perjantai 7. toukokuuta 2010

Matkakertomuksia Skotlannista osa 3: MATKUSTAMISESTA

Kiinteänä osana matkustamista on tietysti paikasta toiseen siirtyminen. Lentoliput Skotlantiin olin ostanut jo aikoja sitten edullisesti yhteensä 19.99 e meno-paluu. Tulivuoren syoksemät tuhkat saatiin pois Irlannin ja Skotlanni yltä juuri sopivasti mahdollistamaan tämä minun reissuni, jonka oli tarkoitus tarjota pieni hengähdystauko pääasiassa City Campukseen, koska koulutoli loppu jo pari viikkoa sitten. Siinä tämä reissu kyllä toimi erinomaisesti.

Lähdin matkaan Limerickistä keskiviikkona 27.4. klo 1 am ja säästin näin tietysti hostelliön hinnan. Kaikkien Limerickiin Dublinin lentokentälät tulevien on syytä suosia bussifirmaa J.J. Cavangh & Son's, koska tämä firma kulkee myös pitkin yötä suoraan lentokentältä tänne Limerickiin.

Seuraava etappi oli tietysti lentäminen Dublinista Glasgow'n, joka sujuu tietysti hienosti, jos osaa varustautua Ryanairin tiukkoihin säännöksiin. Ruumaan vietävä laukku maksaa lisää ja jokainen käsimatkatavarapakaasi, joka näyttää epäilyttävän isolta pitää tunkea metallikehikkoon, joka on kooltaan 55 x 40 x 20 cm. Vaan minä olen jo sen verran kokenut, että tämä meni ihan hyvin.

Ryanair ei suinkaan lennä kovin lähelle Glasgow'n kaupunkia vaan matkaa on junalla, jossa lipun hinnasta saa alennusta boarding passia näyttämällä, kestää vajaan tunnin. Lentokentää on nimeltään Glasgow Prestwick. Tämän lentokentän tarjontaan ja yöpymismahdollisuuksiin en joutunut tutustumaan henkilökohtasiin valintoihini (myöhemmin ilmeneviin) viitaten.

Glasgow-Edinburgh välin voi taittaa helposti Citylinkillä, jonka nettimyynnistä voi matkalipun ostaa jopa hintaan £1, mikäli on ostoksilla vähintään edellisenä päivänä. Omat liput tämän välin taittamiseen olivat hinnaltaan £4 kumpainenkin. Nämä super single -liput voivat näin ollen tarjota suurtakin säästöä! Tosin matkalippuja ostaakseen Citylinkin palveluun pitää rekisteröityä ja lipun printtaaminen pitää hoitaa itse. Tosin samase on Ryanairinkin käyttämisessä.

Itse kaupungeissa en kääntynyt bussien puoleen vaan tyydyin jalkapatikkaan.

Lähdönhetken oli määrä koittaa tiistaina 4.5. ja matkustinkin aamun ensimmäisellä bussilla Glasgow'sta, joka niin ikään oli Prestwickin lentokentän palveluita. TÄmä bussi lähti Glasgow'n keskustasta klo 4.30 ja ollessani perillä lentokentällä klo 5.30 sain kuulla, että lentoni on peruttu tuhkapilvien vuoksi. No ei siinä sen kummepaa hätää. Sain siirrettyä lentoni seuraavaan päivään. Palasin junalla nauttien edullisesta lipun hinnasta boarding passiani näyttämällä takaisin hostellille ja vietin päiväni vaatteita pesten ja tutustuen niihin nähtävyyksiin, jotka ollisivatkin jääneet näkemättä ilman tätä tuhkapilveä.

Lennot operoivatkin tiistaina iltapäivällä ja illalla ihan ookoo, mutta tietysti seuraavana päivänä ne oli taas peruttu. Joten voimakas epätoivon tunne iski rinta-alaan. Minun oli päästävä Limerickiin! Joten selvitin mahdollisuuteni lauttailla ja junailla ja sellaisethan olivat ihan kädenulottuvilla. Tunti tämän lentojen peruuntumisen varmistumisen jälkeen istuin jo junassa. Suuntana Stranraer ja matka-aika noin 2 h 30 min. Loistavan sujuvan vaihdon takia pääsin satamassa vain hyppäämään lauttaa, jossa oli kuin olikin tilaa. Tämä lauttamatka Stranraerista Belfastiin kesti niin ikään 2 h 20 min.

Stranraerin maisemia


Lautalla mielenilmaisu oli tehty erittäin helpoksi.
Annoin arvosanaksi vessoille Good, mikä on jo jotain.


Belfastissa oli edessä päivällistauko omatoimisesti supermarketista ostettuihin voileipiin turvutuen. Näet seuraava juna Dubliniin lähti vasta tunnin päästä Belfastiin saapumisestani.


Ehti kuvata aseman, joka olikin tuttu ulkoapäin jo edelliseltä Belfastin reissultani.


Juna-asemalla laitureille pääsi haahuilemaan vasta noin 20 minuuttia ennen junan lähtöä. En ole tällaista käytäntöä ennen tavannutkaan. Myöskään saattajat, joita tosin itselläni ei ollut, eivät saaneet tulla laiturille asti hyvästelemään. Itse junamatka sujui jouhevasti. Niin ikään matka-aika oli 2 h 5 min.

Dublinissa jouduin siirtymään ratikalla Connollyn asemalta Heustonin asemalle, josta lähti kuin lähtikin vielä yksi juna Limerickiin. Tämä juna kiisi Limerickiin alle 2 ja puolessa tunnissa. Junaa piti tosin vaihtaa Limerick Junction asemalla, vaan tämäkin vaihto oli erittäin sujuva ja odottelu aikaa kertyi ehkä 5 min.

Tuo juna oli matkalla Cork'iin


Ajatuksesta lähteä lautalla ja junalla kohti tämänhetkistä kotia noin 13 tunnin päässä olin City Campuksella. Itse matka-aika oli vain 11 h 30 min. Ei kovin paha. Kaiken tämän jälkeen voin todeta, että hiilijalanjälkeni on vähän pienempi, lompakkoni merkittävästi kevyempi ja kumma kyllä tuntui jopa siltä, että oli kiva palata omaan sänkyyn, vaikka erään jos toisenkin kerran on ollut aika kypsänä tähän paikkaan. Matkailu avartaa - Travel broadens the mind.

