Matkakertomuksia Skotlannista osa 2: GLASGOW

Edinburgista siirryin hostellivarauksiini viitaten Glasgow'un. Ensimmäisenä sain havaita, että hostelli ei suinkaan sijainnut keskustan sykkeessä vaan pykälän verran kauempana. Jopa kaupunkia halkova moottoritie M8 piti ylittää. Katsoin heti kartasta, että onko tämä todella keskeisin paikka kaupungissa ja ainakin minun tiedonhakujeni mukaan melkolailla näin oli. Tosin seuraavien päivin aikana huomasin, että paikka ei ollut hassumpi ja lopulta se ei edes sijainnut niin kaukana. Myös itse Glasgow osoittautui erittäin kivaksi kaupungiksi!

Satuin samaan 14 hengen Trainspotting -dormiin kuin kaksi tyttöä Edinburghin tulifestareilta. Maailma on pieni. Toisen kanssa keksin lähteä katsomaan Peter Pania King's Theatreen ihan kivenheiton päähän hostellista. Onneksi matkaa oli vain tämä kivenheitto, koska olimme kiitos tämän tytön kellon 20 minuuttia myöhässä perillä. Pääsimme silti vielä sisälle ja sanottakoon, että olen nähnyt vaikuttavampiakin näytelmiä. Itse näytelmä oli kiertävä projekti, joka olisi mahdollista nähdä myös Lontoossa, Invernessä, Edinburghissa ja Aberdeenissä.

Seikkailut teatterin jälkeen jatkuivat jälleen couch surffarien etsimisellä. Amerikkailen Sarah tiesi että heidän tapaamisensa on tänään. No tapaaminen oli toki ohi jo meidän sinne saapuessa, mutta päätimme katsoa vähän ympärillemme Glasgown vilkkaalla ravintolakadulla Sauchiehall Streetillä. Väkeä oli liikkeellä todella paljon ja puolestaan yksi ryhmämme vahvistuksista, keskimääräistä oudompi ranskatar, löysi runsaasti outoa porukkaa juttuseurakseen. Häntä ei voi edes kutsua friikkimagneetiksi, koska hän on minusta itse friikki ja hakeutui itse juttelemaan niiden kummallisten tyyppien kanssa.

Minä tyydyin kuvaamaan katujen pukuloistoa. Tässä pari kuvaa minihameista ja korkokengistä.

Aamun valjettua uuteen päivään päätin mennä katsomaan vähän lähemmin Glasgown varsinaistakeskustaa. Valitettavasti seurakseni ilmoittautui tämä aikaisemmin mainitsemani ranskatar. Vaistojaan kuuntelevalla olisi ollut ehkä hauskempi päivä, mutta aina ei voi voittaa. Tyttö jututti kaikki friikit läpi, otti niistä valokuvia ja vaihtoi sähköpostiosoitteita. Viimeisen hän teki voidakseen lähettää kuvatuille nämä valokuvat ja myöhemmin lisätä heidät ystäväkseen Facebookissa ja tietysti tagata heidät kuviin. Onneksi todella vain tämän yhden puolikkaan päivän ajan jouduin hänen seurassaan olemaan.

Aloitimme saippuoista. Nämä saippuat veivät kyllä sydämeni! Kyseessä on siis Lush handmade soaps and cosmetics. Näitä saippuoita ja muota kosmetiikkatuotteita saa ostaa myös Helsingin myymälästä! Aijon vierailla siellä ensitilassa, vaikka toki sama tavaraon Helsingissä kalliimpaa kuin Glasgowssa tai ylipäätään UK:ssa. Näitä saippuoita kävin ihastelemassa ja haistelemassa kolmesti reissuni aikana, joten voin oikeutetusti sanoa niiden olleen merkittävä osa reissuani.

Kuin karamelleja ja kakkuja!

Viikonloppuisin Galsgown markkinapaikka The Barras vähän etäämmällä kaupungin keskustasta on auki myyden mitä kummallisinta tavaraa. Pitihän se mennä tietysti katsomaan, koska Limerickissäkin olen suuri Milk Market -fani. Vaan tämä markkinapaikka ei tehnyt vaikutusta. Joka nurkalla oli elämää nähneitä mieshenkilöitä myymässä tupakkatuotteita. Muuten tavara oli lähinnä merkkitavaran kopioita ja hampurilaisia.

Näkymää portilta, jossa vielä sai vaikutelman, että on menossa tivoliin tai vastaavaan.

Perinteistä markkinatavaraa maassa, jossa sääolosuhteiden puolesta ei tarvitsisi kommanodpipoja käyttää.

Oli näin ollen hyvä idea palata takaisin keskustaan läheisen puiston, Glasgow Greenin, kautta koukaten. Itse keskustasta saattoi löytää kaiken tarvitsevansa. Katutaidetta, lisää markkinakojuja ja mielenkiintoista arkkitehtuuria.

