Aurinkoa sekä henkisesti että fyysisesti

Ensimmäinen viikko on takana. Ja tapahtumaa on riittänyt. Sormet ovat suorastaan syyhynneet päivien päätteeksi blogaamaan, vaan City Campuksen internet-yhteys on ollut vastakarvaan. Eli ei toiminnassa pääosaa ajasta ollenkaan. Tänään menin asiasta valittamaan, koska en ole aikaisemmin ehtinyt. Sain kuulla, että asialle on tehty jotain sekä maanantaina, keskiviikkona että tänään. Marcus receptionista kehui, että "We are working on it!" Panostus on sitä perinteistä irkkutasoa. Mutta en valita, koska nyt netti toimii ja saan edes vähän päivittää viikon tuntojani ja kuunnella samalla säkkipillimusiikkia Spotifystä!

Tosiaan viikko kääntyi jo alussa menestystarinaksi tulevien kurssieni vuoksi. Niitä on sitten pitkin viikkoa käyty tutkimassa ja seuraamassa. Samalla periaatteella taidetaan pitkälti opettajakokelaita koulia täälläkin päin palloamme kuin Turussa. Jännityksellä tosin odotan meidän kuvataiteen tunteja, joita on aina kerrallaan 45 minuttia. Tokko saamme edes välineitä esille siinä ajassa 40 kokelaan huseeratessa perustaideluokan kokoisessa tilassa. Mutta aiheet ovat suorastaan kihelmöivän mielekkäitä. Pääsen tekemään ihan omaa kurssipäiväkirjaa ja suurta taideteosta. Taideteos tulee esille paikalliseen ainoaan nähtävyyteen, johon matkaoppaat kehottavat vierailua suuntaamaan, eli Hunt Museumiin.

Patrick Hennessay, Still Life

Yllä olevan kuvan innoittamana teemme noin metrin halkaisijaltaan olevia hedelmiä, jotka tekevät teoksestamme ikään kuin ympäristötaideteoksen ja sen "sisälle" pääsee kävelemään. Odotan innolla! Tosin olen samalla päässyt tutustumaan taiteessa käytettävään käsitteeseen Still Life ja kaikesta huolimatta olen yhä vähän ulapalla, että mitä sillä tarkoitetaan? Ja mihin taiteen käsitteeseen sitä voisi verrata? Yritin tätä äärimmäisen ruostuneella englanninkielen talentillani kysellä, mutta luennoitsijan kanssa emme löytäneet lainkaan yhteistä aaltopituutta ja Still Life jäi mysteeriksi minulle ja minulle epäselvän asian laatu hänelle.

Teos on esillä Limerick Art Galleryssä, jossa vierailin niin ikään ensimmäistä kertaa. Menen ehdottomasti uudelleenkin, koska vastaavaa taiteen esillepanoa en ole kuunaan nähnyt. Alla olevasta kuvasta saa vähän osviittaa. Kun kolme taulua on allekkain, seinän leveydeltä vierekkäin ja vielä lomasta löytyy veistoksia, niin aika äärimmäistä menoahan siinä on meneillään! Tosin juuri samanlaista ahtautta tämä koko Irlannin saari on tulvillaan. Pian totun jo siihen, mutta tämä eka viikko, etenkin Mary Immaculate Collegen osalta, antoi viikonlopun odotukselle aihetta.

Limerick Art Gallery

Kurssit alkavat olla valittuna ja edellisen lukukauden hedelmät kerättiin tänään. Eli saimme tulokset opintomenestyksestämme. Omani ei arvosanoilla loistanut. Mutta se ei haittaa, koska tiedän olevani silti ihan keskivertoa irlantilaisiinkin verrattuna. Ja tärkeintä oli kuitenkin se, että pääsin kaikista panostuksen alle joutuneista kursseistani läpi. Hienoa!

Uudet internationaalit sen sijaan ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle elämässäni. Ja minä heidän. Olemme siis tasapuolisia. Menetin näemmä ne ratkaisevat kolme päivää, kun tulin Limerickiin vasta maantai-aamuna viime viikon perjantain sijaan. Mutta en ole jostain syystä kovin, ainakaan liian, pahoillani. Näet toistaiseksi kukaan vaihtareista ei ole kovin kiinnostavalta yksilöltä mielestäni, karua mutta totta, vaikuttanut. Ja olenhan minä muutenkin oppinut jo tähän ikään mennessä, että tosiystävät on taidettu jo tehdä ja nämä kevään uudet tulokkaat eivät hyvin herkästi pääse arvoasteikolla samalle tasolle jo tapaamieni ihmisten kanssa. Sekä hätätapauksessa voin käyttää viime syksynä oppimaani taitoa olla yksin. Sekä syksyn vaihtareita tänne jäi hyvä liuta, joista seuraa kyllä löytyy.

Kommuunielämäni sen sijaan on nostanut veren kiehumispisteeseen tällä viikolla pariin otteeseen. Muina hetkinä on ollut vain pientä kuohuntaa. On se vaan niin, että kokemus kimppa-asumisesta on nyt jo saatu ja tämä kevät tulee olemaan enemmän tai vähemmän sietämistä sekä jäiden polttelua. En lainkaan kaunistele mielipidettäni. Jätkät, Francis ja Dave, tuntevat vähintään yhtä viileästi minua kohtaan kuin minä heitä. Onneksi välissä seikkailee ihana Deirdre, jonka kanssa kävimme muun muassa elokuvissakin. Eli asiat voisivat olla kosolti huonomminkin. Etenkin, kun saan parhaillaan olla yksin täällä juuri kliiniseksi siivoamassani asunnossa, jonne ei pitäisi tyyppien eksyä ennen sunnuntaita.

Vanha tuttavani Liikunta on myös tullut toivottavasti jäädäkseen tänne elämääni. Tänään olin hänen kanssaan kiertämässä Limerickin reuna-alueita täydelisessä auringonpaisteessa, joka tuoksuu jo niin vahvasti keväältä, että jätin pipon ja käsineet kotiin. Vain kamera kaulassani (ja tietysti Buff) lähdin kuvaamaan tätä ihmettä. Eilisen sateen jälkeen vastaan tuli tietysti paljon hylättyjä sateenvarjoja. Mutta myös ehdottomasti vasta esillepantuja kehotuksia koiranomistajille kerätä lemmikkiensä kakat!

When Your dog has done his business, do yours.

Toki löysin yhdenkin juuri esillelaitetun kyltin välittömästä läheisyydestä, lukuisien muiden vastaavien lisäksi, läjän koirankakkaa. Eli jokaista ei kyltin sanoma selvästi ole saavuttanut. Lienevätkö edes lukutaitoisia näillä huudeilla... Kunhan vitsailen! Mutta elämme murroskautta Limerickissä. Kenties, kun tulen muutaman vuoden päästä tänne käymään, en enää ole pakotettu katsomaan mihin astun jokaisella askeleellani.

Tämän keväisen päivän, toimivan internet-yhteyden ja asunnossa vallitsevan rauhan kunniaksi menen katsomaan Teho-osastoja pitkästä aikaa. Näin hienoa viikkoa pitää juhlia näet. Edessä on kuitenkin enää 11 samanlaista. Ja kevät voi lähteä matkoihinsa, jos ei mene sen mukaan. Niin voi käydä myös elämälle. Onneksi itse pääsen täällä erilaisten ärsykkeiden keskellä elämään jokaista hetkeä enkä varmasti pääse niitä katumaan.

(Toivon blogailun onnistuvan jatkossa tiivimmin, koska todellakin nautin tästä! :D )