Matkakertomuksia Skotlannista osa 2: GLASGOW

Edinburgista siirryin hostellivarauksiini viitaten Glasgow'un. Ensimmäisenä sain havaita, että hostelli ei suinkaan sijainnut keskustan sykkeessä vaan pykälän verran kauempana. Jopa kaupunkia halkova moottoritie M8 piti ylittää. Katsoin heti kartasta, että onko tämä todella keskeisin paikka kaupungissa ja ainakin minun tiedonhakujeni mukaan melkolailla näin oli. Tosin seuraavien päivin aikana huomasin, että paikka ei ollut hassumpi ja lopulta se ei edes sijainnut niin kaukana. Myös itse Glasgow osoittautui erittäin kivaksi kaupungiksi!

Satuin samaan 14 hengen Trainspotting -dormiin kuin kaksi tyttöä Edinburghin tulifestareilta. Maailma on pieni. Toisen kanssa keksin lähteä katsomaan Peter Pania King's Theatreen ihan kivenheiton päähän hostellista. Onneksi matkaa oli vain tämä kivenheitto, koska olimme kiitos tämän tytön kellon 20 minuuttia myöhässä perillä. Pääsimme silti vielä sisälle ja sanottakoon, että olen nähnyt vaikuttavampiakin näytelmiä. Itse näytelmä oli kiertävä projekti, joka olisi mahdollista nähdä myös Lontoossa, Invernessä, Edinburghissa ja Aberdeenissä.

Seikkailut teatterin jälkeen jatkuivat jälleen couch surffarien etsimisellä. Amerikkailen Sarah tiesi että heidän tapaamisensa on tänään. No tapaaminen oli toki ohi jo meidän sinne saapuessa, mutta päätimme katsoa vähän ympärillemme Glasgown vilkkaalla ravintolakadulla Sauchiehall Streetillä. Väkeä oli liikkeellä todella paljon ja puolestaan yksi ryhmämme vahvistuksista, keskimääräistä oudompi ranskatar, löysi runsaasti outoa porukkaa juttuseurakseen. Häntä ei voi edes kutsua friikkimagneetiksi, koska hän on minusta itse friikki ja hakeutui itse juttelemaan niiden kummallisten tyyppien kanssa.

Minä tyydyin kuvaamaan katujen pukuloistoa. Tässä pari kuvaa minihameista ja korkokengistä.




Aamun valjettua uuteen päivään päätin mennä katsomaan vähän lähemmin Glasgown varsinaistakeskustaa. Valitettavasti seurakseni ilmoittautui tämä aikaisemmin mainitsemani ranskatar. Vaistojaan kuuntelevalla olisi ollut ehkä hauskempi päivä, mutta aina ei voi voittaa. Tyttö jututti kaikki friikit läpi, otti niistä valokuvia ja vaihtoi sähköpostiosoitteita. Viimeisen hän teki voidakseen lähettää kuvatuille nämä valokuvat ja myöhemmin lisätä heidät ystäväkseen Facebookissa ja tietysti tagata heidät kuviin. Onneksi todella vain tämän yhden puolikkaan päivän ajan jouduin hänen seurassaan olemaan.

Aloitimme saippuoista. Nämä saippuat veivät kyllä sydämeni! Kyseessä on siis Lush handmade soaps and cosmetics. Näitä saippuoita ja muota kosmetiikkatuotteita saa ostaa myös Helsingin myymälästä! Aijon vierailla siellä ensitilassa, vaikka toki sama tavaraon Helsingissä kalliimpaa kuin Glasgowssa tai ylipäätään UK:ssa. Näitä saippuoita kävin ihastelemassa ja haistelemassa kolmesti reissuni aikana, joten voin oikeutetusti sanoa niiden olleen merkittävä osa reissuani.


Kuin karamelleja ja kakkuja!


Viikonloppuisin Galsgown markkinapaikka The Barras vähän etäämmällä kaupungin keskustasta on auki myyden mitä kummallisinta tavaraa. Pitihän se mennä tietysti katsomaan, koska Limerickissäkin olen suuri Milk Market -fani. Vaan tämä markkinapaikka ei tehnyt vaikutusta. Joka nurkalla oli elämää nähneitä mieshenkilöitä myymässä tupakkatuotteita. Muuten tavara oli lähinnä merkkitavaran kopioita ja hampurilaisia.


Näkymää portilta, jossa vielä sai vaikutelman, että on menossa tivoliin tai vastaavaan.


Perinteistä markkinatavaraa maassa, jossa sääolosuhteiden puolesta ei tarvitsisi kommanodpipoja käyttää.


Oli näin ollen hyvä idea palata takaisin keskustaan läheisen puiston, Glasgow Greenin, kautta koukaten. Itse keskustasta saattoi löytää kaiken tarvitsevansa. Katutaidetta, lisää markkinakojuja ja mielenkiintoista arkkitehtuuria.



Jos nallekarkkien jakamisesta syntyy kiistaa voi ne vaikka kompromissina heittää kaikki pois.
Katunäkymää Argyle Streetiltä.



Säkkipillit ja kiltit olivat tyypillisiä asusteita katujen esiintyjillä. Tässä ryhmä Clanabonia (yksi jäsen puuttuu, koska hän tapasi soittaa kauempana muista) soittaa kovaäänistä, mutta mukaansatempaavaa musiikkia rummuilla ja yhdellä säkkipillillä.


Kaupungin kävelykatu, Buchannan Street, tarjosi kauppojensa lisäksi todella vaihtelevaa katutaidetta. Perinteistä patsasta esittävää miestä, harmonikkaa soittavaa venäläismummoa, jalkapallokikkailua, break dancea... sekä tietysti Big Issueta myyvää koditonta. Tämä kävelykatu oli todella eloisa paikka, jossa saattoi myös seurata kaupungin vaatemuotia todeten, että kyllä vain, leggingsit ovat kiinteä osa muotia myös Glasgowssa.

Kaikkea kokeneena ja uupuneena ranskattaren touhuihin päätin ottaa omat reittini kotiin ja käydä niin ikään Sainsbury'ssä ruokaostoksilla. Olen edelleen sitä mieltä, että Sainsbury's on Teskoa parempi ruokakauppa. Vähitellen palasin hostellille.



Katunäkymää Berkeley Streetiltä. Vasemmalla hostellini Blue Sky Hostel.


