Kaupunki tutuksi

Tänäänkin Limerickiä helli auringonpaiste ja minun ohjelmani oli periaatteessa avoin. Kävin aamulla Milk Marketissa eli ulkoilmatorilla, joka on auki vain lauantaisin. Tarjolla on kasviksia, leivonnaisia ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Mukaan mahtuu paljon roskaakin. Mutta leivät on hyviä ja kasvikset tuoreita. Tosin hinnat on Teskoa korkeampia, joten usein silti päätyy markkinoiden jälkeen Teskon hevi-osastolle.

Auringosta auttimisen ja reippan ulkoilun lisäksi tavoitteena oli kierrellä paikoissa, joissa en ole vielä käynyt. No niitä ei hyvin runsaasti tässä City Campuksen tuntumassa ole. Kiersin siksi niitä alueita, joilla en ole hetkeen vieraillut. Kovin kaunista seutuahan tämä ei ole. Tosin jatkoin saman havainnon parissa, että todella niitä koirankakkoja keräämään kehoittavia kylttejä on ilmestynyt runsaasti tänne ennen niin saastaisille seuduille. Laitoin merkille, että joko alueella ei ole koiranomistajia tai kyltit ovat tehonneet. Sää oli huhtikuinen. Aivan kuin lakaisukoneet olisivat käyneet harjaamassa hiekoitushiekat (ja koirankakat) pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden iloksi pois!

Menin myös People's Parkkiin, joka on Limerickin harvoja viheralueita tässä lähellä. Vierailuani häiritsivät noin 12-vuotiaat pojat joidenkin limonadia ja karkkia vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena. Vaikka vihaankin antautua sille epämiellyttävälle tunteelle, jonka nämä paikalliset saavat aikaan, lähdin kuitenkin puistosta melko vikkelästi. En uskonut ennen tänne Limerickiin tuloa muutenkaan, että vaivautuisin pelkäämään, mutta täällä on vaan joskus ihan hyvä kuunnella niitä vaistojaan, kun ei koskaan tiedä onko povarissa ase vai puukko vai heilahtaako nyrkki. Ja toisaalta kolme koltiaista voittaa minut valitettavasti voimamittelöissä.

Kävelin kaikki umpiperätkin katsastaen. Osa seudusta vaikuttaa antautuneen kohtalonsa ja maineensa alle. Kuitenkin jotkut yrittävät sentään toimia väripilkkuna.

Seinät maalattiin taivaansinisiksi.

Hankkimallani kuorimaveitsellä kelpasi retkeni päätteeksi porkkanoita kuoria. Niitä lopulta Tescosta ostettuja. Sekä edistää vähän neuletyötä. Myös iltaa istuin vaihtarien kanssa. Kivoja tyyppejä mahtuu massaan. Ja huomenna on edessä se kauan odotettu patikkaretki Burreniin. Toivotaan, että sää säilyy yhtä kauniina ja saan mahtavia maisemakuvia. Eiköhän se taivas ole sininen huomennakin.