Jos nallekarkkien jakamisesta syntyy kiistaa voi ne vaikka kompromissina heittää kaikki pois.
Katunäkymää Argyle Streetiltä.

Säkkipillit ja kiltit olivat tyypillisiä asusteita katujen esiintyjillä. Tässä ryhmä Clanabonia (yksi jäsen puuttuu, koska hän tapasi soittaa kauempana muista) soittaa kovaäänistä, mutta mukaansatempaavaa musiikkia rummuilla ja yhdellä säkkipillillä.

Kaupungin kävelykatu, Buchannan Street, tarjosi kauppojensa lisäksi todella vaihtelevaa katutaidetta. Perinteistä patsasta esittävää miestä, harmonikkaa soittavaa venäläismummoa, jalkapallokikkailua, break dancea... sekä tietysti Big Issueta myyvää koditonta. Tämä kävelykatu oli todella eloisa paikka, jossa saattoi myös seurata kaupungin vaatemuotia todeten, että kyllä vain, leggingsit ovat kiinteä osa muotia myös Glasgowssa.

Kaikkea kokeneena ja uupuneena ranskattaren touhuihin päätin ottaa omat reittini kotiin ja käydä niin ikään Sainsbury'ssä ruokaostoksilla. Olen edelleen sitä mieltä, että Sainsbury's on Teskoa parempi ruokakauppa. Vähitellen palasin hostellille.

Katunäkymää Berkeley Streetiltä. Vasemmalla hostellini Blue Sky Hostel.

Tässä kohtaa pari sanaa hostellistani, jossa kahden yön sijaan yövyinkin neljä yötä (siitä lisää seuraavassa osassa). Blue Sky Hostel ei saa kiistatonta hyväksyntääni ehkä eniten viitaten sen hintaan suhteessa laatuun. 14 hengen huoneessa, jossa oli vielä 8 hengen lisäsiipi, yöpyminen maksoi £14. Siihen kuului toki aamupala (tyydyttävä) ja ilmainen Internetin käyttö ympäri vuorokauden. Paikassa oli lisäksi hyvä ja iso keittiö ja kahvia sekä teetä sai nauttia myös ympäri vuorokauden. Paikassa hämmensi ehkä eniten tosiasia, että petejä oli kaiken kaikkiaan noin 50 ja vessoja kaikenkaikkiaan 4. Samoin suihkuja. Näin kauden ulkopuolella viikolla ei vessaan tai suihkuun joutunut odottamanaa, mutta toisin lienee kiivaan kesäsesongin aikana. Tosin pakko sanoa vielä ihmetyksekseni, että vessat olivat aika siistejä, ainakin jos vertaa irlantilaisiin hostelleihin.

Lavuaari voi tosin olla maalariomistajan (joka kiroili TODELLA paljon ja jolla oli koko ajan joku pielessä) maalin peitossa yhdessä niistä neljästä lavuaarista.

Iltaisin minulla oli tapana jutella hostellihuoneessa austraalialaisen pariskunnan kanssa, jotka tällä hetkellä työskentelevät Lontoossa. Todella mukavaa seuraa ja he jopa kutsuivat minut Lontooseen! Eli mikäli sinne asti pääsen tässä joskus, voimme tavata. He olivat hyvä esimerkki siitä miten mukavia ihmisiä voikaan tavata, kun matkustelee ja yöpyy 14 hengen dormeissa. :)

Seuraava päivä toi tullessaan lopulta ne museot, mihin olin menossa jo edellisenä päivänä. Valitsin vierailukohteiksi ne paikat, joihin pääsi ilmaiseksi. Aloitin Kelvingrove Art Gallery and Museum'ista. Täällä sain tietää Glasgown historiasta mielenkiintoisia seikkoja. Kuten sen, että kiivaista ristiriidoista huolimatta protestantit ja katosliset juhlivat sulassa sovussa yhteistä pyhimystään Pyhää Patrickia. Museossa riitti ihmeteltävää ja erityisen kivan siitä teki se, että siellä oli paljon interaktiivisia osuuksia, joissa pääsi itsekin osallistumaan. Kuten pohdintakysymyksiä, mutta myös käsillä tekemistä.

Katosta roikkuvat ilmepäät olivat henkilökohtainen suosikkini. Samalla mietin myös, että toivottavasti minulla on joskus niin korkea koti, että voi ripustaa asioita roikkumaan sen katosta.

Seuraavaksi suuntasin modernin taiteen museoon GoMAan. Paikassa oli todella plajon valokuvia esillä, jotka sellaisenaan olivat mielenkiintoisia ja kertoivat kiinnostavia tarinoita.

Myös sateenvarjot olivat edustettuina valokuvien joukossa. :)

GoMAn edessä oli nähtävissä lisää modernia taidetta ja ehkä myös taidetta ilman rajoja.