Tässä kohtaa pari sanaa hostellistani, jossa kahden yön sijaan yövyinkin neljä yötä (siitä lisää seuraavassa osassa). Blue Sky Hostel ei saa kiistatonta hyväksyntääni ehkä eniten viitaten sen hintaan suhteessa laatuun. 14 hengen huoneessa, jossa oli vielä 8 hengen lisäsiipi, yöpyminen maksoi £14. Siihen kuului toki aamupala (tyydyttävä) ja ilmainen Internetin käyttö ympäri vuorokauden. Paikassa oli lisäksi hyvä ja iso keittiö ja kahvia sekä teetä sai nauttia myös ympäri vuorokauden. Paikassa hämmensi ehkä eniten tosiasia, että petejä oli kaiken kaikkiaan noin 50 ja vessoja kaikenkaikkiaan 4. Samoin suihkuja. Näin kauden ulkopuolella viikolla ei vessaan tai suihkuun joutunut odottamanaa, mutta toisin lienee kiivaan kesäsesongin aikana. Tosin pakko sanoa vielä ihmetyksekseni, että vessat olivat aika siistejä, ainakin jos vertaa irlantilaisiin hostelleihin.



Lavuaari voi tosin olla maalariomistajan (joka kiroili TODELLA paljon ja jolla oli koko ajan joku pielessä) maalin peitossa yhdessä niistä neljästä lavuaarista.


Iltaisin minulla oli tapana jutella hostellihuoneessa austraalialaisen pariskunnan kanssa, jotka tällä hetkellä työskentelevät Lontoossa. Todella mukavaa seuraa ja he jopa kutsuivat minut Lontooseen! Eli mikäli sinne asti pääsen tässä joskus, voimme tavata. He olivat hyvä esimerkki siitä miten mukavia ihmisiä voikaan tavata, kun matkustelee ja yöpyy 14 hengen dormeissa. :)


Seuraava päivä toi tullessaan lopulta ne museot, mihin olin menossa jo edellisenä päivänä. Valitsin vierailukohteiksi ne paikat, joihin pääsi ilmaiseksi. Aloitin Kelvingrove Art Gallery and Museum'ista. Täällä sain tietää Glasgown historiasta mielenkiintoisia seikkoja. Kuten sen, että kiivaista ristiriidoista huolimatta protestantit ja katosliset juhlivat sulassa sovussa yhteistä pyhimystään Pyhää Patrickia. Museossa riitti ihmeteltävää ja erityisen kivan siitä teki se, että siellä oli paljon interaktiivisia osuuksia, joissa pääsi itsekin osallistumaan. Kuten pohdintakysymyksiä, mutta myös käsillä tekemistä.



Katosta roikkuvat ilmepäät olivat henkilökohtainen suosikkini. Samalla mietin myös, että toivottavasti minulla on joskus niin korkea koti, että voi ripustaa asioita roikkumaan sen katosta.

Seuraavaksi suuntasin modernin taiteen museoon GoMAan. Paikassa oli todella plajon valokuvia esillä, jotka sellaisenaan olivat mielenkiintoisia ja kertoivat kiinnostavia tarinoita.

Myös sateenvarjot olivat edustettuina valokuvien joukossa. :)


GoMAn edessä oli nähtävissä lisää modernia taidetta ja ehkä myös taidetta ilman rajoja.


Ratsumiehen lakitus. Checked.


Pieni kierros ulkoilamssa teki terää näin kauniina päivänä museoiden kiertelyn jälkeen. Keskustan aukio Georges Square tarjosi katseltavaksi kauniiden kukkien lisäksi paljon patsaita kaikista mahdollisista merkkihenkilöistä skotlantilaisesta näkökulmasta katsottuna. Aukealla oli myös paljon puluja, joita sai lintukauhuinen väistellä ihan asioikseen. En siis viipynyt kauaa.


Peruspatsas kuorrutettuna kakalla.


Haahuilu jatkukoon. Suuntasin opaskirjan mukaisesti Glasgown piilossa olevan aarteen sisuksiin eli The Light Houseen. Paikassa sai tutustua Skotlantilaiseen ja erityisesti Glasgow'laiseen arkkitehtuuriin. Itse Machintosh, glasgowlainen arkkitehti, joka on suunnitellut omalla kulmikkaalla tyylillään muutamia rakennuksia Glasgow'n oli esiteltynä. Itse paikka ei kovin kiinostava kuitenkaan ollut jo kaksi museota läpikäyneelle. Eniten saattoi kiinnostaa suomalaisten valokuvaajien otokset ja suomalaista kierrätyskultturia asittelevät posterit. Toki olen täysin samaa mieltä siitä, että kierrätyksestä näillä UK:n asukkailla on yhtä ja toista opittavanaan suomalaisista.

Paikan ehdoton helmi oli kuudennen kerroksen näkymä Glasgow'n kattojen ylle. Lähes 360 asteen näkymät, joskin likaisten ikkunoiden läpi, olivat mahtavat.




Korkealta sai myös kuvaa siitä miten Glasgow'n talot todella ovat eri aikakausien edustajia.


The Light Housen jälkeen suuntasin tietysti katsomaan Glasgow'n kuuluisia teehuoneita, jotka oli suunnitellut kukas muu kuin itse Mackintosh itse! Toki modernit lasilevyt pöytäliinojen suojana ja entisten aikojen tuoksun puute tekivät tehtävänsä tunnelman latistajana. Myös selvä rahantekemisen meininki vähän häiritsi tätä suorien kulmien siivittämää arkkitehtuurista ilmestystä. Tyydyin katselemaan. Mackintoshin nimeä kunnioittavat teehuoneet Glasgow'ssa ovat nimeltään Willow tea Room'it. Niitä on kaupungin keskustan tuntumassa kaksi. Ehdottomasti enemmän katsomisen arvoinen paikka on teehuone Buchannan Streetillä. Sauchiehall Streetin versio on hyvin pieni ja sijaitsee kultasepänliikkeen yläkerrassa.


Tässä Buchannan Streetin teehuoneen kiinalainen sininen huone.

Seikkauilu jatkui seuraavana päivänä tutustumalla kaupungin tuntumassa virtaavan River Clyde'n maisemiin. Joen voi ylittää lukuisia siltoja pitkin, jotka kaikki ovat tietysti erilaisia. joen varressa sijaitsee myös runsaasti katsomisen arvoisia paikkoja, kuten BBC:n rakennus ja Science Centre. Kaikkeen tähän tutustuin vain rakennuksia ihastellen. Joen piennar tuntui olevan myös suosittu lenkkeilymaasto Glasgown juoksevalle sukupolvelle. Niin plajon juoksijoita tuli vastaan!



