Sian päitä

Pienellä viiveellä laittelen tänne informaatiota rikkaan elämäni vaiheista. Lauantain Milk Market reissu oli ikimuistoinen ja haluan siksi laitella tänne vielä pari kuvaa luomaan markkinahenkeä.

Sian pään ostaja ei taida ihan päästä Angelas Ashes elokuvan tunnelmiin syömällä silmiä,
sillä sika näyttää olevan jo silmätön.

Myös vähäisemmällä valikoimalla voi tulla myymään. Terveisiä siis Makholmaan!

Kaupunki alkaa valmistautua jo St. Patrickin päivään. Minäkin olen valmistautunut hankkimalla hatun niin ikään Milk Marketista. Ruman sellaisen, mutta ainakin se on vihreä. Hattu vilahtanee sitten keskiviikon kuvissa, kun H-hetki koittaa.

Kävi muuten niin, että unohdin perjantaina sateenvarjoni elokuvateatteriin. Huomasin tämän epäkohdan lauantai aamuna, kun sateenvarjo piti ottaa mukaan kaupungille. Harmillista. Ajattelin jo, että paha sai palkkansa, kun viekkaudella otin haltuuni ne 3D -lasit. Piti siis ihan kuntoilun kannalta lähteä sitä sateenvarjoa hakemaan sieltä elokuvateatterista. Uskomatonta, mutta totta! Siellä se minua odotti. Ehkä se ei ollutkaan niin epäookoo ottaa niitä laseja sittenkään.

3D kokemuksia

Kävimme juuri katsomassa Alice in Wonderland elokuvan ja korkkasin samalla ensimmäistä kertaa ikinä 3D kokemuksen elokuvissa! Elokuva oli hyvä. Tim Burton on minun makuuni tuon mielikuvituksensa hyödyntämisen suhteen. 3D laseja todella tarvittiin, jos aikoi saada selvää tapahtumista. Testailin näet, että ruutu oli aika sumea ilman laseja katsottaessa. Mutta vain pari kertaa tuntui siltä, että olio lentää naamalle ja ainoastaan yksi väistöliike tuli tehtyä. Täten voimme siis todeta, että kovin vaikuttava tämä 3D puoli ei ollut. Mutta onneksi tosiaan elokuva itsessään ei ollut pettymys. Muun muassa Liisan mekko punaisen kuninkaan luona oli todella hieno ja sellaisen tekisin mielelläni itselleni seuraavaksi, kun pääsen ompelukoneen ääreen. Sekä silmittömän oveluuteni takia olen nyt 3D -lasien onnellinen omistaja!

Elokuvaseurueeni

Mukavia kokemuksia siis. Ja viimeksi tänään kiittelin kärsivällisyyttäni ja sitä, että jäin tänne keskivaiheiden syvästä inhosta ja kyllästymisestä huolimatta kokemaan tätä toista lukukautta. Näet on ollut huikeita kokemuksia ja hienoja hetkiä. Olen todellä tyytyväinen kyllä.

Pakko vielä kertoa eräs kokemus eiliseltä ja samalla tehdä eräs elokuvasuositus. Eli, jos et ole katsonut elokuvaa Angela's ashes (7 portaan enkeli), niin katso ihmeessä. Siinä kerrotaan Limerickistä noin 40 -luvun tienoilla. Ja ihan mikään herran kukkaro ei tämä kaupunki noihin aikoihin ollut, ei. Mutta tosiaan eilen meille eräs ranskalaisneito piti esitelmää englannin kielen tunnilla aiheesta 'omat kokemukseni Irlannista'. Ensinnäkin minusta aihe sopiii paremmin kahvipöytäkeskusteluksi kuin esitelmäksi kielen tunnilla. No ihan sama. Kuitenkin tähtihetkiä tässä esitelmässä oli se, että tyttö muun muassa ihmetteli, että Limerick on muuttunut noitsa elokuvan ajoista. Että enää ei ollakkaan kostea, haiseva, keijujen ja haltijoiden hylkäämä kolkka Irlannissa. Vaan ihan sivistynyttä seutua. Jotkut meistä vaan kerrassaan tarvitsevat tämän kokemuksen tulla maailmalle toteamaan, että lopulta nämä seudut ovat kaikki kehittyneet toisen maailmansodan ajoista. Tämän siis kerron ihan vain osoittaakseni ihmetystäni ja ilmaistakseni mielipiteeni.

