästiin ja lintujenkin hyökkäyksltä selvittiin kunnialla. Kannatti kiivetä! Jo ihan liikunnallisen suorituksenkin takia. :)

Calton Hill, jossa pantheon

Muun muassa Edinburgh Castle

Eikä turhaan sanota, että kaukaa näkee selvemmin.

Vappuaattona kävin paikallisilla, kuuluisilla Belfane Fire Festivaleilla pakanafestivaaleilla jotka pidetään vuosittain 30.4. pimeän laskeuduttua Calton Hill:in maisemissa Edinburgissa. Mitä merkillisimpiin väreihin ja riepuihin kietoutuneet vapaaehtoiset näyttelevät showssa, jossa on runsaasti eri settejä pitkin kukkulan huippua. Pakko sanoa, että tapahtumaa oli erittäin vaikeaa seurata. Osin siksi, että maan tasasta esitettyä näytelmää on nyt vaan mahdoton takana olevien nähdä. Lisäksi paikalla ei ollut mitään ohjelmaa, että milloin tapahtuu missäkin ja mitä. Olin näin ollen aivan pihalla. Joku sanoi, että ensimmäinen kerta on aina hankalin. Lisäksi ihmetytti tapahtuman tarkoitus. Pakanauskontoihin se liittyi, mutta enempää en voi asiaa avata. Valitettavasti. Kaikesta huolimatta paikalle oli eksynyt porukkaa noin 15 000 henkeä jokaisen kansanluokan ollessa edustettuna legendaarisesti vauvasta vaariin.

Tässä kuitenkin pari kolme kuvaa tapahtumasta.

Toiset on mustia

Toiset kaikissa sateenkaarenväreissä

Toiset osaa soittaa rumpuja ja kannatella lyhtyjä.

Ohjelman rikkaus (sen perusteella mitä hyppimällä näin taikka kuulin) ei kovin kummoinen ollut. Vaan oli tapahtumassa sosiaalinenkin puolensa. Tapasin hostellilla muutaman tytön, jotka olivat festareille menossa ja näin saatoin liittyä heidän seuraansa. Kuinka ollakkaan he menivät ensin Couch Surffaajien tapaamiseen ja näin ollen tapasin sohvasurffareitakin matkallani lopulta. Opin Couch Surfingista sen verran, että useimmat hakevat sivuille liittymiseltä vain mahdolisuuksia tavata ihmisiä matkoillaan, eivät suinkaan ilmaista majapaikkaa. Kerroin heille kyllä harmitukseni liittyen siihen, että en saanut Skotlannista ketään minua majoittamaan ja vastaus oli vaan, että voi voi. Tosin ymmärtäähän sen, että näillä sivustoilla porukka on opiskelijoita tai vastaavia ja heillä ei ole kertakaikkiaan sohvaa, jonne majoittaa ketään.

Tosiaan tapasin espanjalaisen tytön ja italialaisen pojan siellä kukkulalla ja heidän kanssa jutellessa aika kului somasti. Tapasimme jopa seuraavana päivänä ja espanjalainen tyttö, Ana, näytti meille paikalliset markkinat (eniten kiehtoivat saippuat kuin juustokiekot, skotlantilaista käsityötä) ja second hand shopit. Tämä second hand shop Armstrongs nimeltään teki kyllä kiistatta suurimman vaikutuksen. Siellä oli pääasiassa roolivaatteita, mutta myös tavaraa soveltuen joka päiväiseen käyttöön. Olen yhä mykistynyt tavaran määrän lisäksi siitä miten organisoidusti tämä valtava määrä oli laitettu esille! Ehdoton vierailukohde seuraavalle Edinburghin reissulleni!

Esimerkiksi saappaita löytyi jokaisessa pastelliväripaletin sävyssä.

Myös tulevien pääministerivaalien kunniaksi marssittiin noilla kulmilla.

Viimeiseksi yöksi menin Castle Rock Hostelliin, joka oli selvästi tätä ensimmäistä paikkaa parempi. Yhden yön aikana en syväluotaavaa tutkimusta ehtinyt tehdä, mutta paikassa oli selvästi luonnetta, Huoneet oli nimetty eri teemojen mukaan, kuten valuutat, alusvaatteet, skottien slangi tai minun huoneeni Skotlannin saaret. Nukuin Arran saaren pedissä. Erityistä plussaa tämä paikka sai ilmaisista lukollisista lokeroista, jollainen oli varattuna huoneessa jokaiselle hostellivieraalle.

Ikkunasta näkymä Tylypahkaan ja sen neljään torniin ja tupaan. Tämä koulu todella oli joskus tarkoitettu orvoille, nyt Edinburghin kalleimpia yksityiskouluja. Sekä superkuuluisa ollessaan jonkun suuren eli Rohkelikkojen, Puuskupuuhien, Luihuisten ja (mikä se 4. nyt onkaan) esikuvana.

Edinburgh on todella kaunis kaupunki! Vaan sen syvemmälle sen kulttuuriin en valitettavasti päässyt. Eli onko kaupunki muutakin kuin teknokappaileita säkkipillillä soittavia tyrkkyjä matkamuistomyymälöitä, 700 pubia ja kummituksia. Edinburghin sanotaan olevan parhaimmillaan elokuussa, jolloin sää tietysti suosii, mutta lisäksi siellä järjestetään runsaasti tapahtumia, kuten Edinburgh Military Tattoo. Tosin tähän tapahtumaan mielijöille kerrottakoon, että liput ja majoitukset on yleensä loppuunvarattuja saman vuoden tammikuussa, eli suunnitelmien teko vuodelle 2011 kannattaa aloittaa ajoissa.