Joen vierustalla oli paljon teollisuutta. Mutta myös hotelleja ja tämä vyötiäista muistuttava rakennus (Armadillo eli Clyde Auditorium), joka toimii jonkinlaisena teatterina.


Tämän kaiken lisäksi Glasgow tarjosi mahdollisuuden skotlantilaiseen elokuvatarjontaan tutustumiseen. Eniten kenties ihmetytti, että elokuvia esitettiin kaikkina ajankohtina päivästä riippumatta niiden ikärajoista, joskin elokuvateattereissahan ne voivat tarkkailla sisäänpyrkijöitä ja tarkistaa tarvittaessa paperit. Saleja oli yhteensä kuudessa tasossa. Kerroksia talossa oli sen sijaan ehkä 14. Liukuportaita näin ollen riiti. Kävin katsomassa paikallista draamaa, jossa voimakkaan skotlantilaisen aksentin lisäksi sai nähdä tunnelmia kidnappaus teorioista ja käytönnöistä. Erikoista. elokuva oli nimeltään The Disappearance of Alice Creed. Ihmiskohtalot ottivat vähän osumaa ja sain huomata, että tehdään sitä muissakin maissa elokuvan Paha Maa kaltaisia mestariteoksia.

Glasgow jäi sinne odottamaan seuraavaa vierailuani väkevänä. Vaikka paikka ei kauneudellaan joitakin miellytä, niin minusta se on vierailemisen arvoinen paikka.

torstai 6. toukokuuta 2010

Matkakertomuksia Skotlannista osa 1: EDINBURGH

Tästä on hyvä jatkaa. Tartaanista kun valmistetaan vaikka mitä asusteita.


Yllätyksellisen ja vähäisesti suunnitelmia sisältävän matkani aloitin varsinaisesti Edinburghista. Täysin poissa tästä maailmasta orastavan väsymykseni takia sain päähänpiston aloittaa kaupunkiin tutustumiseni parturi-kampaajakäynnillä. Sellainen kun sattui tulemaan vastaan ja ikkunassa pällisteli 3 kampaajatarta kuin asiakkaita odottamassa. Myönnettäköön, ettei hiusten lopputulema ihan odotuksia vastannut, mutta could be worse. Sainpahan samalla ensikosketuksen skottien aksenttiin, joka todella oli jotain ihan omaa luokkaansa. Vaan on tästä Irlannissa vietetystä ajasta jotain hyötyäkin ollut, kun ymmärsin 97% kansasta täydellisesti. No uudella kampauksella kelpasi jatkaa seikkailuja. Tai aloittaa ne.


Turistibussien kaihoisan kutsun pystyi välttämään, kun oikein yritti.


Ensimmäinen päiväni Edinburgissa kului aika horroksenomaisissa tunnelmissa. En päässyt kirjautumaan hostelliini sisälle vielä niin aikaisin, kun siellä olin, joten kävelin vähän ympäri New Townia. Löysin oman kriteeristöni mukaan karmeimman pubi-lounaan, johon kuului muun muassa haggista, skottien perinneherkkua, joka on kaikilla varsinaisesta fileestä ylijääneillä lihanpaloilla ja viljalla täytettyä lampaan mahalaukkua. Ei siis eroa makkarasta mitenkään muuten kuin värinsä puolesta. Lammas kun on porsasta tummempaa tavaraa. Haggiksessa on myös runsaasti mausteita ja se on oikeasti hyvää. Vaan silti hämmensi yhdistelmä saada viipale haggista kanahampurilaisen väliin. Pubissa vähän haittasi oman ruokahalun säilymistä viereisessä pöydässä istuva mies, jolla oli jonkin sortin megalomaalinen kasvain poskessa. Huoh.

St. Andrews Squarelle oli perustettu mahtava valokuvanäyttely, jota vilkaisin mennessäni ja olin myksitynyt. Valokuvaaja Steve Bloomin villieläin kuvat olivat sellaisenaan mahtavia. Lisäksi fakta, että valokuvat oli asetettu ulos ja niiden katseleminen oli ilmaista, oli erityisen mukavaa. Kuvien alla oli aina vähän infoa kuvan villieläimestä. Kuvat olivat niin hienoja otoksia ohikiitävistä hetkistä, että ihan ihmetytti että miten tuo Steve onkaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.


Ihmisen lähin sukulainen.
Kuvia oli todella plajon ja niitä katsellessa sai helposti tunnin kulumaan.


Väsymys painoi ankarasti ja päätin mennä hostelliin hetkeksi lepäilemään. Tosin pienet päikkärit muodostuivat 5 tunnin levoksi. Tosin, kun ei nuku yöllä (lähdin reissuun Limerickistä 1 am ja unet bussissa ja lentokentällä jäivät vähäisiksi). Päivä oli siksi päätettävä hakemalla vähän purtavaa paikallisesta ruokakaupasta Sainsbury'stä, josta pidin muuten enemmän kuin Teskosta.

Edinburgissa olivat hostellit melko täynnä johtuen Bank Holidayn ja muiden tapahtumien osumisesta retkeni kanssa samaan ajankohtaan. Yövyin 2 ensimmäistä yötä St. Cristopher's Inn:issä, joka oli ainakin oman hintavertailuni mukaan Edinburghin edullisin. Tämän hostellin siisteystaso oli ihan ookoo. siisteys on noussut kriteereissäni aika korkealle jostain syystä. Hostellissa ei ollut self catering kitcheniä, joka on iso miinus, koska se tarkoittaa, ettei paikalla ole myöskään jääkaappia. Lisäksi Internetin käytöstä veloitettiin £1/20 min. Tällaisessa paikassa, jossa ei ole Loungea on tosi hankalaa tutustua kehenkään. Ellei omassa huoneessa ole kiehtovia ihmisiä. Minulla ei tällaista porukkaa huoneessa valitettavasti ollut. Sain siksi viettää 2 ensimmäistä päivää lomastani melkolailla omassa seurassani.

Uusi päivä hyvin nukutun yön jälkeen näytti toki hyvältä ja aurinko paistoi. Paistoi muuten yhtä poikkeusta lukuunottamatta koko matkani ajan. Osallistuin kävelykierrokselle, joka on periaatteessa ilmainen. Oppaalle tavataan antaa tippiä sen mukaan miten hyvänä kierrosta piti. Olen osallistunut tällaiselle kävelykierrokselle aikaisemmin Dublinissa. Edinburgin kierros oli kyllä mielenkiintoinen! On mukavaa tietää historiaa kaikkien rakennusten takaa, jotka muuten jäisivät mieleen vain kauniina rakennuksina.