Sitruuna

Taideopintoni ovat työllistäneet minua, kuten olenkin jo maininnut, päivittäin. Ensimmäisen portfolion palautus oli tiistaina. Siitä en tiedä oliko se yhtään toivotun kaltainen, mutta ainakin sydänvereni siihen vuodatin melko ansiokkaasti. Kotiläksyjäkin on saatu, kun ensi viikolla jää tunti väliin St. Patrick's Dayn kunniaksi. Edessä siis asusteen valmistamista paperipilleistä. Odotan sitä kyllä innolla ja olen jo ideoinut tekeväni korsetin kera Sandran ja Katharinan.

Sateenvarjoprojektini ei saanut varauksetonta hyväksyntää. Olen siis ottanut kuvia hylätyistä sateenvarjoista aina sellaisen nähtyäni täällä Irlannissa. Ihan puhtaalta pöydältä ei pidä aloittaa kuitenkaan. Minut jätettiin vain miettimään projektin interaktiivista puolta ja tosiaan sitä miettiessä menee kyllä hetki. Ajattelin tehdä projektistani sosiaalista ympäritöämme kommentoivan, jonka tavoitteena on saada ihmiset miettimään roskaamisen vaikutuksia. Toin jo 'loppytyötäni' varten kaksi rikkinäistä sateenvarjoa kadulta kotiin. Piilotin ne vesipumppuhuoneeseen, että muut eivät erehtyisi luulemaan, että olen seonnut. Kun mistä sitä ikinä näistä tietää.

Suurin läpimurto tapahtui kuitenkin meidän hedelmäprojektissamme. Saimme tänään ensimmäisen sitruunan puristettua kokooon.

Ensin saatiin kurottua puolikkaat kokoon

Ja sen jälkeen koko sitruuna olikin koossa

Paketti vaatii runsaasti viilaamista ja oikeastaan toivon kaikkien virheiden tulleen tehdyksi tämän koekappaleen kanssa. Joten seuraavia tehdessämme olemmekin jo ammattilaisia. Tämä vaahtomuovin kaltaisen valmisteen leikkely ja liimailu on kyllä valtavan mukavaa puuhaa ja olen jo alkanut himoita tuollaisen suuren hedelmän tekemistä kotiini, kunhan sellaisen joskus saan.

Iirin kielistä iltapäivää

Täällä Irlannissa vietätetään tällä viikolla iirin kielen viikkoa, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen kieltä taitavan on tavoitteena puhua iiriä. Ei siis juurikaan koske minun arkipäivääni. Ainoastaan kanttiinissa huomaa, että menu't on iiriksi. Se vähän vaikeuttaisi valintaa, jos olisi siellä asiakkaana. Olimme kuitenkin sen verran tänään kanttiinissa, että hyödynsimme siellä olevia hyviä pöytiä omien eväiden syömiseen ja kouluprojektien edistämiseen. Ja siellä minä sen lapun huomasinkin, että chaplaincy (chaplain = pappi, kappalainen collegen kaltaisessa yhteisössä) room'issa on tarjolla teetä ja kahvia. Luonnollisesti huomioni keskittyi ainoastaan tähän enkä sen kummemmin muuten lapun sisältöön keskittynyt. Se olikin iiriksi, joten ainoastaan siitä ne kellonajat huomioin ja sanat kahvi ja tee.