Ratsumiehen lakitus. Checked.

Pieni kierros ulkoilamssa teki terää näin kauniina päivänä museoiden kiertelyn jälkeen. Keskustan aukio Georges Square tarjosi katseltavaksi kauniiden kukkien lisäksi paljon patsaita kaikista mahdollisista merkkihenkilöistä skotlantilaisesta näkökulmasta katsottuna. Aukealla oli myös paljon puluja, joita sai lintukauhuinen väistellä ihan asioikseen. En siis viipynyt kauaa.

Peruspatsas kuorrutettuna kakalla.

Haahuilu jatkukoon. Suuntasin opaskirjan mukaisesti Glasgown piilossa olevan aarteen sisuksiin eli The Light Houseen. Paikassa sai tutustua Skotlantilaiseen ja erityisesti Glasgow'laiseen arkkitehtuuriin. Itse Machintosh, glasgowlainen arkkitehti, joka on suunnitellut omalla kulmikkaalla tyylillään muutamia rakennuksia Glasgow'n oli esiteltynä. Itse paikka ei kovin kiinostava kuitenkaan ollut jo kaksi museota läpikäyneelle. Eniten saattoi kiinnostaa suomalaisten valokuvaajien otokset ja suomalaista kierrätyskultturia asittelevät posterit. Toki olen täysin samaa mieltä siitä, että kierrätyksestä näillä UK:n asukkailla on yhtä ja toista opittavanaan suomalaisista.

Paikan ehdoton helmi oli kuudennen kerroksen näkymä Glasgow'n kattojen ylle. Lähes 360 asteen näkymät, joskin likaisten ikkunoiden läpi, olivat mahtavat.

Korkealta sai myös kuvaa siitä miten Glasgow'n talot todella ovat eri aikakausien edustajia.

The Light Housen jälkeen suuntasin tietysti katsomaan Glasgow'n kuuluisia teehuoneita, jotka oli suunnitellut kukas muu kuin itse Mackintosh itse! Toki modernit lasilevyt pöytäliinojen suojana ja entisten aikojen tuoksun puute tekivät tehtävänsä tunnelman latistajana. Myös selvä rahantekemisen meininki vähän häiritsi tätä suorien kulmien siivittämää arkkitehtuurista ilmestystä. Tyydyin katselemaan. Mackintoshin nimeä kunnioittavat teehuoneet Glasgow'ssa ovat nimeltään Willow tea Room'it. Niitä on kaupungin keskustan tuntumassa kaksi. Ehdottomasti enemmän katsomisen arvoinen paikka on teehuone Buchannan Streetillä. Sauchiehall Streetin versio on hyvin pieni ja sijaitsee kultasepänliikkeen yläkerrassa.

Tässä Buchannan Streetin teehuoneen kiinalainen sininen huone.

Seikkauilu jatkui seuraavana päivänä tutustumalla kaupungin tuntumassa virtaavan River Clyde'n maisemiin. Joen voi ylittää lukuisia siltoja pitkin, jotka kaikki ovat tietysti erilaisia. joen varressa sijaitsee myös runsaasti katsomisen arvoisia paikkoja, kuten BBC:n rakennus ja Science Centre. Kaikkeen tähän tutustuin vain rakennuksia ihastellen. Joen piennar tuntui olevan myös suosittu lenkkeilymaasto Glasgown juoksevalle sukupolvelle. Niin plajon juoksijoita tuli vastaan!

Joen vierustalla oli paljon teollisuutta. Mutta myös hotelleja ja tämä vyötiäista muistuttava rakennus (Armadillo eli Clyde Auditorium), joka toimii jonkinlaisena teatterina.

Tämän kaiken lisäksi Glasgow tarjosi mahdollisuuden skotlantilaiseen elokuvatarjontaan tutustumiseen. Eniten kenties ihmetytti, että elokuvia esitettiin kaikkina ajankohtina päivästä riippumatta niiden ikärajoista, joskin elokuvateattereissahan ne voivat tarkkailla sisäänpyrkijöitä ja tarkistaa tarvittaessa paperit. Saleja oli yhteensä kuudessa tasossa. Kerroksia talossa oli sen sijaan ehkä 14. Liukuportaita näin ollen riiti. Kävin katsomassa paikallista draamaa, jossa voimakkaan skotlantilaisen aksentin lisäksi sai nähdä tunnelmia kidnappaus teorioista ja käytönnöistä. Erikoista. elokuva oli nimeltään The Disappearance of Alice Creed. Ihmiskohtalot ottivat vähän osumaa ja sain huomata, että tehdään sitä muissakin maissa elokuvan Paha Maa kaltaisia mestariteoksia.

Glasgow jäi sinne odottamaan seuraavaa vierailuani väkevänä. Vaikka paikka ei kauneudellaan joitakin miellytä, niin minusta se on vierailemisen arvoinen paikka.