Kaksi porukkaa kohtasi sydämen äärellä, jonka kohdalla on aikaisemmin sijainnut maanalaisen vankilan ovi. Paikalliset tietävät, että sydän on vuorattu syljellä. Sylkeminen voi tapahtua joko rugbyfanien tai vankilassa olleiden vainajien muistoa kunnioittaen. Yhtäkaikki sydämen päälle ei kannata astella puhumattakaan polvistumisesta esimerkiksi kosinnan hetkellä.



Kaksi sukupolvea kohtaavat. Säkkipillit olivat kilttien lisäksi kiinteä osa
Edinburghin katukuvaa.




Grassmarketin alue on kuulua seutua polttarien viettäjien keskuudessa. Tässä tosin maskotit mainostavat tulevan viikonlopun rugby -peliä. Aikaisemmin historiassa hirttämiset ovat tapahtuneet Grasmarketin aukeilla ja sittemmin maanviljelijät ovat myyneet siellä heinää.



Tästä kahvilasta tuli kuuluisa ja hinnat nousivat huippuunsa J.K. Rowlingin menestyksen myötä. Kirjailija kirjoitti Harry Potterin kolmea ensimmäistä osaa tässä kahvilassa diilillä, että hän ostaa vain yhden teekupin päivässä, koska hänellä ei ollut varaa lämmittää omaa asuntoaan päiväsaikaan. Näin jäi rahaa lämmitykseen, kun lapset olivat kotona.



Greyfriars Bobby. Koira, joka päivysti isäntänsä haudalla 14 vuotta hänen kuolemansa jälkeen näin ollen omaan kuolemaansa asti.
Nyt hänen patsaansa on Edinburghin kuvatuin patsas.


Kierros päättyi Edinburgh Castlen varjoihin Princess Street Gardeniin. Siellä saimme kuulla tarinan Skottien kansallisaarteen, hiekkakiven, joka muuten on lopultakin tuolla linnassa kaikkien nähtävillä, tarinan.


Illalla menin intoa täynnä kummituskävelykierrokselle, joka oli saman järjestön tuotteita kuin oli aikaisemmin mainitsemani kävelykierroskin. Edinburgh tunnetaan Euroopan parhaana kummituskaupunkina. Totisesti näitä kummituskierroksia tarjottiinkin ihan joka paikasta. En tiedä olisiko kannattanut valita joku muu firma oman kierrokseni järjestäjäksi. Jäi kummitusten raapimisjäljet saamatta käsivarsiin ja pyörtymiset pyörtymättä. Kierroksemme kun oli pelkkä historiakierros pimeään aikaa, jonka lopuksi hintaan kuuluin tuoppi olutta. Jäinkin miettimään, että mikä oli idea mennä hautausmaille jai muihin paikkoihin pimeällä, kun ei nää mitään. Toisinsanoen kaipaamani kauhu jäi nollatasolle.


Edinburghin kummituksista kuultujen tarinoiden lisäksi saimme nähdä huikeita yönäkymiä kaupunkiin. Tässä perinteiden postikorttikuvakulva Calton Hill'iltä.



Tässä Edinburghin häpeäpilkku niin ikään Calton Hill'iltä. Roomalaisen pantheonin kaltainen rakennelma, joka lukuisista yrityksistä huolimatta on yhä vain 10%:n valmis. Rahat kun loppuivat kesken muutamaan kertaan.


Vierailu Edinburghin koskeimmalla kohdalla Arthur's Seat'illa (251 m) kuului toki vaelluskohteisiini. Näkymä oli luvatun kaltainen ja kukkulalta saattoi todella huomata, että Edinburgh on rakennettu tämän sammuneen tulivuoren ympärille. Vähän sain toki pisaroita niskaan siellä ylhäällä, tapasin 5 henkisen suomalaisperheen ja sain tulikokeen kohentuneisiin vuorikiipeilijän taitoihini. Siitä sen verran, että nahkapohjaiset Clarksin kengät ja märkä laavakivi ei ole hyvä yhdistelmä, liukkaasta mudasta puhumattakaan! No alas päästiin ja lintujenkin hyökkäyksltä selvittiin kunnialla. Kannatti kiivetä! Jo ihan liikunnallisen suorituksenkin takia. :)

Calton Hill, jossa pantheon


Muun muassa Edinburgh Castle


Eikä turhaan sanota, että kaukaa näkee selvemmin.




Vappuaattona kävin paikallisilla, kuuluisilla Belfane Fire Festivaleilla pakanafestivaaleilla jotka pidetään vuosittain 30.4. pimeän laskeuduttua Calton Hill:in maisemissa Edinburgissa. Mitä merkillisimpiin väreihin ja riepuihin kietoutuneet vapaaehtoiset näyttelevät showssa, jossa on runsaasti eri settejä pitkin kukkulan huippua. Pakko sanoa, että tapahtumaa oli erittäin vaikeaa seurata. Osin siksi, että maan tasasta esitettyä näytelmää on nyt vaan mahdoton takana olevien nähdä. Lisäksi paikalla ei ollut mitään ohjelmaa, että milloin tapahtuu missäkin ja mitä. Olin näin ollen aivan pihalla. Joku sanoi, että ensimmäinen kerta on aina hankalin. Lisäksi ihmetytti tapahtuman tarkoitus. Pakanauskontoihin se liittyi, mutta enempää en voi asiaa avata. Valitettavasti. Kaikesta huolimatta paikalle oli eksynyt porukkaa noin 15 000 henkeä jokaisen kansanluokan ollessa edustettuna legendaarisesti vauvasta vaariin.

Tässä kuitenkin pari kolme kuvaa tapahtumasta.

Toiset on mustia
Toiset kaikissa sateenkaarenväreissä


Toiset osaa soittaa rumpuja ja kannatella lyhtyjä.


