Kevättä Dublinissa!

Aktiiviset lukijani eli rakkaat vanhempani saatiin kunnialla Irlannin kamaralle ilman ongelmia. Dubliniin otettiin vähän erilainen ote tällä porukalla kuin aikaisemmin onkaan tullut otettua. Valokuvaamista ei harrastettu ihan yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin eikä paikoissa ramtattu ihan yhtä intentiivisellä tahdilla. Vähemmän kun on enemmän. Sitä paitsi nyt jo voin muutaman käyntini kokemuksella kohdistaa vierailut niihin kohteisiin, jotka ovat vierailemisen arvoisia. Sekä niistä voidaan sitten vielä jättää muutama käymättä. :)

Ei lentokentällä ainakaan ruuhkaa ollut. Iloiset reissaajat löytyivätkin siksi helposti.

Dublinin hostellien (kokeilimme hoostellia tällä porukalla 4 hengen huoneessa ja totesimme, että kyllähän näissä nyt pari yötä nukkuu) suositus listalle nousi Camben Place hostel, joka oli paitsi siisti (jopa pussilakanat vaihdettiin jokaisen vieraan jälkeen), siellä sai myös pannukakkuja sunnuntai aamuna syödäkseen!

Tippien hintainen kävelykierros tuli kierrettyä jo kolmanne kerran ja todettua, että todella se riippuu vähän oppaasta, että mistä he puhuvat ja mistä eivät. Näin ei siis päässyt tylsistymää. On myöskin hyvä kuulla samat jutut muutamaan kertaan niin ne sitten muistaa paremmin.

Sekä voi havainnoida vaikkapa roskiksia. Osuvaa mielipiteenilmaisua mielestäni.

Löysimme me silti uusiakin ulottuvuuksia Dubliniin. Hyppäsimme raitiovaunuun, jonka päätepysäkille matkatessa näki monelaista Dublinia. Raiteiden päässä oli mikäs muukaan kuin kauppakeskus, jossa voi vaikka nauttia kahvit. Ja palata samalla lipulla takaisin. Illalla voi mennä maistamaan Guinnessia lähimpään pubiin.

Kun Dublin on nähty ja todettu, että viikon lomalla siellä voisi aika käydä pitkäsi voikin siirtyä muutaman liikeen ja kirpputorin kautta hakemaan varattua autoa. Todeta, että hinta paperilla voi joskus tuplaantua ja kääntää pyörät kohti Limerickiä. Sekä sopia, että vierasmaalaisten huijaaminen voi harmittaa tänään, mutta huomenna se voidaan jo unohtaa. Näin jää parempi maku suuhun.

Puolimatkassa autosta nautittiin jo lähes täysin rinnoin, kun pysähdymme Kildaren kylän ulkopuolelle Outlet Villageen, joka todella oli kuin oikea kylä oikeine taloineen. Ainoastaan talot olivatkin vaatekauppoja.

Limerickissä City Campus tuli tutuksi ja sain vähän armoa syville inhon tunteilleni tätä asumustani kohtaan. Näet täältä paikan päältä kun paikan näkee paremmin ja voi todella huomata, että huone on pieni, sohvat saastaisia ja kämppisten kysy sotkea koko paikka päivässä on pistämätön. Ei silti. Tässä meidän nauttisessa Irlannista, joka on nyt parhaimmillaan, voin listailla näitä asioita paperille, jonka voin sitten ottaa esiin tarvittaessa. Esimerkiksi silloin, kun asunto harmittaa. Todetakseni, että could be worse.

Ajatella, että täällä hyvässä seurassa voin todeta samalla, että päiviä on jäljellä Irlannissa 7. Nyt vaan kaikki ilo irti!