Kohti joulua

Yllättävä väsymys painaa. Miten niin yllättävä? Jos yhden yön nukkumiset jättää väliin niin siinä ei ole mitään yllättävää.

Tänään Limerickiä on hellinyt aurinko. Ja muutenkin kuulemani mukaan viime aikojen säät ovat olleet ikan ookoo. Heräsin suorastaan auringon paisteeseen ikkunastani sisään. Mahtavaa.

Varauduin joululomiin hakemalla pesukolikkoja tuolta receptionista. Katrina (se huonotuulinen, joka tosin on ollut aika hyvällä tuulella ja jopa kysyi minulta eilen, että mitä kuuluu) oli Dublinissa ja sijaistamassa oli Ron. Ron on valtavan mukava hollantilaismies, joka on mennyt naimisiin irlantilaisen kanssa. Hän on kaikessa (City Campuksen sallimissa rajoissa) opiskelijoiden puolella. Minä hyödyin hänestä tällä kertaa niin, ett hän oli myymässä pesulapoletteja. Sain kahdeksan kahden hinnalla ja hymyn kaupan päälle. :D Hän tosin sanoi minulle, että varaa nyt äkkiä se lento takaisin Suomeen. Tänne ei missään tapauksessa kannata jäädä. Antoi ymmärtää, että koko kaupunki on kuollut ja kaikki paikat tietysti kiinni. Lisäksi hän kertoi, että lääkärinä näinä päivinä tienaisi hyvin, koska kaikki ovat masentuneita. Uhmaan hänen neuvojaan nyt ja saman saavat tehdä tänne tulevat vieraani. Eikö se ole omasta asenteesta kiinni kuitenkin. Ja kun tietää, että mitään suurta ja ihmeellistä ei ole luvassa niin on aikaa istua pubissa ja tutustua kenties paikallisiin ihmisiin. Uskon, että on tulossa ihan kiva joulu.

Varauduin siihen jouluun ostamalla tänään DVD -soittimen ja jouluvalot. Ne lisättynä eilisiin kynttilöihin tuovat jo tunnelmaa. DVD:ltä katsotaan tietysti romanttisia joulukomedioita. Pitää vielä testata, että laite toimii. Ostin näet Teskosta markkinoiden halvimman. Myös tänne ehtineet joulukortit laitoin seinälle. Ne ovat kauniita ja kerrankin niitä voi todella katsoa.

Tänään on luvassa vielä parit hyvästit. Ja huomenna Dublin, jonne siis Hanna tulee ja viipyy joulun pyhien yli. Dublinissa on ainakin joulumarkkinat ja tietysti omanlaisensa tunnelma. Odotan innolla. Ekana päivänä seurana on lisäksi Kerstin ja Jenna. On mukavaa nähdä Dublinin joulu ja arvioida kalpeneeko se Limerickin rinnalla. :D

Tässä kuvassa kaltaiseni myöhäisherääjä. Lähin pubini (jossa en ole vielä käynyt ja jonne saatan mennä jo ihan pian) koristeltiin todistetusti vasta eilen jouluvaloilla!


Ne ovat komeat. Oikeita punaisia hehkulamppuja!

Kaikkiaan kotiutuminen takaisin Limerickiin on sujunut hyvin. Siitä kiitos runsaalle tekemiselle mitä täällä on ollut. Pidän vauhdin kovana jatkossakin. Tämä on lupaus.

Lord Edward Street, Limerick

Erittäin virkistävän Suomen vierailun ja erittäin uuvuttavan lentomatkailun jälkeen palasin tänne Limerickin kotikonnuille eilen aamulla. Yöpyminen lentoasemalla oli odotettua karumpaa. Ja seuraavana yönä uni sitten maistuikin. En ennen yöpymiskokemustani edes tiennyt, että päänahkakin voi puutua. Nyt tiedän senkin.

Täällä vaihtarit ovat pakkailleet laukkujaan ja osa oli jo lähtenyt ennen kuin palasin. Osan ehdin hyvästellä lennosta. Osan vielä hyvästelen. Jokunen heistä palaa vielä kevääksi. Valtaosa kuitenkaan ei. Luvassa on siksi varmasti erilainen kevätlukukausi. Tosin sitä ei kannata vielä miettiä. Juhlitaan nyt joulu ensin.

Osallistuin ruokakaappien tyhjennyslounaalle. Porukoilla oli aika plajon tavaraa, joista pitää nyt päästä eroon tavalla tai toisella. Sain myös hoitoon Katharinan kukat. Hän palaa joululoman jälkeen. Toivottavasti kukat ovat sitten vielä elossa.