Ohjelman rikkaus (sen perusteella mitä hyppimällä näin taikka kuulin) ei kovin kummoinen ollut. Vaan oli tapahtumassa sosiaalinenkin puolensa. Tapasin hostellilla muutaman tytön, jotka olivat festareille menossa ja näin saatoin liittyä heidän seuraansa. Kuinka ollakkaan he menivät ensin Couch Surffaajien tapaamiseen ja näin ollen tapasin sohvasurffareitakin matkallani lopulta. Opin Couch Surfingista sen verran, että useimmat hakevat sivuille liittymiseltä vain mahdolisuuksia tavata ihmisiä matkoillaan, eivät suinkaan ilmaista majapaikkaa. Kerroin heille kyllä harmitukseni liittyen siihen, että en saanut Skotlannista ketään minua majoittamaan ja vastaus oli vaan, että voi voi. Tosin ymmärtäähän sen, että näillä sivustoilla porukka on opiskelijoita tai vastaavia ja heillä ei ole kertakaikkiaan sohvaa, jonne majoittaa ketään.

Tosiaan tapasin espanjalaisen tytön ja italialaisen pojan siellä kukkulalla ja heidän kanssa jutellessa aika kului somasti. Tapasimme jopa seuraavana päivänä ja espanjalainen tyttö, Ana, näytti meille paikalliset markkinat (eniten kiehtoivat saippuat kuin juustokiekot, skotlantilaista käsityötä) ja second hand shopit. Tämä second hand shop Armstrongs nimeltään teki kyllä kiistatta suurimman vaikutuksen. Siellä oli pääasiassa roolivaatteita, mutta myös tavaraa soveltuen joka päiväiseen käyttöön. Olen yhä mykistynyt tavaran määrän lisäksi siitä miten organisoidusti tämä valtava määrä oli laitettu esille! Ehdoton vierailukohde seuraavalle Edinburghin reissulleni!

Esimerkiksi saappaita löytyi jokaisessa pastelliväripaletin sävyssä.


Myös tulevien pääministerivaalien kunniaksi marssittiin noilla kulmilla.

Viimeiseksi yöksi menin Castle Rock Hostelliin, joka oli selvästi tätä ensimmäistä paikkaa parempi. Yhden yön aikana en syväluotaavaa tutkimusta ehtinyt tehdä, mutta paikassa oli selvästi luonnetta, Huoneet oli nimetty eri teemojen mukaan, kuten valuutat, alusvaatteet, skottien slangi tai minun huoneeni Skotlannin saaret. Nukuin Arran saaren pedissä. Erityistä plussaa tämä paikka sai ilmaisista lukollisista lokeroista, jollainen oli varattuna huoneessa jokaiselle hostellivieraalle.


Ikkunasta näkymä Tylypahkaan ja sen neljään torniin ja tupaan. Tämä koulu todella oli joskus tarkoitettu orvoille, nyt Edinburghin kalleimpia yksityiskouluja. Sekä superkuuluisa ollessaan jonkun suuren eli Rohkelikkojen, Puuskupuuhien, Luihuisten ja (mikä se 4. nyt onkaan) esikuvana.


Edinburgh on todella kaunis kaupunki! Vaan sen syvemmälle sen kulttuuriin en valitettavasti päässyt. Eli onko kaupunki muutakin kuin teknokappaileita säkkipillillä soittavia tyrkkyjä matkamuistomyymälöitä, 700 pubia ja kummituksia. Edinburghin sanotaan olevan parhaimmillaan elokuussa, jolloin sää tietysti suosii, mutta lisäksi siellä järjestetään runsaasti tapahtumia, kuten Edinburgh Military Tattoo. Tosin tähän tapahtumaan mielijöille kerrottakoon, että liput ja majoitukset on yleensä loppuunvarattuja saman vuoden tammikuussa, eli suunnitelmien teko vuodelle 2011 kannattaa aloittaa ajoissa.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Valmiina lomaan

Tosiaan joku voisi kyseenalaistaa tämä loman käsitteen tässä kohtaa. Koska joku voisi tuumailla, että sehän lomailee siellä koko ajan. Vaan ei. Kyllä seuraava viikko on minulle ehdottomasti lomaviikko. Syitä ovat muun muassa seuraavat: vaihdan maisemaa, kämppikset jäävät tänne, saan tehdä ihan mitä halua ja milloin haluan ja en tänä aikana ole edes velvoitettu mihinkään. Voin siis rentoutua ja kuljeskella nenän näyttämään suuntaan. On oikeastaan aika kivakin mennä vähän merta edemmäs täältä saarelta. Sain tosin jo tylyn tuomion matkavinkkejä kysyessäni maantieteilijältä, kun kehuskelin edullisella meno-paluu lentolipullani (yhteentä 19,99 e). Henkilökohtainen hiilijalanjälkenihän se kasvaa näin lennellessä. Onneksi olen tämän hiilijalanjälkikeskustelun käynyt mielessäni jo moneen otteeseen, joten nämä asiantuntijan viiltävät tuomiot eivät kovin pitkäksi aikaa aiheuttaneet puhdaasti huonoa omatuntoa. Lennän nyt ja sitten lennän koti-Suomeen ja sitte ei olekaan uusia lentoja tiedossa. Vielä.

Valmistautumiseeni on pääasiassa kuulunut lento- ja bussilippujen printtailua, haahuilua ja pakkaamista. Se on jännä miten hankalaa onkaan pakata viikoksi tavarat yhteen selkäreppuun. Onneksi Ryanair ei tunne armoa, joten on pakko onnistua. Luonteeltaan varsin yksipuoliset suunnitelmat mahdollistanevat hankkeeni kuitenkin. Sekä mukaan otettavat pyyhkeet ja muut risat tuotteet, jotka voi hyväksi havaittua epäekologista linjaa noudattaen heittää reissun päätteeksi ennen paluulennolle astumista roskikseen.

Tavoitteeni matkalle ovat vähäiset. Ehkä se, että en tee tiukkoja suunnitelmia on yksi tärkeimmistä. Sekä lisäksi on tavoitteena viihtyä. Ja välttää ihastumiset ja voimakkaat tunteet skotteja kohtaan. Muut ovat asettaneet minulle myös määrätietoisen tavoitteen pysyä hengissä koko reissun ajan. Tällä he taitavat viitata viikonloppuna Pohjois-Amerikassa karun kohtalon kouraan joutuneeseen irlantilaisopiskelijaan, joka hakattiin pesäpallomailalla, raiskattin ja käsilaukku varastettiin. Vaan tällaistahan voi tapahtua kaikkialla. Pitää vaan pakata mukaan sen kymmenen kilon lisäksi common sence.