Siispä riensimme ilmaisen virvoikkeen perässä. Melko pian selvisi, että koko tilaisuuden idea on puhua iiriä. Vaan ystävälliset paikalla olijat eivät meitä häätäneet pois. Sen sijaan opettivat meille iiriä ja perustivat lopulta englanninkielisen saarekkeen meille. Ja saimme opettaa muille läsnäolijoille, miten sanotaan onneksi olkoon omilla kielillämme. Suomen kieli herätti jälleen hämmennystä.

Jouduinpa minä siellä opettamaan miten tanssitaan Walls of Limerickiä. Näet paikalla olijoiden irlantilaisuudesta huolimatta, olin paikalla ainoa tanssitaitoinen. Jotkut asiat eivät tunnu unohtuvan. Tämä yllättävä opetustilaisuus näet oli peruja viime syksyn esiintymisestäni Fairtrade concertissa. On siis todistettu, että joidenkin on vaikeaa unohtaa virtuoosimaisuuttani. :D

Eikä paikalta tarvinnut lähteä pois tyhjin käsin. Näet tietysti arvontaakin ehdittiin järjestää. Ja olin onnettaren suosikki voittaen pyhän Birgitan ristin. Hänen nimikkopäiväänsä vietettiin täällä jo aikaisemmin keväällä.

Arpajaisvoittajan on helppo hymyillä

Täällä ei tunnu mikään päivä pääsevän loppuunsa siis ilman yllätyksiä. No oli ihan mukavaa viettää hetki iiriä kuunnellen ja kahvia juoden. Saimmehan me kutsun jopa osallistua St. Patrick's Day paraatiin ensi viikon keskiviikkona. Pitää harkita, josko lähtisi kokemaan paraatia siinä marssien. Siinä vaan on se iso ongelma, että jää näkemättä muut marssijat, joten laitan harkintahatun hyvin syvälle päähäni ennen päätöstäni.

Hajusta

Olen tässä jo muutamassa yhteydessä harmitellut sitä, että valokuvan tarjoamat aistiärsykkeet ovat rajalliset. Ääni ja haju jäävät kokonaan kokematta. Monta kertaa olisin halunnut ikuistaa jomman kumman tai molemmat. Täytyy vaan toivoa, että kuvia katsellessa kumpainenkin tulee mieleen.

Aamulla, kun keittelin puuroa, onnistuin polttamaan sen pohjaan. Kaavin varovasti pintakerroksen lautaselle, koska aikaa uuden keittelyyn ei ollut. Tuuletin välttääkseni palohälytyksen. Jätin kattilan likoamaan.

Kiirehdin radioshowta vetämään. Edessä oli tulikoe. Dave ei päässyt paikalle ja minun piti hoitaa tekniikkaa. Juttu ei tosin ihan heti loppunut, kun sain kaveriksi radioaseman työllistetyn Rowanin, joka ystävällisesti sanoi minulle, että haisen. Sanoin, että olen juonut kahvia. Kaikki tämä on air. Radioasemalla haisee vanhahtava tekniikka.

Taideluokan haju on sekoitus maaleja ja liimoja. Se on taiteen haju. Varsinkin meidän hedelmäprojektissa käyttämämme liima haisee niin voimakkaalle jo luokan ovelle, että silmät alkavat vuotaa. Terveiset siis taideluokasta.

Kun saavuin tänne irlantilaiseen kotiini vastassa oli niin ikään uusi haju. Deirdre oli käynyt Yankee candeleita ostamassa Galwaysta. Olohuoneessa tuoksui vanilla cupcake. Vessassa cherry plossom.

Kynttilä ja kaksi hanaa

Nämä hajut jäävät mielikuviini ja kenties vuosien päästä voin päivitellä, että miten tämä haju on niin tuttu ja muistaa tämän päivän ja yht'äkkiä yhdistää kaksi asiaa mielessäni. Sitäpaitsi hajussa kasvaa.

Sammakkoperspektiivi

Kevään merkit voisivat jäädä muuten huomaamatta.

