Viikossa sattuu ja tapahtuu

Palattuani Skotlannista kohtasin merkillisen tunteen. Nimittain oli mukavaa palata city Campukselle kotiin! Paikka suorastaan kaikui tyhjyyttaan. Vaihtarien lisaksi ainoastaan minun kamppikseni olivat kotona. Reissaamisen mukavuudesta huolimatta voi repun raahaaminen ympariinsa, lompakko tyynyn alla nukkuminen ja samojen vaatteiden kayttaminen joka paiva alkaa tuntua rankalta. Tosin voihan se olla sitakin, etta tassa 9 kk ajassa on oma huone todella alkanut tuntua omalta paikalta, vaikka sen ilolla 10 paivan paasta jattaakin taakseen. Kavin tarkastamassa paikat. Peoples Park ei ollut enaa entisenta kuten kuvasta nakyy.

Narsissit olivat saaneet kyytia ja tilalle oli saatu lahes taysimittaiset lehdet puihin. Paikka naytti silti mukavalta.

Ensimmainen rantaleijonakin oli saatu nurmikenttia paidatta koristamaan.

Niin ikaan yksi suosikeistani keskusta oli koristeltu Munster Rugbyn lipuilla ja aurinko sai varikkaat talot nauttamaan yha kauniimmilta.

Nama kaksi ja puoli paivaa Limerickissa kuluivat vauhdilla. Jatkoin kanssaopiskelijoiden hyvastelemista ja aloitin lopulta omien tavaroideni hyvastelemisen. Pian kun pitaa mahduttaa se maallinen omaisuus matkalaukkuun ja taas kerran myontaa, etta huoleton on hevoseton mies. Tahan loppu aikaani taalla mahtuu kylla seikkailua jos jonkin laista, kun kenties aktiivisimmat plojin seuraajani saapuvat katsomaan maastoni ja maisemani ihan omin silmin. Tervehdys siis Dublinista, jonne vanhempani tunnin paasta laskeutuvat onnekkaasti kiittaen Irlannin ilmatilan rauhaan jattaneita tuhkapilvia.