Sekä jättää kotiin oranssi väri, mikä haastaa takkivalintani. Seuraavan yön vietän bussissa ja lentoasemalla. Mukavaa matkaa minulle!





maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kesäterveiset!

Tänään se sitten lopulta oli se viimeinen tentti. Nykytekniikka eli C-kasetti petti tenttijän. Kuullun ymmärtäminen testattiin opettajan itsensä lukeman tekstin pohjalta. Joten helppoa settiä. Hänen puheeseensa kun on tottunut täysin. Sen sijaan toinen osa eli written exam oli liian pitkä annettua aikaa ajatellen. Vaan se ei haittaa, koska olen influented. Aika hyvä on fiilis, kun koulu on ohi. Johan tätä hetkeä on odotettu.

Lisäksi tänään on jätetty hyvästejä. Sandra lähti kotiin Itävaltaan. Sekä kaksi belgialaista lähteävät vielä. Menen siis sanomaan hyvästit Muriellelle ja Eleanooralle. On aika hyvä tunne tämä hyvästien jättö. On hienoa, että on ihmisiä, joille haluaa sanoa hyvää jatkoa ja tavataan taas. Vaikka ei välttämättä koskaan tavattaisikaan. Se taustalla oleva fiilis kun on paljon, paljon tärkeämpi.

Limerickin kesän kunniaksi pari kesäkuvaa. Saatte olla ihan vapaasti kateellisia siellä Suomessa. Kuvauspaikkana Peoples Park, suosikkikohteitani Limerickissä.


Taivas on sininen ja lehdet puissa.



Kukat on jo täysin auenneet ja ihanat.



Paitsi narsissiaika on jo ohi.


Sitten takaisin City Campukselle.



Pari kappaletta syitä käyttää sisäkenkiä.

Kyllä vaan on kiva, kun aurinko paistaa ja pärjäilee ilman takkia. Sadetta olemme saaneet viimeisen kuukauden aikana kahdesti. Silloinkin vain kuuron verran. Tässä kelpaa siis jäädä odottelemaan tulevia vieraita ja rentoutua.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Bileet vintillä. Ei oo kaikki valot päällä.

Ehdottomasti eniten pelkoa ja inhoa Irlantia kohtaan kohdallani on aiheuttanut asuinpaikkani City Campus. Olen saanut huomata, että asuinpaikalla on merkitystä. Olen oppinut runsaasti niin itsestäni kuin irlantilaisistakin. Olen ymmärtänyt myös sen, että kimppakämppäily voi todella ajaa hermoraunioon. Enkä tästä eteenpäin tätä faktaa tule väheksymään yhtään kertaa. Enkä tämän jälkeen ole valmis muuttamaan kimppakämppään. en tuttujen enkä vieraiden kanssa. Näet on ihan okei tehdä elämässään virheitä. Mutta niitä tehtyään pitää osata niistä oppia. Joten vuosi nuoruudestani on ollut täynnä oppimiskokemuskia. "You live and you learn." Ihan itse laatimani viisaus jokaiselle käyttöön ja koettavaksi.

Tällä erää alkaa olla vuoteni kuitekin niin lopussa, että alkaa kämppiksilläkin hienotunteisuus olla kuoriutunut pintaa siloittamasta. olen jo aikaisemmin maininnut erilaisista selkkauksista. Sen kaltaisista, joita kohdatessaan on ajatellut, että elämäni loppuu juuri nyt ja en kestä enää sekunttiakaan. Jotka kuitenkin nyt tuntuvat mitättömiltä. Joille voi jopa joskus (ehkä) nauraa. Sen aika näyttää. Kuitenkin onlen erityisen onnellinen eniten siitä, että tämä osa Irlantia on kohta historian siipien havinaa.

Todella pojat ovat alkaneet bilettää täällä meidän kattohuoneistossamme. Syitä tähän lienevät kämpän siisteys verrattuna muihin asuntoihin ja halu olla mahdollisimman ärsyttävä. Jälkimmäisessä he ovat onnistuneet kyllä. Torstaina heillä tosin taisivat olla järjestyksessään viimeiset, ainakin viimeisten joukossa olevat, bileet. Heillä kun käy tuo collegeura vähiin. Kummallakaan ei taida ollatietoa siitä mitä sitten tapahtuu. Ei hätää eikä kiirettä. Nyt ei ehtisikään muuta kuin juhlia. Sen he ovat jopa minulle kertoneet perusteluna, kun kyselin voisiko musiikkia laittaa hiljemmälle. Käypä vastaus kysymykseen kuin kysymykseen.

Vältin hermojen heikentymisen pysymällä poissa asunnolta koko torstai-illan. Deirdre laittoi viestiä, kun reitti oli selvä. Tällä kertaa sain onneksi muutaman kuvankin heidän jäljistään. Tässä kuvasarjaa, joka on aika lailla siitä siistimmästä päästä.



Perinteinen näky ihan jokaisen bile-illan jälkeen. Ensin sohvatyynyt vei huoneeseensa Francis. Sittemmi, kun hänet ojennettiin ruotuun aiheesta alkoi tyynyvarkaisiin Dave. Vasemmassa alakulmassa suurta roolia näyttelevä kaiutin.



Still Life with spirits vol. 1.
Pullonkorkit eivät muuten koskaan päädy pullon suulta roskikseen ilman ulkopuolista apua.



Still life with spirits vol. 2. Joskus myös kahvia ja jokatapauksessa tupakkaa.


Tosin pojat veivät todistusaineiston roskiin (eivät lasinkeräykseen) melko nopeasti. Voi olla, että he vielä kehittyvät. Heillä on ollut siinäkin mielessä vähän huono vuosi, että he eivät oikeastaan ole joutuneet siivoamaan jälkiään. Heillä kun on ollut kaksi palvelijatarta talossa. Omaa tyhmyyttämme voimme Deirdren kanssa syyttää osittain. Olen myös miettinyt sanontaa "Clean house is a sign of waisted life". Kenties palaudun normaaliin päiväjärjestykseen sitten taas oman sotkuni keskellä. Näet faktahan o se, että omat sotkut eivät koskaan häiritse juurikaan verrattuna muiden sotkuihin.

Vielä loppukevennys viime bileistä. Kahdesta nojatuolistamme tehdyssä "karhunpesässä" nukkui aamulla garga eli poliisi. Tästä vaan suora jatkumo oli orastava turvallisuuden tunteen heikentyminen. Vaikka onhan poliisitkin oikeutettuja vapaa-aikaansa. Tämä sen viettopaikka on tässä se kohta, joka vähän mietityttää.