Milk Market lauantaisin

Joka lauantai paikalliset ulkoilmamarkkinoijat tuovat myytävänsä ulos Milk Markettiin. Tällä markkinapaikalla on pitkä historiansa. Tällä hetkellä varsinainen Milk Market on closed, under construction. Vaan ei hätää! Saa ne pöydät avattua siihen pihapiiriinkin. Tarjolla on kutakuinkin kaikkea, mitä haluta saattaa. Laatu on korkea, mutta hinnat ovat Tescoa korkeampia. toki tuottajat ovat sitten vastapainoksi paikallisia yrittäjiä, joiden toimintaa mielellään tukee. Ja Milk Market on mainittu kirjassani Rough Guide to Ireland myös niin ikään. Kyseessä on siis nähtävyys.

Sekä englannin että iirin kielen taitajat löytävät paikalle viitoitusta seuraten. Joskin, jos tätä viittaa seuraa sokeasti, niin voi joutua joltain ohikulkijalta tarkempaa sijaintia kysymään.


Hieman näytteitä tarjonnasta. Tarjonta on runsasta ja mahdollisuudet rajattomat. Alla olevien lisäksi tarjolla on antiikkihuonekaluja, kirjoja, porakoneita, mattoja, second hand -tavaraa, crepsejä ja kuumaa kaakaota. Ja vaikka mitä muuta.

Irlantilaisten suosikkikaalia. Itse vielä olen varsin matalalla harjoitellessani sen valmistusta.



Suklaata ja leivonnaisia. Myös leipää myydään meille makeislakossa olijoille.

Irlantilaisia sieniä, joihin mahtuu runsaasti täytettä. Sienet tulevat Tipperarysta, jonne on jostain pitkä matka.

Juustoja, jotka täyttävät ranskalaistenkin kriteerit.

Fingerfoodia: ERi täytevaihtoehtoja oliivien sisässä ja muuta mukavaa. Tässä on ehdottomasti Milk Marketin paras esillepano nähtävissämme.

Tarjolla on toki paljon muutakin kuin ruokaa. Kuten sanottua melko lailla kaikkea mahdollsita voi näiltä markkinoilta löytää aina lauantaisin.

Kukkia niin istutukseen kuin maljakkoonkin. Itse olen alkanut hankkia narsisseja euron nippuhintaan. Toivon tämän leikkokukkaperinteen jatkamisen olevan mahdollista myös Suomessa.

Aina ei tarvitse pöytää vaihtaa erilaisten tarpeiden kohdatessa. Saman pöydän äärestä voi löytää muun muassa marmelaadia, suklaata, pesuaineita, hehkulamppuja ja vessapaeria.

Niille, joilla on piha sekä taipumusta sitä harjailla, löytyy harjoja. Ja samat sanan mopeista.




Puusta valmistettuja leluja, jotka sulattavat sydämeni.

Ehei. Ei siinä ole vielä kaikki. Tarjolla on jopa performasseja ja musiikkia. Nämä, jos mitkä luovat aitoa markkinatunnelmaa. Tässä pari ääripäätä.

Chaplin vetää keikan ensin Milk Marketissa ja sen jälkeen Penneyssin kulmalla. Tismalleen samalla hahmolla ja eleillä joka kerta. Ei voi oikein muuta kuin todeta, että tämä on niin nähty.

Sen sijaan nämä herrat ovat aivan mielettömän hellyyttäviä. Vetreämpi heistä soittaa seisaaltaan ja laulaa keuhkojensa täydeltä irlnatilaisia perinneveisuja. Vanhempi herroista istuu ja antaa nuoremman hoitaa puhumisen. Tosin minä nyt tässä vain oletan, että ikäjärjestys on tämä.


Toivottavasti kattava kuva Milk Marketin tarjonnasta on nyt välitetty. Paikalla on yleensä erittäin mukava tunnelma ja sään suosiessa siellä voi viettää pidempäänkin. Ja nyt jo kolmatta kertaa sain houkuteltua kanssamarkkinoidenkävijät markkinakahveille. Ja minun mielestäni tämä on paras tapa viettää lauantaiaamu- ja alkuiltapäivää täällä Limerickissä.