Meille vaihtareille oli järjestetty lähtökahvitilaisuus eilen. Siellä oli meidän opettajia ja muita tukihenkilöitä. Lisäksi tarjoutui mahdollisuus nähdä myös sellaisia vaihtareita, joiden kanssa ei muuten liiaksi hengaile, ennen heidän lähtöään. Meille tarjottiin hehkuviiniä ja pieniä rusinapiirakoita. Sain siis samalla vähän osviittaa irlantilaisesta jouluperinteestä. Eleenä tuo tilaisuus oli kuitenkin kaikein hienoin ja arvostettavin.

Illalla menimme vielä pubiin Kerstinin ja Rachelin kanssa. Oli mukava jutella vielä ajan kanssa ennen heidän löhtöään. Huomasin taas miten hienoja tyyppejä täällä on ollut vaihdossa ja joiden kanssa olisi voinut viettää enenmmänkin aikaa. Juttelimme mun muassa siitä miten tämä vaihtoaika on meitä kasvattanut. Tosin kasvamisen merkkejä olen huomannut itsessäni jo aika alusta lähtien. Ja vierailu Suomeen osoitti niitä konkreettisesti. Tänne lähdetään ja täältä palataan. Mutta palaaja vain näyttää samalta ollen sisältä eri. Samalla tosin jouduin myöntämään itselleni sen, että elämässä ihmisiä tulee ja menee. Kaikki eivät voi jäädä elämäämme pysyvästi, vaikka se olisi mukavaakin. Myös eroaminen ja luopuminen hyvistä ystävistä kasvattaa.

Limerickin kadut sentään olivat pysyneet entisellään. Sateenvarjot ja koirankakat odottivat minua kiltisti. Auringon laskiessa klo 4.30 pm aikoihin katuni näytti kuitenkin kauniilta. Otin siitä kuvan. Ihmettelin siinä samalla Kerstinille, että miksi minä aina otan kuvia taivaasta. No Kerstin tiesi siihenkin vastauksen. 'Se on ainoa kaunis asia täällä.'


Olen siitä samaa mieltä, että harmaus ja lika peittyvät kauniisti auringon laskua seuraavaan hämärään. Täällä kauneutta voi joutua etsimään. Tässä vaihdon puolessa välissä tiedän, että Limerickissä on parasta sisältö. Sen voi unohtaa välillä, jos vaan katsoo rumaa ulkokuorta. Ja toisaalta kuka senkin tietää, että millaisia muut irlantilaiset kaupungit ovat, jos niissä vietäisi pidempiä aikoja.

Joulujuhlaa

Vietimme vähän joulua jo nyt, koska varsinaisena päivänä en sitä ole täällä perheen parissa viettämässä. Lisäksi siksi, koska Limerickissä se on kuitenkin ihan erilainen.

Joulukuusi oli tuotu tupaan. Kuusen alla oli jopa lahjoja.

Ruokapöydässä oli hyviä jouluherkkuja jokaisen paikalla olijan mieleen.

Parasta oli kuitenkin tunnelma. Lumi maassa ja kynttilät hämärässä tuikkimassa. Joulupukin apulainen tuli käymään. Tonttulakit olivat päässä. Lämmintä glögiä ja piparien tuoksua. Oikein mukavaa.

Huomasin, että joulu ei ole hassumpi juttu ollenkaan. Siitäkin tekee erityisen juuri joulun odotus kaikkien pienien välijuhlien ohella.

Turku

Turun vuorokauden mittainen vierailuni muotoutui oikein tehokkaasti. Lähtiessä Porista perjantai aamuna oli lunta maassa sen 15 sentin verran. Bussissa uni maistui (niin kuin yleensäkin) oikein hyvin. Ja yllätyksekseni Turussa ei ollut YHTÄÄN lunta. Vaan äkkiä onneksi muistin, että niinhän se on aina Turussa. Sen oma mikroilmasto on yleensä vertaansa vailla misään muualla. (Jo 10 km päässä keskustasta voi keli olla kokonaan eri.)

Turun Tuomiokirkko. Ja koska olin liikkeellä kamera kaulassa roikkuen, niin otin siitä kuvan. Muistan sitten Limeriskissä, että kyllä vaan se Aurajoen vesi on ruskeaa.

Selvittelin mahdollisuuksiani suorittaa viimeinen harjoitteluni Irlannissa toisin sanoen Limerickissä. Ja eiköhän se onnistu, kun nyt on saatu poliisilta paperille kirjoitettuna sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että saksaksi, että rikosrekisterini on puhdas sinne tehdyistä merkinnöistä.