Toinen loppukevennys on niin ikään positiivinen tarina paikallisista poliiseista. Ystäväni Sandra asuu maan tasossa olevassa asunnossa. Hänellä oli hetkellisesti huoneensa liukuovi lukitsematta ja hän puhui puhelimeen olohuoneessa. Seuraavaksi hän kuulee, että joku tulee sisälle hänen huoneeseensa. Kukapas muu kuin poliisi eli garda, joka tiedustelee onko häneltä kannettava tietokone ja kännykkä kateissa. Seuraavaksi Sandra huomaa molempien todella olevan kateissa. Eli tämän noin 10 minuutin aikan, jotka Sandra vietti keittiö/olohuoneessa häneltä ehdittiin varastaa tietokone ja kännykkä, garda sai varkaan kiinni ja tuli raportoimaan asiasta Sandraa. Uskomattomia asioita todella tapahtuu. Gardalle ei auttanut sanoa muuta kuin Well Done!

Educations elective esittäytyy

Olen koko tämän kevään saanut tehdä vastoin ennakko-odotuksia kursseja paikallisten opettajaopiskelijoiden kanssa. Jos menemme taaksepäin historiassa, niin täällä Limerickissä olen vaihtarina maantieteiljöille suunnatulla paikalla. Tästä on seurannut pientä skismaa aina välillä. Erityisesti, kun järjestelin itselleni mahdollisuuden todella tehdä kaikesta huolimatta näitä opettajaopiskelijoiden kursseja. No nyt kevään kääntyessä oikeastaan kesäksi on tätä menneisyyttä turha miettiä. Nämä opettajaopiskelijoille suunnatut kurssit, kun tekivät keväästäni merkittävästi mielekkäämmän kuin viime syksy oli. Olen siksi erittäin tyytyväinen eripuraisuuksista huolimatta.

Educations elective on kurssina etäisesti suomalaisia sivuaineita vastaava järjestelmä. Jokainen opiskelija saa ikään kuin erikoistua johonkin itseään kiinnostavaan opetettavaan aineeseen. Tietysti kokonaisuus on suppeampi kuin on sivuaineet. Ainoastaan 6 opintopistettä laajuudeltaan. Eikä näitä vaihtoehtoja voi ottaa kuin yhden. Tämän kurssin otin tietysti siksi, että luvassa oli käytännön läheistä aktiviteettia kahdesti viikossa koko kevään ajan. Tämä minun kuvataidekurssini oli sitä paitsi kuulemani mukaan ehdottomasti kiinnostavin kurssi. Vaikka paljon aikaa kului niiden jättihedelmien tekemiseen ja oma sateenvarjoprojekti jäi vähän sivuosaan sanoisin silti kurssin olleen hyvin kiinnostava.

Nämä taito- ja taideaineisiin perustuvat vaihtoehdot esittäytyivät torstaina. Draama aloitti. Kuvataide esitteli osaamistaan seuraavaksi. Lopuksi vielä muusikot esiintyivät. Heidän panoksensa oli hyvä, mutta ehdottomasti liian pitkä. Kahden tunnin mittainen konsertti on liian pitkä, jos ei satu saamaan kappelista istumapaikkaa, kuten minulle kävi. Taideluokka järjesteltiin paraatikuntoon kuluneen viikon aikana. Aina ajoissa olevat irlantilaiset päättivät vielä maalata luokan seinät keskiviikkona, jolloin oli jo tarkoitus laittaa työt esille torstaita varten. Kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ja näyttämään hyvältä.

Näyttelyssämme pääosaa esittivät omat henkilökohtaiset projektimme. Kuitenkin suurimman osan ajasta vieneet hedelmätkin pääsivät esille. Hyvä niin. Ne näyttivät meinaan todella hyviltä ja onnistuneilta!


Jättihedelmät harjoittelevat. Varsinaisesti ne pääsevät esille Hunt Museumiin heinäkuussa. Porukassa ne näyttävät hyviltä. Sitruunakin kaikkien ongelmien jälkeen ei eroitu mitenkään epäedukseen. Samalla näyttelyvieraat antavat kokoperspektiiviä.


Yhden kurssilaisen projekti käsitteli muumioita. Täälläkin on perinteisiin kuulunut kääriä ruumiit kankaisiin ja näin estää hävittäjäeliöitä tekemästä tuhojaan. Hän teki yhden ruumiin malliksi savesta. Erittäin kiinnostava ja uniikki aihe tämäkin.


Yhdellä musiikki on lähellä sydäntä. Hän maalasi musiikin tuomia mielikuvia CD-levyihin. Myös yleisö sai osallistua. Mukava idea tämäkin.


Muitakin ideoita oli runsaasti. Kaikilla taustalla piti olla jotenkin Still Life käsite. Hyvin harvalla se lopulta näkyi itse työssä liian päälle käyvästi. Tässä vielä kerran omat sateenvarjoni. Ne pääsivät lopulta myös luokkaan esille. Siellä ne näyttivät oikei hyvälle, koska varjoihin maalatut tekstit näkyivät auringon valon ansiosta varjoista läpi. Tosin kukaan ei tainnut ymmärtää, että varjoihin saa ja kuuluukin koskea ja niihin kirjoitettuja viestejä selvitellä ja lukea.


Lopullinen sijainti sammakkoperspektiivistä.

Kaikkiaan oli kyllä kiva, että tällainen näyttely järjestettiin. Näyttely on pystyssä taideluokassa vielä kolme viikkoa. Voin näin ollen viedä sinne sitten kaikki kaksi vierasta, jotka näillä näkymin pääsevät käymään kuitenkin Irlannissa.

Parasta tässä omassa education elective valinnassani on varmaan ollut kuitenkin se, että olen ollut koko ajan todella innoissani ja ikään kuin löytänyt kiinnostuksen tehdä tällaisia taideprojekteja tulevaisuudessakin. Nyt opintojen enää luovuuttani rajoittamatta voin tehdä vaikka mitä juttuja ja ottaa kantaa taiteen keinoin. Esimerkiksi luonnosten piirtäminen on ollut mukavaa ja teen niitä jopa ennen varsinaista työtä. Sekä katuleimojen suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Voin lähteä valloittamaan Poria sitten, kun ensin pakkaankamani täällä ja valloitan sen Skotlannin ensi viikolla.