Palaa lähtöruutuun City Campuksen kautta

Oikeasti porukat viipyivät vielä yhden yön Irlannissa kaiken kokemansa jälkeen. Eikä tätä yötä vietetty ihan missä vaan vaan majapaikkanamme toimi auvoinen asuntoni City Campuksella. Ensin väsyneet matkalaiset toivottu tervetulleeksi edellisen illan bileiden jäljet. Toisin sanoen järkyttävä kaaos. Lisäksi pojat olivat murtautuneet huoneeseeni. Vielä tälläkään hetkellä en tiedä todellista tarinaa tai syytä sille, että huoneeni ovi oli apposen ammollaan, vaikka sen lähtiessäni takuuvarmasti lukitsin. Kenties en koskaan saakkaan tietää ja tämä oli se aika lailla viimeinen silaus, joka varmistaa nautinnon, kun pääsen täältä sateensuojasta pois oman asunnon rauhaan.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin sopia, että asuntoa emme jätä tänä iltana hetkeksikään miehittämättä ja joku istuu koko ajan sohvalla. Yksi tarttui imuriin ja yksi moppiin. Muden kanssa saimme asunnon hetkessä siivottua ja isä vahti ansiokkaasti sohvaa ja piti meille seuraa (sohvaa piti vahtia, koska sen oli tarkoitus toimia yhden hengen majoitteena myöhemmin alkuyöstä). Kelpasi siinä iltaa viettä ja vastailla puhelimeen pitkin iltaa ja syödä kaappeja tyhjäksi.

Talonvahdit

Vanhempieni läsnäololla oli toivottu vaikutus. Jampat eivät uskaltaneet tulla keittiöön kuin pyörähtämään. Bileet lukuvuoden päättymisen ja tutkinnon valmistumisen kunniaksi pidettiin jossain muussa City Campuksen reilusta sadasta viidestäkymmenestä asunnosta. Saivatpahan pojat maistaa omaa lääkettään ja taustatuki tälle maistatukselle oli aukoton. Kuten olenkin sanonut jo lukuisia kertoja, Deirdren tuki kun rajoittui usein vain kuunteluun varsinaisten tekojen sijaan. Ajattelin myös, että mitenköhän sitä ihminen ikinä selviää ilman äidin apua. Mude kun kertoi mielipiteensä Joelle (Daven kaveri) epäsiisteydestä ja siitä miten muiden kanssa asutaan ja miten heidät otetaan huomioon. Tällä kertaa mielipiteemme oli täysin yhteneväinen ja sillä oli ylä mainittu toivottu vaikutus. Hieno homma!

Unet maistuivat puhtaassa asunnossa hyvin ja aamulla kelpasi suunnata kohti Dublinin lentokenttää kera 62 kilogramman tavaramäärän. Reippaat matkaajat veidät tämän määrän mukisematta. Nähdessäni nämä tämän määrän todella olin yhä onnellisempi siitä, että tuhkapilvet väistyivät ja saan lentää kotiin ja sain nämä kaksi matkaajaa tänne minua kantamisessa auttamaan.

Tässä me mennään! Tavaroistani 62 kg aloitti matkansa.

Kaikki meni mahtavasti. Loppu mukaan lukien. Takana hieno reissu ja tätä kirjoittaessani olen jo saanut puhelun Suomesta, jossa minua on tiedoitettu heidän pääseen myös turvalisesti oman maan kamaralle kaikkien tavaroiden kanssa täysin ongelmitta. Minä voin siis ottaa ilon irti näistä kahdesta viimeisestä päivästäni muun muassa pakkaillen loppuja tavaroitani ja nauttien puhtaasta lattiasta.