Openan (TOKL:in kuoron) joulukonserttiinkin pääsin loistavassa seurassa. Loistavat puitteet tarjosi Akatemiatalo ja joulutunnelman takasi tietysti niin kuoro lauluineen kuin väliajan joulutortut (vaikka en niistä pidäkkään).


Glögiä sain maistaa sitten konsertin jälkeen. Sekä nauttia tulitaiteilusta juuri avatun uuden turkulaisen yökerhon pihalla (korostan, että en mennyt sisään). Saa nähdä miten kauan dance clud Syke viihtyy Turussa.

Näyttävää menoa pimenneessä alkuyössä.

Parasta olivat kuitenkin kaikki ne tapaamani ystävälliset, tutut kasvot, joiden kanssa sai jutella piiitkästä aikaa kasvotusten. :)

Piparkakkutalo

Päätin tehdä piparkakkutalon. Ensin piti hankkia aineet ja tehdä taikina. Siinä kului kokonainen päivä. Pienet vastoinkäymiset toki tekivät valmistusprosessista entistä odotetumman ja myös suunnitelmat olivat hiotummat. Tavoitimme siis sekä hyvät että huonot puolet ja lopulta pääsimme toivottuun lopputulokseen.

Suunnittelun lähtökohtana talooni olivat tämän hetkisen kotikaupunkini Limerickin talot. Kuinkas muutenkaan. Irlantilainen arkkitehtuuri on vertaansa vailla ja talot kauniita. Päätin tehdä neljän perheen kaksikerroksisen talon. Luovuuttani rajoitti hennosti rakenusmateriaalien rajallinen saatavuus. Asuinyhteisöni City Campus on näyttänyt esimerkillisesti mallia siitä, että pikkuyksityiskohtiin ei kannata liiaksi huomiota kiinnittää. Esimerkiksi hanat voivat olla erilaiset kussakin asunnossa. Ja ainahan voi ostaa lisää materiaalia alennuksesta. Itse varauduin materiaalin loppumiseen valmistaikinalla.

Muutin pyöreän litteäksi. Viimeistelin tavoitellun muodon asiaan kuuluvalla tavalla
(kuvan oikea reuna).

Taloelementit pintakäsiteltiin ennen harjakorkeuteen nostamista. Näin talon rakennus eteni mahdollisia tulevia asiakkaita miellyttäen nopeasti.

Georgiaaninen tyylisuunta on vallinnut irlantilaisessa rakennustaiteessa sinnikkäästi. Myös minun taloni kunnioittaa tätä perinnettä.

Valmis talo odottaa asukkaitaan. Piha on löytänyt jo käyttäjänsä. Asuntojen ylitarjonnan vuoksi asukkaita voimme joutua odottamaan. Tosin talon sijainti ja ekologiset viimeistelyratkaisut varmistavat talon kilpailukyvykkyyden markkinoiden ylitarjonnassa.
(Kierrätys tapahtuu Limerikissä samalla periaatteella kuin suomalaisilla automatkailijoilla.)

Talossa ei ole ikkunoita, joka toisaalta säästää lämmityskuluja pitäen talon lämpimänä helpommin kuin perinteisen irlantilaisen osittain lasiseinäisen ja runsas ikkunaisen talon. Tosin sähkön kulutusta osallaan lisää fakta, että lamppuja pitää sisällä käyttää enemmän. Jään pohtimaan onko asia niin, että aina kun kumartaa toiselle niin toiselle pyllistää.


Aika on kulunut siivillä täällä Porissa. Mukavaa vaihtelua ovat tuoneet kotoisat askartelu- ja taiteiluvälineet, joita olen Limerickissä aika ajoin kaivannut melko paljonkin. Onneksi Irlannissa on harrastusmahdollisuuksia, joita on Suomessa hankalampi saavuttaa (kuten tanssi).

Tänään satoi luntakin. Tuo yllättävän mukavan silauksen maisemaan.

Huomenna lähden katsomaan miltä Turussa näyttää. Kenties se on entisellään. :D

Stansted - Suomi

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tulin käymään välillä Suomessa. Vaihtelu virkistää. Keskiviikko kuluikin mukavasti pääasiassa Stanstedin lentoasemalla Lontoossa. Aikaa oli 9 tuntia. Riittävästi, että ehti tulla tylsää, mutta ei riittävästi Lontoon kaupungin valloittamiseen.

Lentoasemalla hankin itselleni ilmaiset kahvit kioskista. Kahvini maksoi samassa jonossa kassalle seissyt rouva. Minulla kun oli vain euroja. Ja on pakko myöntää, että tuskin kukaan Suomessa olisi kahvejani maksellut. Miellyttävä kokemus ja matkailun tarjoama avarrus.

