Lisää ensivaikutelmia

Tänään oli käyttöä kumisaappaille. Ja olin ylen onnellinen, kun ne minulla mukana oli. Ei kastunut varpaat eikä farkkujen puntit. Erinomaista!

Aamupäivällä vierailimme Jennan kanssa koulullamme. Osuimme paikalle luontevasti samaan aikaan, kun paikallisille luokanopettajaopiskelijoille oltiin aloittamassa kierrosta pitkin yliopistoa. Pääsimme mukaan. Hasitelin haikeana kuvisluokan saven tuoksua miettien mielessäni valitellen, että sinne ei änä vuonna ole asiaa. Täällä kun pitäisi olla opettajaopiskelijan vaihtopaikalla saadakseen opettajaopintoja, mitä minä en maantieteen vaihdokkina ole. Tosin huomenna ollaan taas viisaampia niistä opinnoista aivan varmasti, kun koulu virallisesti alkaa orientoitumisella.

Kaikki ihmiset ovat niin kovin ystävällisiä täällä. koulullakin oli heti selainen olo, että viihtyy varmasti sateen ropistessa vasten aaltomuovipleksikattoa. Koululla voi hoitaa kaikki asiat, kuten pankkiasiat. Tänään avasimme tilit Bank of Irelandiin, jonka konttori on yliopistolla. Sekin sujui niin mukavasti. Ennakkokäsitykseni siitä, että irlannissa mikään ei tapahdu nopeasti ja vähintään viikko pitää kaikkeen varata, rapistuu päivä päivältä.

Vielä tänään on ohjelmassa irlantilaista tanssia yliopistolla uusille opiskelijoille. Se on mukavaa. Ja sen jälkeen luvassa on pubireissu. Sarjassaan ensimmäinen.

maapostikin kulkee

Tänne voi lähettää myös postia. Joku on osoitetta kysellytkin. Tässä se tulee netin ikuuteen tallennettuna.

Kaisa Vartio
City Campus
Apartment 333
Lord Edward Street
Limerick, Ireland

Näin sateisena päivänä tallennettu näkymä seuraavien kuukausien kotikonnuistani yllä.

Alkaa seutu hahmottua, pala kerrallaan

Tänään etsin kaupungilta tanssitarvikeliikkeen, josta selvitin irlantilaista tanssia opettavat paikat. Huomenna meille uusille opiskelijoille järjestetään oma irkkutanssitunti, joten voin sieltä kysellä lisää harrastusmahdollisuuksista täällä irkkutanssin kultamailla. Innostani huolimatta jätin tanssikenkien ostamisen vasta ylihuomiseen. Ensin kysyn siltä tanssiopelta, että millaisia kenkiä hän suosittelee. Tanssitarvikemyyjä jo piti minulle toki luennon, että millaisia eri vaihtoehtoja on.

Kahvilassa aksenttiani kehuttiin hienoksi. Ja kielitaitoani hyväksi. Voin siis olla ylpeä pärjäämisestäni.

Kämppkset ovat yhä avuliaita ja kivoja. Ja olen yhä onnellisempi paikallisista kämppiksistäni. He jopa arvioivat, että ruokakaupasta minulle voisi löytyä töitä. Kannustavaa väkeä. ja kun he itse menevät kauppaan, niin he kysyvät josko minäkin jotain tarvitsisin. Nyt tänne rantautui toinen turkulainen, Jenna, jolle he auliisti tarjosivat myös yöpaikkaa. näet kuten minulle, myös jennalla matka Turusta Limerickiin kesti kokonaisen päivän ja reception ei enää jakanut avaimia asuntoihin. Mutta tähän asuntoon näemmä voi siis jatkossakin ilman ongelmia majoittaa vierailijoita Suomesta. =)

Yllä kuva liikkeestä, joka ulospäin minulle vaikutti ihan stockmannin tai Harrodsin kaltaiselta hienolta tavaratalolta. Vaan kukapa on ennenkään antanut ulkonäön hämätä. Menin sisään. ja voin tideta jälleen kerran, että halpa on hyvää. Ostin paljettikumitossut 2 eurolla. Tavalliset kumitossut 1 eurolla. Kahdeksat korvikset maksoivat 1,5 e ja kaulakoru ja korvikset yhdessä vain 2 e. Huiveja sai 4 eurolla ja hattuja joka lähtöön 3-4 eurolla. Voi olla, että näkevät minut siellä useamminkin. Mene ja tiedä. Ja voin alkaa katsella kesälle paikkaa rahtilaivalla Suomeen.

Jotain sinistä

Tässä otos illan hiljentömältä O'Connells Streetiltä. Otin vapauden muokata hieman todellisuutta. Kaupunki tosiaan menee kiinni klo 18.

Sataa

Ja hento sadekuuro jatkui koko bussimatkan ajan kohti Limerickiä Dublinista. Mutta ei hätää. Perillä odotti kaunis sää. Toivottavasti en alennu kertomaan vain säästä täällä blogissa...

Lentomatka

Tässä otos lentokoneesta. Melko keltaista. Lähes tosissaan.

Kone toimii, kaikki toimii

Ajtella. Asun täällä Limerickissä opiskelija-asuntolassa yhteensä kolmen tytön kanssa, joista kaksi vain ovat ehtineet jo perille. Eli tuleva vuosi menee nauttien 18-vutiaiden tyttöjen seurasta. Myönnän avomesti, että ensin olin aika rikki, kun näin sen ekan tytön. Mutta vuorokaudessa mieli muuttuu ja jo nyt olen tosi onnellinen, että asun juuri heidän kanssaan. Tytöt ovat kotoisin ihan tuosta vierestä Claresta. Heiltä muun muassa kuulin, että nettitunnukset ei tarvitse kuin printata receptionin koneelta työntekijöiden toimesta toisin kuin minulle eilen kerrottiin juurikin siellä receptionissa, että viikko vierähtää ennen kuin tunnuksia kuuluu. no juuri äsken kävin tunnukseni sieltä hakemassa. Ilman mitään ongelmia. Joten olen tästedes netin orjana huoneessani, jos muut asiat ei nappaa.

Tyynyt ja peitot sain hankittua ja ekan yön nukuttua ja aamuteet juotua. Kyllä täällä ihan kelpaa olla. Lähinruokakauppa on Lidl. Melko apsurdia, sanoisin. Siellä oli ne ihan samat Milbonan setit hyllyssä kuin Suomessakin. Eli liikaa ei tarvitse kansainvälistyä.

Nyt muuten sataa aivan kaatamalla! Onni olla kumisaappaiden omistaja. Näet eilen oli kaunis päivä ja aurinko suorastaan paistoi. Uhdessä hetkessä olin onnellinen jopa siitä, että aurinkolasit tulivat mukaan. Tosin toinen kämppiksistäni (nimet muistuvat mieleen ehkä joskus) sanoi, että se oli hyvin poikkeuksellista. Että yleensä sataa aina vaan. Ja voin olla myös onnellinen siitä, että en ottanut mukaan suoristusrautaa. Täydellisen turhaa olisi hiuskia oikoa tässä sadesäässä.

Tänään menen tutustumaan mahdollisuuteen avata pankkitili ja kenties otan prepaid-liittymän. Loistava päivä siis jälleen tulossa!