Stanstedin lentoasemalla viihdyin ulkona. Sisällä oli todella kuuma ja huono ilma. Kuten huomaatte, ei se keli hassumpi ollut Lontoossakaan. Hyvä päivä pyhittää matkustamiselle.


Täällä kotimaassa odotti Irlannin ytimiinkin vetäytyvään kosteuteen verrattuna varsin erilainen keli. Kirpeä (ainakin aluksi sellaiselta tuntuva) pakkanen oli värittänyt puut ja maan sekä marjat valkoisen huurten peittoon.


Lisäksi aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Pakkasella aurinko on erityisen kaunis näky.


Kun aurinko nousee niin se myös laskee. Alakuvassa Koivutie klo 15.15, kun aurinko siirtyy piiloon odottamaan seuraavaa päivää.


Tekojäärataakin jäädytetään ja sen kunniaksi pääsevät porilaiset kohta hiihtämään. Vielä on latu vähän muhkurainen ja lisäski edellyttää edestakaisin hiihtämistä. Ja kukaan ei sentään ollut niin intomielinen, että olisi suksineen tullut kinoksiin sivakoimaan. Ehkä jo huomenna pääsevät innokkaimmat kiertämään tuota alle 500 metrin lenkkiä.


Samaan syssyyn osui myös mahtava täysikuu, joka valaisi koko tienoon pilvettömältä taivaalta.


Lomailen siis pari viikkoa Suomessa. Edessä on vielä vähän kirjoittamista, koska tunnetusti vähäisiä hommia ei saa tehtyä senkään vertaa kuin runsaita hommia. Lisäksi on mukavaa olla välillä virikkeitä tarjoavassa ympäristössä, jossa on muutakin tekemistä kuin istua koneella. Sekä jossa on lämmin sisällä.

Katsotaan mitä kaikkea ehdinkään täällä vierailullani tehdä. Toivottavasti tavata ainakin jonkun tutun. Ensin menen kuitenkin tekemään talkoohommia raviportille. Tänään on nimittäin ravit täällä Porissa ja Porin Tarmon pyöräilyjaoston vuoro vahtia portteja, järjestystä baarin puolella ja myydä makkaraa.

Joulukuun ensimmäinen

Joulukuun tulon huomaa muun muassa kirkkaasta taivaasta.

Sekä lehdettömistä puista.

Maassa on lumen sijaan ruohoa.

Irlannissa pitää arvioida joulun läheisyys jouluvalojen ja kuusien määrästä. Olen alkanut silti ymmärtää, että joulun tekee sen odottaminen.

Molemmista joulukalentereistani on nyt ensimmäinen luukku avattu. Sain muumikalenterista haisulin kuvan (ja suklaan) sekä kuvakalenterista sulan.

Tänään piti myös nauhoittaa kaksi radioshow'ta varastoon ensi vuoden alkuun. Vaan Wired FM oli eri mieltä. Laitteet eivät toimineet. Mietin vaan, että millä laadulla ne sitä hommaa vie eteenpäin, kun laitteet on tämän tästä rikki. Mutta asiahan ei minulle kuulu. Ja on nyt kuitenkin suunniteltu 3 show'ta siitä huolimatta ensi vuodelle odottamaan.

Rikkinäisen kattolampun korjasi kämppikseni Deirdre. Kiitos siitä hänelle. Ei ole enää niin telttamainen ja metsäinen tunnelma, kun on sekä valot että lämmitys toiminnassa.

Sen sijaan Francis osoitti tänään todellakin olevansa outo. Hän kokkaili tyttöystävälleen ja kaverilleen ruokaa. Vaan hänellä ei ollut voita. Sen sijaan, että hän olisi kysynyt voita lainaan joltain kolmesta kämppiksestään, hän meni alakerran naapuriin sitä pyytämään. No eipähän tarvitse kantaa huolta, että hän söisi täällä muitten ruokia. Mutta joku raja sitä epäsosiaalisuuteenkin toitaisiin vetää. Tosin epäilemättä sitä voita olisi saanut olla lainaamassa toistekkin, jos nyt olisi sanonut pyyntöön kyllä.

Huomenna vaihtuukin maisema minulla hetkeksi. Maisemanvaihdos tekee hyvää. Tämä paikka alkaisi muuten tulla liian tutuksi. Varmasti jokaisella on ollut hetkiä, joita tylsempää ei helposti voisi olla. Eli keksin itselleni aktiviteetteja. Katsotaan onko tylsyys sidoksissa paikkaan.